Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 39:1–30

39  Tiedätkö kalliolla olevien vuorikauriiden poikimisajan?+ Tarkkailetko, milloin naarasjalohirvet vasovat+ synnytyskivuin?   Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, tai tiedätkö niiden poikimisajan?   Ne kumartuvat tuodessaan ilmoille poikasensa, vapautuessaan synnytyskivuistaan*.   Niiden vasat tulevat roteviksi, ne kasvavat suuriksi kedolla; ne lähtevät matkoihinsa eivätkä enää palaa niiden luo.   Kuka lähetti seepran+ vapauteen, ja kuka irrotti villiaasin siteet,   jolle olen määrännyt aavikkotasangon taloksi ja suolamaan asuinpaikoiksi?+   Se nauraa kaupungin kohinalle eikä kuule takaa-ajajan huutoja.+   Se etsii vuorilta laitumensa+ ja hakee kaikkinaisia vihreitä kasveja.+   Tahtooko villihärkä palvella sinua,+ tai viettääkö se yön seimesi ääressä? 10  Sidotko villihärän lujasti köysillään kyntövaolle, tai äestääkö+ se alatasankoja perässäsi? 11  Luotatko siihen, koska sen voima on runsas, ja jätätkö uurastuksesi sille? 12  Uskotko siihen, että se tuo takaisin siemenesi ja kokoaa puimatantereellesi? 13  Onko naarasstrutsin siipi lepattanut iloisesti, tai onko sillä kattohaikaran+ siipisulat ja höyhenpuku? 14  Sillä maahan se jättää munansa, ja tomussa se pitää ne lämpiminä, 15  ja se unohtaa, että jalka voi murskata ne ja kedon villieläin voi tallata niitä. 16  Se kohtelee poikasiaan tylysti, ikään kuin ne eivät olisikaan sen omia+ turhaa on sen uurastus, koska se on vailla pelkoa. 17  Sillä Jumala* on pannut sen unohtamaan viisauden eikä ole antanut sille osuutta ymmärryksestä.+ 18  Silloin kun se pieksää siipiään korkealla, se nauraa hevoselle ja sen ratsastajalle. 19  Voitko antaa hevoselle väkevyyttä?+ Voitko pukea sen kaulan liehuvalla harjalla*? 20  Voitko panna sen hyppäämään kuin kulkusirkka? Sen korskunnan arvokkuus on pelottavaa.+ 21  Se kuopii*+ alatasangolla ja riemuitsee* voimassaan, se lähtee varustusta vastaan.+ 22  Se nauraa pelolle eikä kauhistu,+ eikä se käänny takaisin miekan vuoksi. 23  Sitä vastaan kalisee nuolikotelo, keihään ja heittokeihään terä. 24  Tömistäen ja kiihkeästi se ahmii maata, eikä se usko, että torven ääni kuuluu. 25  Heti kun torvi soi, se hirnuu: iihaha!* Ja kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden* jylinän ja sotahuudon.+ 26  Sinunko ymmärryksesi ansiosta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä etelätuuleen? 27  Tai sinunko käskystäsi kotka+ lentää ylhäälle ja rakentaa pesänsä korkeuteen,+ 28  asuu kalliolla ja yöpyy kallionsakaralla ja luoksepääsemättömässä paikassa? 29  Sieltä sen on etsittävä ruokaa,+ kauas etäisyyteen katselevat sen silmät. 30  Ja sen poikaset särpivät verta, ja missä on surmattuja, siellä se on.”+

Alaviitteet

Tai ”päästäessään vapaaksi sikiönsä”.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah.
”liehuvalla harjalla”, M; T: ”voimalla”.
”Se kuopii”, LXXSyVg; M: ”Ne kuopivat”.
Tai ”hypähtelee”.
”se hirnuu: iihaha!” Tai ”se sanoo: aha!”
Kirjm. ”ruhtinaiden”. Hepr. sa·rimʹ.