Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Johannes 10:1–42

10  ”Totta totisesti minä sanon teille: joka ei mene lammastarhaan ovesta,+ vaan kiipeää sinne muualta, se on varas ja ryöstäjä.+  Mutta se, joka menee sisään ovesta,+ on lampaiden+ paimen.+  Tälle ovenvartija+ avaa, ja lampaat+ kuuntelevat hänen ääntään, ja hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja johdattaa ne ulos.  Kun hän on saanut kaikki omansa ulos, hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat+ häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.+  Vierasta ne eivät missään tapauksessa seuraa, vaan pakenevat+ häntä, koska ne eivät tunne vieraiden ääntä.”+  Jeesus puhui heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä ne asiat tarkoittivat, joita hän heille puhui.+  Sen tähden Jeesus sanoi jälleen: ”Totta totisesti minä sanon teille: minä olen lampaiden ovi.+  Kaikki ne, jotka ovat tulleet minun sijastani, ovat varkaita ja ryöstäjiä,+ mutta lampaat eivät ole kuunnelleet heitä.+  Minä olen ovi;+ se, joka menee sisään minun kauttani, pelastuu, ja hän menee sisälle ja ulos ja löytää laitumen.+ 10  Varas+ ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.+ Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi se runsaana. 11  Minä olen se hyvä paimen;+ hyvä paimen antaa sielunsa lampaiden puolesta.+ 12  Palkkalainen,+ joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan ja jättää lampaat ja pakenee – ja susi sieppaa ja hajottaa ne+ 13  koska hän on palkkalainen+ eikä välitä lampaista.+ 14  Minä olen se hyvä* paimen, ja minä tunnen lampaani,+ ja minun lampaani tuntevat minut,+ 15  niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän,+ ja minä annan sieluni* lampaiden puolesta.+ 16  Ja minulla on muita lampaita,+ jotka eivät ole tästä tarhasta;+ nekin minun täytyy tuoda*, ja ne kuuntelevat minun ääntäni,+ ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.+ 17  Tämän vuoksi Isä rakastaa minua,+ koska minä annan sieluni,+ jotta saisin sen takaisin. 18  Kukaan ei ole ottanut* sitä minulta pois, vaan minä annan sen omasta aloitteestani. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta saada se takaisin.+ Tästä olen saanut käskyn+ Isältäni.” 19  Nämä sanat aiheuttivat jälleen jakauman+ juutalaisten keskuudessa. 20  Monet heistä sanoivat: ”Hänessä on demoni,+ ja hän on hullu. Miksi te kuuntelette häntä?” 21  Toiset sanoivat: ”Nämä eivät ole demonin riivaaman miehen sanoja. Ei kai demoni voi avata sokeiden silmiä?” 22  Silloin oli Jerusalemissa vihkimisjuhla*. Oli talviaika, 23  ja Jeesus käveli temppelissä Salomon pylväskäytävässä.+ 24  Sen tähden juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan pidät sieluamme jännityksessä? Jos sinä olet Kristus,+ niin sano se meille suoraan.”+ 25  Jeesus vastasi heille: ”Minä sanoin teille, ja silti ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.+ 26  Mutta te ette usko, koska ette ole minun lampaitani.+ 27  Minun lampaani+ kuuntelevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.+ 28  Ja minä annan heille ikuisen elämän,+ eivätkä he ikinä tuhoudu,+ eikä kukaan sieppaa heitä minun kädestäni.+ 29  Se, mitä Isäni+ on antanut minulle, on suurempaa kuin kaikki muu,*+ eikä kukaan voi siepata heitä Isän kädestä.+ 30  Minä ja Isä olemme yhtä.”*+ 31  Jälleen juutalaiset poimivat kiviä kivittääkseen hänet.+ 32  Jeesus vastasi heille: ”Olen näyttänyt teille Isältä monia hyviä tekoja. Mikä noista teoista on se, jonka vuoksi kivitätte minut?” 33  Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Emme kivitä sinua minkään hyvän teon, vaan rienauksen vuoksi,+ koskapa sinä, vaikka olet ihminen, teet itsesi jumalaksi.”+ 34  Jeesus vastasi heille: ”Eikö Lakiinne ole kirjoitettu:+ ’Minä sanoin: ”Te olette jumalia”’?*+ 35  Jos hän sanoi ’jumaliksi’+ niitä, joita vastaan* Jumalan sana tuli, eikä Raamattua voida tehdä mitättömäksi,+ 36  niin sanotteko te minulle*, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä rienaat’, koska sanoin: olen Jumalan Poika?+ 37  Jos en tee Isäni tekoja,+ älkää uskoko minua. 38  Mutta jos teen niitä, niin vaikka ette uskokaan minua, uskokaa tekoja,+ jotta tulisitte tietämään ja tietäisitte jatkuvasti, että Isä on minun yhteydessäni ja minä olen Isän yhteydessä.”+ 39  Sen tähden he yrittivät jälleen ottaa hänet kiinni,+ mutta hän pääsi pois heidän ulottuviltaan.+ 40  Niin hän meni taas Jordanin toiselle puolelle paikkaan, jossa Johannes aluksi kastoi,+ ja majaili siellä. 41  Ja monet tulivat hänen luokseen, ja he sanoivat: ”Johannes ei tosiaankaan tehnyt yhtään ainoata tunnusmerkkiä, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä miehestä, on ollut totta.”+ 42  Ja monet uskoivat häneen siellä.+

Alaviitteet

Tai ”oikea”.
Tai ”elämäni”. Kreik. psy·khēn′ mou; J17,18,22(hepr.): naf·ši′. Ks. liite 4A.
Kirjm. ”niitäkin minun täytyy johdattaa”.
”ole ottanut”, P45א*BSyp; P66אcADVgSys: ”ota”.
vihkimisjuhla (hanukkajuhla)”. J22(hepr.): ḥag ha·ḥanuk·kah′.
”Se – – muu”, BItVg (אW samoin, mutta pienin muutoksin); ASyh,p,s: ”Isäni, joka on antanut [heidät] minulle, on suurempi kuin kaikki muut”.
Tai ”ykseydessä”. Kreik. hen, neutri, joka osoittaa ykseyttä yhteistyössä. Ks. 17:21, alav. ja 1Ko 3:8, alav.
”Te olette jumalia”. Kreik. the·oi′ e·ste; lat. dii estis; J17,18,22(hepr.): ʼelo·him′ ʼat·tem′.
Tai ”joille”.
Tai ”hänestä”.