Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 37:1–24

37  Tästä sydämeni alkaa todella vavista,+ ja se hypähtää paikaltaan.   Kuunnelkaa tarkoin hänen äänensä jylyä+ ja jyryä, joka lähtee hänen suustaan.   Koko taivaan alla hän päästää sen valloilleen, ja hänen salamansa+ ulottuu maan ääriin* saakka.   Sen jälkeen ärjyy ääni, hän jylisee+ ylemmyytensä äänellä,+ eikä hän pidätä salamoita, kun hänen äänensä kuullaan.+   Jumala* jylisee äänellään+ ihmeellisellä tavalla tehden suuria tekoja, joista meillä ei ole tietoa.+   Sillä lumelle hän sanoo: ’Putoa maata kohti’,+ samoin rankalle sateelle, kovillekin rankkasateilleen.+   Jokaisen ihmisen käteen hän panee sinetin, jotta jokainen kuolevainen ihminen tuntisi hänen tekonsa.   Ja villieläin menee väijyksiin, ja kätköpaikoissaan se asustaa.+   Sisähuoneesta+ tulee myrskytuuli ja pohjoistuulista pakkanen.+ 10  Jumalan* henkäyksestä tulee jää+ ja vetten lakeus on ahtaalla.*+ 11  Niin, hän kuormittaa pilven kosteudella, hänen valonsa+ hajottaa pilvimassan, 12  ja se kääntyy ympäri hänen ohjatessaan niiden toimintaa, minne ikinä maan tuottoisan osan* pinnalla hän niitä käskeekin.+ 13  Hän panee sen vaikuttamaan joko keppinä*+ tai maansa hyväksi+ tai rakkaudellisena huomaavaisuutena.*+ 14  Ota toki tämä korviisi, oi Job, seiso hiljaa ja tarkkaa Jumalan ihmeellisiä tekoja.+ 15  Tiedätkö, milloin Jumala* antoi niille tehtävän+ ja milloin hän pani pilvensä valon säteilemään? 16  Tiedätkö, miten pilvi pysyy tasapainossa,*+ tunnetko hänen ihmeelliset tekonsa, joka on täydellinen tiedossa?+ 17  Miksi vaatteesi ovat kuumat, kun maa tyyntyy* etelästä?+ 18  Voitko hänen kanssaan takoa taivaan+ kovaksi kuin valettu metallipeili? 19  Kerro meille,* mitä meidän tulisi sanoa hänelle; emme voi tuottaa sanoja pimeyden takia. 20  Pitäisikö hänelle kertoa, että tahtoisin puhua? Vai onko kukaan sanonut, että se ilmoitetaan?+ 21  Ja nyt ei valoa nähdäkään; se on kirkkaana taivaalla, kun tuuli* on kulkenut ohi ja alkanut puhdistaa sitä. 22  Pohjoisesta tulee kultainen loiste*. Jumalan* yllä on pelkoa herättävä arvokkuus.+ 23  Kaikkivaltiaasta emme ole päässeet selville;+ hän on ylevä voimassa,+ eikä hän väheksy oikeutta+ ja vanhurskauden+ runsautta.+ 24  Pelätkööt siksi ihmiset* häntä.+ Hän ei ota huomioon niitä, jotka ovat omassa sydämessään viisaita.”+

Alaviitteet

Kirjm. ”siipiin”.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
”Jumalan”. Hepr. ʼEl.
Tai ”jähmettyy”.
”tuottoisan osan”, M(hepr. te·velʹ)T; lat. orbis ’[maan]piirin’.
Oikaisun tai kurituksen vertauskuva.
Tai ”uskollisena rakkautena”.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah.
Tai ”leijumassa”.
Tai ”hiljenee”.
”Kerro meille”. Kirjm. ”Anna meidän tietää”.
”kun tuuli”. Hepr. weruʹaḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
”kultainen loiste”. Kirjm. ”kulta”. Hepr. za·havʹ.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
”ihmiset”. Hepr. ʼana·šimʹ, mon. sanasta ʼiš.