Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 29:1–25

29  Ja Job ryhtyi jälleen esittämään sananlaskumaista puhettaan ja sanoi:   ”Oi kunpa olisin niin kuin muinaisina kuukausina,+ niin kuin niinä päivinä, jolloin Jumala* vartioi minua,+   jolloin hän pani lamppunsa loistamaan pääni päälle ja minä vaelsin halki pimeyden hänen valossaan!+   Kunpa olisin niin kuin todella olin parhaina päivinäni,+ jolloin teltassani vallitsi läheinen suhde Jumalaan,+   jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani ja palvelijani olivat kaikkialla ympärilläni,   jolloin askeleeni kylpivät voissa ja kallio vuoti minulle öljyvirtoja,*+   jolloin menin kaupungin portille+ ja valmistin itselleni istuimen torille!+   Pojat näkivät minut ja piiloutuivat, ja iäkkäätkin nousivat ja jäivät seisomaan.+   Itse ruhtinailta estyivät sanat, ja kämmenen he panivat suulleen.+ 10  Johtajienkin ääni vaimeni, ja kitalakeen tarttui heidän kielensä.+ 11  Sillä korva kuunteli ja sanoi minua onnelliseksi, ja silmä näki ja todisti minusta. 12  Sillä minä pelastin apua huutavan ahdistetun+ ja isättömän pojan ja jokaisen, jolla ei ollut auttajaa.+ 13  Menehtymäisillään olevan siunaus+ tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä tein iloiseksi.+ 14  Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se oli pukineenani.+ Oikeudenmukaisuuteni oli kuin hihaton vaate ja turbaani. 15  Sokealle tulin silmiksi,+ ja rammalle minä olin jalkoina. 16  Köyhille minä olin isä,+ ja tuntemattoman oikeusasiaa minä tutkin.+ 17  Ja minä murskasin väärintekijän leukaluut,+ ja hänen hampaistaan riuhtaisin* saaliin. 18  Ja minä sanoin: ’Pesässäni* minä heitän henkeni,+ ja minulle lisääntyy päiviä kuin hiekkajyväsiä.+ 19  Juureni on avoinna vesille,+ ja oksallani yöpyy kaste. 20  Kunniani on tuoreena luonani, ja jouseni minun kädessäni ampuu herkeämättä.’ 21  Minua he kuuntelivat, ja he odottivat, ja he pysyivät vaiti neuvoni edessä.+ 22  Minun sanani jälkeen he eivät enää puhuneet, ja sanani pisaroivat heihin.+ 23  Ja he odottivat minua niin kuin sadetta+ ja avasivat suunsa ammolleen kevätsateelle.+ 24  Minä hymyilin heille – heistä se oli uskomatonta – eivätkä he heikentäneet kasvojeni valoisuutta.+ 25  Minä valitsin heille tien ja istuin päämiehenä, ja minä asuin kuin kuningas joukkojensa keskellä,+ kuin se, joka surevia lohduttaa.+

Alaviitteet

”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah.
Kirjm. ”vuoti öljyvirtoina vierelläni”.
”riuhtaisin”, pienen tekstikorjauksen mukaan; M: ”heitin”.
”Pesässäni”. Mahd. ”Vanhalla iälläni” LXX:n mukaan.