Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 20:1–29

20  Ja naemalainen Sofar vastasi ja sanoi:   ”Senpä tähden omat levottomuutta herättävät ajatukseni vastaavat minulle, jo sisäisen kiihtymykseni vuoksi.   Kuulen minua loukkaavan kehotuksen, ja minulle vastaa henki, jolla ei ole ymmärrystäni.   Oletko aina tiennyt tämän, siitä lähtien kun ihminen* pantiin maan päälle,+   että jumalattomien ilohuuto on lyhyt+ ja luopion riemu kestää vain hetken?   Vaikka hänen ylhäisyytensä kohoaa taivaaseen asti+ ja pilviin saakka ulottuu hänen päänsä,   hän tuhoutuu iäksi lantakokkareittensa tavoin;+ ne, jotka näkevät hänet, sanovat: ’Missä hän on?’+   Unen lailla hän lentää pois, eikä häntä löydetä, ja hänet ajetaan pois kuin öinen näky.+   Silmä, joka on huomannut hänet, ei huomaa enää,+ eikä hänen paikkansa häntä enää näe.+ 10  Hänen omat poikansa etsivät alhaisten suosiota, ja hänen omat kätensä antavat takaisin hänen kalleutensa.+ 11  Hänen omat luunsa ovat olleet täynnä hänen nuoruudentarmoaan, mutta tomuun se menee levolle hänen kanssaan.+ 12  Jos paha maistuu makealta hänen suussaan, jos hän sulattaa sen kielensä alla, 13  jos hän säälii sitä eikä luovu siitä ja jos hän pidättelee sitä jatkuvasti keskellä suulakeaan, 14  niin hänen ruokansakin on muuttuva hänen omassa suolistossaan, siitä tulee kobrien sappea* hänen sisässään. 15  Rikkautta hän on niellyt, mutta hän oksentaa sen pois, Jumala* ajaa sen ulos hänen vatsastaan. 16  Kobrien myrkkyä hän imee, kyykäärmeen kieli hänet tappaa.+ 17  Hän ei koskaan näe vesiväyliä,+ vuolaita hunaja- ja voivirtoja. 18  Hän antaa takaisin hankkimansa omaisuuden eikä niele sitä, niin kuin kaupankäynnillä hankkimansa rikkauden, josta hän ei kuitenkaan nauti.+ 19  Sillä hän on murskannut, hän on jättänyt alhaiset, hän on anastanut talon, jota hän ei ole alkanut rakentaa.+ 20  Sillä hän ei varmasti tunne helpotusta vatsassaan, haluttavilla tavaroillaan hän ei pääse pakoon.+ 21  Hänen kulutettavakseen ei ole jäänyt mitään; siksi hänen hyvinvointinsa ei kestä. 22  Kun hänen yltäkylläisyytensä on huipussaan, hän on huolissaan;+ epäonnen koko voima* käy häntä vastaan. 23  Tapahtukoon, että täyttääkseen hänen vatsansa hän lähettää suuttumuksensa hehkun hänen ylleen+ ja antaa sen sataa hänen päälleen, hänen sisuksiinsa. 24  Hän pakenee+ rautavarustusta, kuparijousi lävistää hänet. 25  Niin hänen selästään tunkeutuu ulos heittoase* ja välkkyvä ase* hänen sapestaan;+ kauhut käyvät häntä vastaan.+ 26  Kaikki pimeys varataan hänen aarteilleen; hänet syö tuli, jota kukaan ei lietsonut;+ huonosti käy eloon jääneelle hänen teltassaan. 27  Taivas paljastaa hänen erheensä,+ ja maa kapinoi häntä vastaan. 28  Rankkasade vyöryttää hänen talonsa mennessään*; hänen suuttumuksensa päivänä on vuodatettavaa.+ 29  Tämä on jumalattoman ihmisen* osa Jumalalta,*+ niin, hänen määräperintönsä Jumalalta*.”

Alaviitteet

Tai ”Aadam”. Hepr. ʼa·dam′.
Tai ”myrkkyä”.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
Kirjm. ”käsi”.
”heittoase”, tekstikorjauksen mukaan; M: ”on vedetty ulos [ase]”.
”välkkyvä ase”. Kirjm. ”salama”.
Tai ”Hänen talonsa tuotto vyöryy (vierii) pois”.
Hepr. ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”Jumalalta”. Hepr. me·ʼElo·him′.
”Jumalalta”. Hepr. me·ʼEl′.