Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 32:1–22

32  Niin nämä kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, sillä hän oli vanhurskas omissa* silmissään.+  Mutta Elihun*, Ramin sukuun kuuluvan busilaisen+ Barakelin pojan, suuttumus syttyi. Jobia kohtaan hänen suuttumuksensa syttyi, koska tämä julisti oman sielunsa vanhurskaaksi pikemminkin kuin Jumalan.*+  Hänen suuttumuksensa syttyi myös hänen kolmea toveriaan kohtaan, koska he eivät olleet löytäneet vastausta, vaan sanoivat Jumalaa* syylliseksi.+  Ja Elihu sanoineen oli odottanut Jobia, koska he olivat päiviltään häntä vanhempia.+  Vähitellen Elihu näki, että noiden kolmen miehen suussa+ ei ollut vastausta, ja hänen suuttumuksensa tuli hehkuvammaksi.  Ja Elihu, busilaisen Barakelin poika, vastasi ja sanoi: ”Nuori minä olen päiviltä, ja te olette iäkkäitä.+ Siksi minä vetäydyin taka-alalle* ja pelkäsin julistaa tietoani teille.   Minä sanoin: ’Päivien pitäisi puhua, ja vuosien paljouden tulisi tehdä viisaus tunnetuksi.’+   Varmasti juuri henki kuolevaisissa ihmisissä ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.+   Eivät vain ne, joilla on runsaasti päiviä, osoittaudu viisaiksi,+ eivätkä pelkästään vanhat ymmärrä oikeutta.*+ 10  Siksi sanoin: ’Kuuntele toki minua. Minäkin julistan tietoani.’ 11  Katso! Olen odottanut sanojanne, minä käänsin korvani järkeilyjenne puoleen,+ kunnes saatoitte etsiä sanoja sanottavaksenne. 12  Ja teitä minä tarkkasin – ja katso, kukaan ei ojenna Jobia, yksikään teistä ei vastaa hänen sanoihinsa – 13  jotta ette sanoisi: ’Olemme löytäneet viisauden;+ Jumala* hänet ajaa pois, ei ihminen.’ 14  Koska hän ei ole sommitellut sanoja minua vastaan, niin en vastaa hänelle teidän sanoillanne. 15  He ovat kauhistuneet, he eivät ole vastanneet enää; sanat ovat kaikonneet heiltä. 16  Ja minä olen odottanut, sillä he eivät jatka puhumista, sillä he seisoivat hiljaa, he eivät vastanneet enää. 17  Minäkin annan osaltani vastauksen, minäkin julistan tietoani, 18  sillä olen tullut sanoja täyteen, henki on aiheuttanut minulle painetta+ sisuksissani. 19  Katso! Vatsani on kuin viini, jolle ei ole purkautumistietä, se on pakahtumaisillaan kuin uudet nahkaleilit.+ 20  Tahdon puhua, jotta se toisi minulle helpotusta. Minä avaan huuleni vastatakseni.+ 21  En tahtoisi osoittaa puolueellisuutta kenenkään* hyväksi+ enkä suo ihmiselle* arvonimeä,+ 22  sillä en totisesti tiedä, miten voin suoda arvonimeä; helposti minun Tekijäni+ veisi minut pois.

Alaviitteet

”omissa”, M; LXXSy: ”heidän”.
Nimen merk. ’Jumalani on hän’.
”kuin Jumalan”. Hepr. me·ʼElo·himʹ; LXX: ”Jehovan”.
”Jumalaa”, alkuperäinen lukutapa. M: ”Jobia”. Juutalaiset soferit muuttivat alkutekstissä sanan ”Jumala” sanaksi ”Job”. Tämä on yksi kahdeksastatoista tekstin korjauksesta. Ks. liite 2B.
Tai ”minä arkailin”. Hepr. za·ḥalʹti.
Tai ”mikä on oikein”.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
”kenenkään”. Hepr. ʼiš.
”ihmiselle”. Hepr. ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.