Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Johannes 17:1–26

17  Nämä asiat Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti+ ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut; kirkasta poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut,+  sen mukaan kuin olet antanut hänelle vallan kaikkeen lihaan,+ jotta hän antaisi ikuisen elämän+ niiden koko joukolle, jotka olet hänelle antanut.+  Tämä merkitsee ikuista elämää,+ että he hankkivat sinun tuntemustasi,*+ ainoan tosi Jumalan,+ ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.+  Minä olen kirkastanut+ sinut maan päällä vietyäni päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni.+  Kirkasta siis nyt, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.+  Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.+ He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.  He ovat nyt tulleet tietämään, että kaikki, minkä annoit minulle, on sinulta;  sillä olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle,+ ja he ovat ottaneet ne vastaan ja ovat tulleet varmasti tietämään, että olen tullut sinun edustajanasi,+ ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.+  Minä pyydän heidän puolestaan; en pyydä maailman puolesta,+ vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, sillä he ovat sinun, 10  ja kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun,+ ja minut on kirkastettu heidän keskuudessaan. 11  En myöskään ole enää maailmassa, mutta he ovat maailmassa,+ ja minä olen tulossa sinun luoksesi. Pyhä Isä, valvo heitä+ oman nimesi takia, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin mekin.+ 12  Kun olin heidän kanssaan, minä valvoin heitä+ oman nimesi takia, jonka olet antanut minulle, ja olen varjellut heidät, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan+ muu kuin se tuhon poika,+ jotta tätä koskeva raamatunkohta täyttyisi.+ 13  Mutta nyt olen tulossa sinun luoksesi, ja minä puhun näitä asioita maailmassa, jotta heillä olisi minun iloni täysimääräisenä itsessään.+ 14  Minä olen antanut heille sinun sanasi, mutta maailma on vihannut+ heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.+ 15  En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia.+ 16  He eivät ole osa maailmasta,+ niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.+ 17  Pyhitä+ heidät totuudella; sinun sanasi+ on totuus.+ 18  Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan.+ 19  Ja minä pyhitän itseni* heidän hyväkseen, jotta hekin olisivat pyhitettyjä+ totuudella. 20  En pyydä ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa kautta,+ 21  jotta he olisivat kaikki yhtä,*+ niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi,+ että hekin olisivat meidän yhteydessämme,+ jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.+ 22  Minä olen myös antanut heille sen kirkkauden, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä,+ 23  minä heidän yhteydessään ja sinä minun yhteydessäni, jotta he olisivat täydellisesti yhdeksi tulleita,+ niin että maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua. 24  Isä, siitä, mitä olet antanut minulle, toivon, että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen,+ nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista.*+ 25  Vanhurskas+ Isä, maailma ei tosin ole tullut tuntemaan sinua,+ mutta minä olen tullut tuntemaan sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet lähettänyt minut.+ 26  Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi+ ja olen tekevä sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.”+

Alaviitteet

Tai ”että he tuntevat sinut”. Kreik. hiʹna gi·nōʹskō·si se.
Tai ”Ja minä pidän itseni pyhänä”. Kreik. kai – – e·gōʹ ha·gi·aʹzō e·mau·tonʹ; lat. et – – ego sanctifico me ipsum; J17(hepr.): wehit·qad·daš·tiʹ.
Tai ”ykseydessä”. Kreik. hen, neutri, joka osoittaa ykseyttä yhteistyössä. Ks. 10:30, alav.
Kirjm. ”[siemenen] alas heittämistä”. Kreik. ka·ta·bo·lēsʹ.