Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Joona 1:1–17

1  Ja Joonalle,+ Amittain pojalle, tuli aikanaan Jehovan sana, joka kuului:  ”Nouse, mene Niniveen,+ siihen suureen kaupunkiin, ja julista sitä vastaan, että heidän pahuutensa on tullut eteeni.”+  Silloin Joona nousi paetakseen Tarsisiin+ Jehovan edestä,+ ja hän tuli lopulta alas Joppeen*+ ja löysi Tarsisiin menevän laivan. Niin hän maksoi laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsisiin Jehovan edestä.  Ja Jehova itse syöksi merelle suuren tuulen,*+ ja merellä nousi kova myrsky,+ ja laiva oli haaksirikkoutumaisillaan.  Ja merenkulkijat alkoivat pelätä ja huutaa itse kukin jumalaansa* avukseen.+ Ja he heittelivät mereen laivassa olevat tavarat sen keventämiseksi niistä.+ Mutta Joona itse oli mennyt alas kannellisen aluksen uumeniin, ja hän kävi levolle ja vaipui sikeään uneen.+  Lopulta laivan kapteeni* tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Miten on laitasi, nukkuja? Nouse, huuda jumalaasi!*+ Ehkä tosi Jumala* osoittaa välittävänsä meistä, emmekä me tuhoudu.”+  Ja he alkoivat sanoa toinen toiselleen: ”Tulkaa, heitetään arpaa,+ jotta tietäisimme, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä.”+ Ja he heittivät arpaa, ja lopulta arpa lankesi Joonalle.+  Niinpä he sanoivat hänelle: ”Kerrohan toki meille, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä.+ Mikä on työsi, ja mistä tulet? Mikä on maasi, ja mihin kansaan kuulut?”  Silloin hän sanoi heille: ”Olen heprealainen,+ ja Jehovaa, taivaiden Jumalaa,+ minä pelkään,+ häntä joka on tehnyt meren ja kuivan maan.”+ 10  Ja miehet* alkoivat pelätä suuresti ja sanoivat hänelle vielä: ”Mitä oikein olet tehnyt?”+ Sillä miehet olivat saaneet tietää, että hän oli pakenemassa Jehovan edestä, koska hän oli kertonut sen heille. 11  Lopulta he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle,+ jotta meri tyyntyisi meille?” Sillä meri myrskysi aina vain kovemmin. 12  Niin hän sanoi heille: ”Nostakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy teille, sillä tiedän, että tämä suuri myrsky on kohdannut teitä minun takiani.”+ 13  Miehet koettivat kuitenkin ponnistella eteenpäin viedäkseen laivan takaisin kuivan maan luo, mutta he eivät kyenneet, koska meri myrskysi aina vain kovemmin heitä vastaan.+ 14  Ja he alkoivat huutaa Jehovan puoleen ja sanoa:+ ”Ah, oi Jehova, ethän salli meidän tuhoutua tämän miehen sielun takia*! Äläkä pane päällemme viatonta verta,+ sillä sinä, oi Jehova, olet tehnyt sen mukaan mihin olet mieltynyt!”+ 15  Sitten he nostivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meren raivo alkoi asettua.+ 16  Silloin miehet alkoivat pelätä Jehovaa suuresti,+ ja niin he uhrasivat Jehovalle teurasuhrin+ ja tekivät juhlallisia lupauksia.+ 17*  Ja Jehova toimitti suuren kalan* nielaisemaan Joonan,+ niin että Joona oli kalan sisuksissa lopulta kolme päivää ja kolme yötä.+

Alaviitteet

”Joppeen”. Hepr. Ja·fō′; kreik. I·op′pēn; lat. Ioppen.
”tuulen”. Hepr. ru′aḥ; kreik. pneu′ma; lat. ventum. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
jumalaansa”. Hepr. ʼelo·hāw′; kreik. the·on′; lat. deum.
”laivan kapteeni”. Kirjm. ”merimiehistä huomattavin”.
jumalaasi!” Hepr. ʼelo·hē′kha; kreik. the·on′; lat. deum.
”tosi Jumala”. Hepr. ha·ʼElo·him′. Ks. liite 1F.
miehet”. Hepr. ha·ʼana·šim′, mon. sanasta ʼiš.
sielun takia”. Hepr. bene′feš; kreik. psy·khēs′; lat. anima. Ks. liite 4A.
MLXXVg aloittavat 2. luvun tästä.
”kalan”. Hepr. dag; kreik. kē′tei ’merihirviön’, ’valtavan kalan’; lat. piscem.