Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 6:1–30

6  Ja Job vastasi ja sanoi:   ”Oi kunpa mielipahani+ punnitsemalla punnittaisiin, ja vastoinkäymiseni pantaisiin samalla vaakaan!   Sillä nyt se on merten hiekkaakin raskaampi; siksi omat sanani ovat olleet hillitöntä puhetta.+   Sillä Kaikkivaltiaan* nuolet ovat osanani,+ henkeni juo niiden myrkkyä;+ Jumalan* kauhut nousevat minua vastaan.*+   Kiljuuko seepra*+ ruohon ääressä, tai mylviikö sonni rehunsa ääressä?   Syödäänkö mautonta ilman suolaa, tai onko rohtosalkoruusun limaisessa mehussa makua?   Sieluni on kieltäytynyt koskemasta mihinkään. Se on* kuin tauti ruoassani.   Oi kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala* toteuttaisi toiveenikin!   Kunpa Jumala ryhtyisi toimeen ja murskaisi minut, ojentaisi kätensä ja karsisi minut pois!+ 10  Sekin olisi vielä lohdutukseni, ja minä hyppisin ilosta+ ankarissa tuskissani, vaikka hän ei sääliä tuntisi, sillä en ole salannut Pyhän+ sanoja.+ 11  Mikä on voimani, että jatkaisin odottamista?+ Ja mikä on loppuni, että vielä pitkittäisin sieluni elämää*? 12  Onko voimani kivien voima? Tai onko lihani kuparia? 13  Eikö minusta ole itseni auttajaksi, ja onko tehokas aikaansaaminen ajettu minusta pois? 14  Se, joka pidättyy osoittamasta rakkaudellista huomaavaisuutta* omalle lähimmäiselleen,+ luopuu myös Kaikkivaltiaan pelosta.+ 15  Omat veljeni ovat menetelleet petollisesti+ kuin talvipuro, kuin ehtyvien talvipurojen uoma. 16  Ne ovat jäästä tummina, niiden päälle kätkeytyy lumi. 17  Aikanaan ne tulevat vedettömiksi,+ ne on vaiennettu; kun tulee helle, ne kuivuvat pois paikastaan.+ 18  Niiden juoksun uomat kääntyvät sivuun, ne nousevat tyhjyyteen* ja katoavat. 19  Teman+ karavaanit ovat tähyilleet, sabalaisten*+ matkaseurue on odottanut niitä. 20  Ne ovat häpeissään luottamuksensa tähden, ne ovat tulleet perille, ja ne pettyvät.+ 21  Sillä nyt te olette tulleet tyhjän veroisiksi;+ te näette kauhun ja pelästytte.+ 22  Siksikö, että minä olen sanonut: ’Antakaa minulle jotakin, tai antakaa hyväkseni lahja siitä, mikä on vallassanne, 23  ja pelastakaa minut vastustajan kädestä,+ ja teidän tulee lunastaa minut tyrannien kädestä’?+ 24  Opettakaa minua, niin minä puolestani olen vaiti,+ ja antakaa minun ymmärtää, minkä erehdyksen olen tehnyt.+ 25  Eivät suinkaan rehdit sanat ole olleet tuskallisia!+ Mutta mitä teidän ojentamisenne* ojentaa?+ 26  Aiotteko ojentaa sanoja, kun epätoivoisen sanat+ ovat pelkkää tuulta?+ 27  Miten paljon enemmän te heitätte arpaa jonkun isättömänkin takia+ ja käytte vaihtokauppaa toveristanne!+ 28  Ja nyt, ryhtykää toimeen, kiinnittäkää huomiota minuun ja katsokaa, valehtelenko+ vasten kasvojanne. 29  Palatkaa, pyydän – älköön mikään epävanhurskaus nousko – niin, palatkaa – vanhurskauteni on vielä jäljellä.+ 30  Onko kielelläni epävanhurskautta, vai eikö oma suulakeni erota vastoinkäymistä?

Alaviitteet

”Jehovan”, LXXVg.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
”sulkevat minut pois muiden yhteydestä”, jos vaihdetaan kahden kirjaimen paikkaa M:ssä.
Tai ”onageri”, ”villiaasi”.
Kirjm. ”Ne ovat”. Viittaa kenties Jobin kärsimyksiin tai lohduttajien neuvoihin.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah.
Tai ”elämääni sieluna”. Kirjm. ”sieluani”. Hepr. naf·šiʹ; kreik. psy·khēʹ.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Tai ”tyhjään maahan”.
Kirjm. ”Saban”. Hepr. Ševaʼʹ.
”ojentamisenne”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.