Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

Valitse kieli suomi

Job 7:1–21

7  Eikö pakollinen vaivannäkö+ ole kuolevaisen ihmisen osa maan päällä,ja eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkatyöläisen päivät?+   Kuin orja hän haluaa huohottaen varjoon,+ja palkkatyöläisen tavoin hän odottaa palkkaansa.+   Niin minun on annettu omistaa arvottomia kuukausia,+ja vaivan öitä+ on minulle mitattu.   Levolle mentyäni olenkin sanonut: ’Milloin nousen?’,+ja illan mittaan olen saanut kyllikseni rauhattomuudesta, jota jatkuu aamuhämärään asti.   Lihani on verhoutunut toukkiin+ ja tomupaakkuihin,+ihonikin on ruvettunut ja hajoaa.+   Minun päiväni kiitävät nopeammin+ kuin kutojan sukkula,ja ne päättyvät toivottomuudessa.+   Muista, että elämäni on tuulta,+että silmäni ei enää näe hyvää.   Minua katsovan silmä ei minua näe;silmäsi kohdistuvat minuun, mutta minua ei enää ole.+   Pilvi häipyy olemattomiin ja menee menojaan;niin ei sekään, joka menee alas Šeoliin, tule ylös.+ 10  Ei hän palaa enää taloonsa,eikä hänen paikkakuntansa häntä enää tunnusta.+ 11  Minäkään en enää hillitse suutani.Tahdon puhua henkeni* ahdingossa,tahdon uppoutua sieluni katkeruuteen!*+ 12  Olenko minä meri tai merihirviö,niin että sinun pitäisi asettaa minulle vartija?+ 13  Kun sanoin: ’Leposohvani lohduttaa minua,vuoteeni auttaa kantamaan huoleni’, 14  niin olet kauhistuttanut minua unillaja näyillä saat minut pelästyksestä kavahtamaan, 15  niin että sieluni valitsee tukehtumisen,mieluummin kuoleman+ kuin luuni. 16  Olen hylännyt sen;+ en tahtoisi elää ajan hämärään asti.Luovu minusta, sillä päiväni ovat henkäys.+ 17  Mikä on kuolevainen ihminen,+ että sinun pitäisi kasvattaa häntä*ja että sinun tulisi kohdistaa sydämesi häneen 18  ja kiinnittää huomiota häneen joka aamu,koetella häntä joka hetki?+ 19  Miksi et käännä katsettasi minusta+ja jätä minua rauhaan sylkeni nielaisemisen ajaksi*? 20  Jos olen tehnyt syntiä, mitä voin saada aikaan sinua vastaan, sinä ihmiskunnan* Tarkkailija?+Minkä vuoksi olet asettanut minut maalitauluksesi, niin että minusta tulisi sinulle* taakka? 21  Ja miksi et anna rikkomustani anteeksi+ja sivuuta erhettäni?Sillä nyt minä menen levolle tomuun,+ja sinä olet etsivä minua, mutta minua ei enää ole.”

Alaviitteet

henkeni”. Hepr. ru·ḥiʹ; lat. spiritus.
Tai ”tahdon ilmaista huoleni sieluni katkeruudessa”.
Tai ”tulisi pitää häntä tärkeänä”.
Ts. rauhaan edes silmänräpäykseksi. Ks. 4Mo 4:20, alav.
”ihmiskunnan”. Hepr. ha·ʼa·damʹ.
”sinulle”, LXX ja alkuperäinen hepr. teksti; M: ”itselleni”. Tämä on yksi kahdeksastatoista juutalaisten soferien tekemästä tekstin korjauksesta. Ks. liite 2B.