Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

Valitse kieli suomi

Job 30:1–31

30  Ja nyt he ovat nauraneet minulle,+nuo päiviltään minua nuoremmat,+joiden isiä olisin kieltäytynytpanemasta katraani koirien pariin.   Mitä hyötyä minulle oli heidän käsiensä voimastakaan?Heistä on tarmo hävinnyt.+   Puutteen ja nälän takia he ovat hedelmättömiä,kaluavat vedetöntä seutua,+missä eilen oli myrsky ja autioitus.   He nyhtivät suolakasveja pensaiden ympäriltä,ja kinsteripensaan juuri oli heidän ruokanaan.   Yhdyskunnasta heidät ajettiin pois;+ihmiset huutelivat heille kuin varkaalle.   Heidän täytyy asua purolaaksojen rinteillä,maakuopissa ja kallioissa.   Pensaiden keskellä he huusivat,nokkosten alle he sulloutuivat.   Mielettömän+ poikina ja nimettömän poikinaheidät on ajettu ruoskalla pois maasta.   Ja nyt minusta on tullut jopa heidän laulunsa aihe,+ja minä olen heille puheenpartena.+ 10  He ovat inhonneet minua, he ovat pysytelleet kaukana minusta+eivätkä ole jättäneet sylkemättä kasvoilleni.+ 11  Sillä jouseni jänteen hän irrotti ja nöyrrytti minua,ja suitset he jättivät löysälle minun takiani. 12  Oikealta puoleltani he pesueena nousevat,jalkojeni he ovat antaneet kulkea,mutta he pystyttivät tuhoisia esteitään minua vastaan.+ 13  He ovat repineet kulkutieni;he kelpasivat vain aiheuttamaan minulle vastoinkäymisiä,+nuo joilla ei ole ketään auttajaa*. 14  Heitä tulee kuin avarasta aukosta,myrskyn alla he ovat vyöryneet eteenpäin. 15  Äkilliset kauhut ovat kääntyneet minua vastaan,jaloa käytöstäni ahdistetaan kuin tuulella*,ja pelastukseni on kadonnut kuin pilvi. 16  Ja nyt sieluni vuotaa minussa tyhjiin,+ahdistuksen+ päivät saavuttavat minut. 17  Yöllä ovat minun luuni+ porautuneet läpi ja pudonneet minusta,eivätkä minua jäytävät tuskat pidä lepoa.+ 18  Voiman runsaudesta vaatteeni muuttuu;se ympäröi minua niin kuin pitkän vaatteeni kaulus. 19  Hän on alentanut minut saveen,niin että minä osoittaudun tomun ja tuhkan kaltaiseksi. 20  Minä huudan sinulta apua, mutta sinä et vastaa minulle;+olen seisahtunut voidaksesi tarkata minua. 21  Sinä muutut julmaksi minua kohtaan,+kätesi koko väkevyydellä sinä haudot vihamielisyyttä minua vastaan. 22  Sinä nostat minut tuuleen, annat minun ratsastaa sillä;sitten sinä hajotat minut ryskeellä. 23  Sillä minä tiedän hyvin, että kuolemaan sinä palautat minut+ja taloon, jossa kaikki elävät kohtaavat. 24  Kukaan ei vain ojenna kättään pelkkää rauniokasaa kohti,+eikä sen johdosta ole avunhuutoa ihmisen lahotessa. 25  Varmasti olen itkenyt sen puolesta, jolla on vaikea päivä,+sieluni on murehtinut köyhän takia.+ 26  Vaikka odotin hyvää, niin tuli pahaa,+ja minä odotin valoa, mutta tuli synkkyyttä. 27  Omat sisukseni pantiin kiehumaan, eivätkä ne olleet vaiti;ahdistuksen päivät kohtasivat minua. 28  Murheissani+ minä kuljeskelin, kun ei ollut auringonvaloa*,nousin ylös seurakunnassa*, huusin lakkaamatta apua. 29  Minusta tuli sakaalien velija strutsin tyttärien toveri.+ 30  Minun ihoni mustui+ ja irtosi minusta,ja minun luuni kuumenivat kuivuudesta. 31  Lopulta harppuni säesti vain suruaja huiluni itkevien ääntä.

Alaviitteet

Tai ”nuo, jotka eivät tarvitse auttajaa”.
”kuin tuulella”. Hepr. ka·ruʹaḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
”auringonvaloa”, M; tekstikorjauksen mukaan: ”lohdutusta”.
seurakunnassa”. Hepr. vaq·qa·halʹ; kreik. ek·klē·siʹai.