Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 42:1–17

42  Ja Job vastasi Jehovalle ja sanoi:   ”Olen tullut tietämään, että sinä voit tehdä kaiken,+ eikä mikään ajatus ole sinulle mahdoton toteuttaa.+   ’Kuka on tämä, joka hämärtää neuvon* tietoa vailla?’+ Siksi minä puhuin, mutta en ymmärtänyt minulle liian ihmeellisiä, tuntemattomia asioita.+   ’Kuulehan, niin minä puhun. Minä kysyn sinulta, ja valista sinä minua.’+   Korvakuulolta olen sinusta kuullut, mutta nyt silmäni sinut näkee.   Siksi peräännyn ja todella kadun*+ tomussa ja tuhassa.”  Ja tapahtui, kun Jehova oli puhunut nämä sanat Jobille, että Jehova sanoi temanilaiselle Elifasille: ”Minun suuttumukseni on syttynyt sinua ja sinun kahta toveriasi kohtaan,+ sillä te ette ole puhuneet minusta totuudenmukaisesti+ niin kuin palvelijani Job.  Ja ottakaa nyt itsellenne seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä+ ja menkää minun palvelijani Jobin luo,+ ja teidän on uhrattava polttoteurasuhri omasta puolestanne, ja palvelijani Job itse rukoilee edestänne.+ Minä hyväksyn ainoastaan hänen kasvonsa, jotten tekisi häpeällistä typeryyttä teidän suhteenne, sillä te ette ole puhuneet minusta totuudenmukaisesti niin kuin palvelijani Job.”+  Niin temanilainen Elifas ja suhilainen Bildad ja naemalainen Sofar menivät ja tekivät niin kuin Jehova oli heille puhunut; ja niin Jehova hyväksyi Jobin kasvot. 10  Ja Jehova itse peruutti Jobin vankeustilan,+ kun tämä rukoili tovereittensa puolesta,+ ja Jehova antoi lisäksi kaksin verroin kaikkea, mitä Jobilla oli ollut.+ 11  Ja hänen luokseen tulivat taas kaikki hänen veljensä ja kaikki hänen sisarensa ja kaikki, jotka aikaisemmin olivat tunteneet hänet,+ ja he söivät leipää hänen kanssaan+ hänen talossaan ja osoittivat hänelle myötätuntoa ja lohduttivat häntä kaiken sen onnettomuuden johdosta, jonka Jehova oli sallinut kohdata häntä, ja he antoivat kukin hänelle yhden rahan* ja kukin yhden kultarenkaan. 12  Ja Jehova siunasi+ Jobin loppuajan runsaammin kuin hänen alkuaikansa,+ niin että hänelle karttui neljätoistatuhatta lammasta* ja kuusituhatta kamelia ja tuhat nautaparia ja tuhat aasintammaa. 13  Hän sai myös seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.+ 14  Ja hän antoi ensimmäiselle nimen Jemima ja toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. 15  Eikä koko maassa ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret, ja heidän isänsä antoi heille perinnön heidän veljiensä ohella.+ 16  Ja Job eli vielä tämän jälkeen sataneljäkymmentä vuotta*+ ja sai nähdä poikansa ja pojanpoikansa+ – neljä sukupolvea. 17  Lopulta Job kuoli, vanhana ja päivistä kylläisenä.*+

Alaviitteet

Tai ”päätöksen”.
Tai ”todella tunnen mielipahaa”.
Kirjm. ”kesitan [hepr. qesi·tah′]”. Rahayksikkö, jonka arvoa ei tiedetä.
Ks. 1:3: ”lammasta”, alav.
”Mutta Job eli vitsauksen jälkeen sataseitsemänkymmentä vuotta; kaikkiaan hänen elinvuosiaan oli kaksisataaneljäkymmentäkahdeksan [LXXא,,B jättävät pois ”kahdeksan”]”, LXX.
LXX lisää: ”Ja on kirjoitettu, että hän nousee jälleen niiden kanssa, jotka Jehova herättää. Tämän miehen kerrotaan syyrialaisessa kirjassa asuneen maassa nimeltä Ausitis [Us], Idumean ja Arabian rajoilla. Ja aiemmin hänen nimensä oli Jobab. Kun hän oli ottanut arabialaisen vaimon, hänelle syntyi poika, jonka nimi oli Ennon. Mutta hän itse oli isänsä, Esaun poikia olevan Saren, poika, kun taas hänen äitinsä oli Bosorra, joten hän oli viidettä [sukupolvea] Abrahamista. Ja nämä ovat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomissa, maassa jonka hallitsija hänkin oli: ensiksi Balak, Beorin poika, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dennaba; mutta Balakin jälkeen Jobab, jota kutsuttiin Jobiksi; mutta tämän jälkeen Asom, joka oli käskynhaltija maasta nimeltä Taimanitis; mutta tämän jälkeen tuli Adad [Hadad], Baradin poika, joka löi Madiamin [Midianin] Moabin tasangolla, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Gettaim. Mutta ne ystävät, jotka tulivat hänen luokseen, olivat Elifas Esaun pojista, taimanilaisten [temanilaisten] kuningas; Bildad, sauhaialaisten [suhilaisten] rajaton yksinvaltias; Sofar, minalaisten kuningas”.