Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 24:1–25

24  Miksi ei Kaikkivaltias ole varastoinut aikoja+ eivätkä edes ne, jotka tuntevat hänet, ole nähneet hänen päiviään?+   On niitä, jotka siirtävät taaksepäin rajamerkkejä;+ lauman he ovat siepanneet voidakseen paimentaa sitä*.   He vievät urosaasinkin isättömiltä pojilta, he ottavat pantiksi lesken sonnin.+   He käännyttävät köyhät tieltä;+ samaan aikaan maan ahdistetut ovat pysytelleet piilossa.   Katso! Kuin seeprat+ erämaassa he ovat lähteneet toimintaansa, etsimään ruokaa. Aavikkotasanko antaa kullekin leipää poikia varten.   Pellolta he korjaavat sen rehun, ja jumalattoman viinitarhan he ryöstävät äkkiä.   Alastomina he viettävät yön, ilman vaatetta+ ja vailla peittoa kylmyydessä.+   Vuorten rajusta sateesta he kastuvat likomäriksi, ja koska heillä ei ole suojaa,+ heidän on syleiltävä kalliota.   He sieppaavat jopa rinnoilta isättömän pojan,+ ja mitä ahdistetulla on yllään, sen he ottavat pantiksi.+ 10  Alastomina heidän on kuljeskeltava, ilman vaatetta, ja nälkäisinä heidän on kannettava korjatut tähkät.+ 11  Pengermuurien välissä he viettävät puolipäivän*; viinikuurnia heidän täytyy polkea, ja silti he ovat janoissaan.+ 12  Kuolevien jatkuva voihkina kuuluu kaupungista, ja kuolettavasti haavoitettujen sielu huutaa apua,+ eikä Jumala* itse pidä sitä mitenkään sopimattomana.+ 13  Heistä osoittautui, että he olivat valoa vastaan kapinoivien joukossa,+ he eivät tunteneet sen teitä eivätkä pysyneet sen kulkuteillä. 14  Päivän valjetessa murhaaja nousee, hän lähtee tappamaan ahdistettua ja köyhää,+ ja yöllä hänestä tulee tavallinen varas.*+ 15  Avionrikkojan silmä+ taas on pälyillyt iltapimeää,+ hän sanoo: ’Yksikään silmä ei minua näe!’+ Ja hän panee peitteen kasvoilleen. 16  Pimeässä hän* on kaivautunut taloihin; päivällä heidän täytyy pysytellä lukkojen takana. He eivät ole tunteneet päivänvaloa.+ 17  Sillä aamu on heille sama kuin syvä varjo,+ sillä he tuntevat syvän varjon äkilliset kauhut. 18  Hän on nopea vesien pinnalla. Heidän maapalstansa kirotaan maassa.+ Hän ei käänny viinitarhojen tielle. 19  Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumivedet, samoin Šeol syntiä tehneet!+ 20  Kohtu unohtaa hänet, toukka imee hänet herkkuna,+ ei häntä enää muisteta.+ Ja epävanhurskaus murskataan kuin puu.+ 21  Hän on tekemisissä hedelmättömän naisen kanssa, joka ei synnytä, ja lesken+ kanssa, jolle hän ei hyvää tee. 22  Ja hän vetää vahvoja pois voimallaan; hän nousee eikä ole varma elämästään*. 23  Hän antaa hänen tulla luottavaiseksi,+ jotta hän voisi tukea itseään, ja hänen silmänsä valvovat heidän teitään.+ 24  Pieneksi hetkeksi he ovat kohonneet korkealle, sitten heitä ei enää ole,+ ja heidät on saatettu alas;+ heidät nyhtäistään irti kuten kaikki muutkin, ja kuin viljan tähkäpää heidät katkaistaan pois. 25  Kuka siis nyt osoittaa minut valehtelijaksi tai tekee sanani tyhjiksi?”

Alaviitteet

”voidakseen paimentaa sitä”. LXX: ”yhdessä sen paimenen kanssa”.
Tai ”he pusertavat öljyä”.
”eikä Jumala”. Hepr. we·ʼElō′ah loʼ.
Tai ”hän kulkee murtovarkaana”.
Ts. varas. Ks. jae 14.
”elämästään”, LXXVg ja kolme hepr. käsik.; M: ”elämästä”.