Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

Valitse kieli suomi

Job 29:1–25

29  Ja Job ryhtyi jälleen esittämään sananlaskumaista puhettaan ja sanoi:   ”Oi kunpa olisin niin kuin muinaisina kuukausina,+niin kuin niinä päivinä, jolloin Jumala* vartioi minua,+   jolloin hän pani lamppunsa loistamaan pääni päälleja minä vaelsin halki pimeyden hänen valossaan!+   Kunpa olisin niin kuin todella olin parhaina päivinäni,+jolloin teltassani vallitsi läheinen suhde Jumalaan,+   jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssanija palvelijani olivat kaikkialla ympärilläni,   jolloin askeleeni kylpivät voissaja kallio vuoti minulle öljyvirtoja,*+   jolloin menin kaupungin portille+ja valmistin itselleni istuimen torille!+   Pojat näkivät minut ja piiloutuivat,ja iäkkäätkin nousivat ja jäivät seisomaan.+   Itse ruhtinailta estyivät sanat,ja kämmenen he panivat suulleen.+ 10  Johtajienkin ääni vaimeni,ja kitalakeen tarttui heidän kielensä.+ 11  Sillä korva kuunteli ja sanoi minua onnelliseksi,ja silmä näki ja todisti minusta. 12  Sillä minä pelastin apua huutavan ahdistetun+ja isättömän pojan ja jokaisen, jolla ei ollut auttajaa.+ 13  Menehtymäisillään olevan siunaus+ tuli minun osakseni,ja lesken sydämen minä tein iloiseksi.+ 14  Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se oli pukineenani.+Oikeudenmukaisuuteni oli kuin hihaton vaate ja turbaani. 15  Sokealle tulin silmiksi,+ja rammalle minä olin jalkoina. 16  Köyhille minä olin isä,+ja tuntemattoman oikeusasiaa minä tutkin.+ 17  Ja minä murskasin väärintekijän leukaluut,+ja hänen hampaistaan riuhtaisin* saaliin. 18  Ja minä sanoin: ’Pesässäni* minä heitän henkeni,+ja minulle lisääntyy päiviä kuin hiekkajyväsiä.+ 19  Juureni on avoinna vesille,+ja oksallani yöpyy kaste. 20  Kunniani on tuoreena luonani,ja jouseni minun kädessäni ampuu herkeämättä.’ 21  Minua he kuuntelivat, ja he odottivat,ja he pysyivät vaiti neuvoni edessä.+ 22  Minun sanani jälkeen he eivät enää puhuneet,ja sanani pisaroivat heihin.+ 23  Ja he odottivat minua niin kuin sadetta+ja avasivat suunsa ammolleen kevätsateelle.+ 24  Minä hymyilin heille – heistä se oli uskomatonta –eivätkä he heikentäneet kasvojeni valoisuutta.+ 25  Minä valitsin heille tien ja istuin päämiehenä,ja minä asuin kuin kuningas joukkojensa keskellä,+kuin se, joka surevia lohduttaa.+

Alaviitteet

”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah.
Kirjm. ”vuoti öljyvirtoina vierelläni”.
”riuhtaisin”, pienen tekstikorjauksen mukaan; M: ”heitin”.
”Pesässäni”. Mahd. ”Vanhalla iälläni” LXX:n mukaan.