Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 30:1–31

30  Ja nyt he ovat nauraneet minulle,+ nuo päiviltään minua nuoremmat,+ joiden isiä olisin kieltäytynyt panemasta katraani koirien pariin.   Mitä hyötyä minulle oli heidän käsiensä voimastakaan? Heistä on tarmo hävinnyt.+   Puutteen ja nälän takia he ovat hedelmättömiä, kaluavat vedetöntä seutua,+ missä eilen oli myrsky ja autioitus.   He nyhtivät suolakasveja pensaiden ympäriltä, ja kinsteripensaan juuri oli heidän ruokanaan.   Yhdyskunnasta heidät ajettiin pois;+ ihmiset huutelivat heille kuin varkaalle.   Heidän täytyy asua purolaaksojen rinteillä, maakuopissa ja kallioissa.   Pensaiden keskellä he huusivat, nokkosten alle he sulloutuivat.   Mielettömän+ poikina ja nimettömän poikina heidät on ajettu ruoskalla pois maasta.   Ja nyt minusta on tullut jopa heidän laulunsa aihe,+ ja minä olen heille puheenpartena.+ 10  He ovat inhonneet minua, he ovat pysytelleet kaukana minusta+ eivätkä ole jättäneet sylkemättä kasvoilleni.+ 11  Sillä jouseni jänteen hän irrotti ja nöyrrytti minua, ja suitset he jättivät löysälle minun takiani. 12  Oikealta puoleltani he pesueena nousevat, jalkojeni he ovat antaneet kulkea, mutta he pystyttivät tuhoisia esteitään minua vastaan.+ 13  He ovat repineet kulkutieni; he kelpasivat vain aiheuttamaan minulle vastoinkäymisiä,+ nuo joilla ei ole ketään auttajaa*. 14  Heitä tulee kuin avarasta aukosta, myrskyn alla he ovat vyöryneet eteenpäin. 15  Äkilliset kauhut ovat kääntyneet minua vastaan, jaloa käytöstäni ahdistetaan kuin tuulella*, ja pelastukseni on kadonnut kuin pilvi. 16  Ja nyt sieluni vuotaa minussa tyhjiin,+ ahdistuksen+ päivät saavuttavat minut. 17  Yöllä ovat minun luuni+ porautuneet läpi ja pudonneet minusta, eivätkä minua jäytävät tuskat pidä lepoa.+ 18  Voiman runsaudesta vaatteeni muuttuu; se ympäröi minua niin kuin pitkän vaatteeni kaulus. 19  Hän on alentanut minut saveen, niin että minä osoittaudun tomun ja tuhkan kaltaiseksi. 20  Minä huudan sinulta apua, mutta sinä et vastaa minulle;+ olen seisahtunut voidaksesi tarkata minua. 21  Sinä muutut julmaksi minua kohtaan,+ kätesi koko väkevyydellä sinä haudot vihamielisyyttä minua vastaan. 22  Sinä nostat minut tuuleen, annat minun ratsastaa sillä; sitten sinä hajotat minut ryskeellä. 23  Sillä minä tiedän hyvin, että kuolemaan sinä palautat minut+ ja taloon, jossa kaikki elävät kohtaavat. 24  Kukaan ei vain ojenna kättään pelkkää rauniokasaa kohti,+ eikä sen johdosta ole avunhuutoa ihmisen lahotessa. 25  Varmasti olen itkenyt sen puolesta, jolla on vaikea päivä,+ sieluni on murehtinut köyhän takia.+ 26  Vaikka odotin hyvää, niin tuli pahaa,+ ja minä odotin valoa, mutta tuli synkkyyttä. 27  Omat sisukseni pantiin kiehumaan, eivätkä ne olleet vaiti; ahdistuksen päivät kohtasivat minua. 28  Murheissani+ minä kuljeskelin, kun ei ollut auringonvaloa*, nousin ylös seurakunnassa*, huusin lakkaamatta apua. 29  Minusta tuli sakaalien veli ja strutsin tyttärien toveri.+ 30  Minun ihoni mustui+ ja irtosi minusta, ja minun luuni kuumenivat kuivuudesta. 31  Lopulta harppuni säesti vain surua ja huiluni itkevien ääntä.

Alaviitteet

Tai ”nuo, jotka eivät tarvitse auttajaa”.
”kuin tuulella”. Hepr. ka·ru′aḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
”auringonvaloa”, M; tekstikorjauksen mukaan: ”lohdutusta”.
seurakunnassa”. Hepr. vaq·qa·hal′; kreik. ek·klē·si′ai.