Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 2:1–13

2  Sitten koitti se päivä, jona tosi Jumalan pojat* tulivat asettuakseen Jehovan eteen, ja myös Saatana* tuli silloin heidän joukossaan asettuakseen Jehovan eteen.+  Silloin Jehova sanoi Saatanalle: ”Mistä sinä oikein tulet?” Tähän Saatana vastasi Jehovalle ja sanoi: ”Maata kiertelemästä ja siellä vaeltelemasta.”+  Ja Jehova sanoi vielä Saatanalle: ”Oletko kohdistanut sydäntäsi palvelijaani Jobiin,+ siihen, ettei maan päällä ole ketään hänen kaltaistaan, moitteetonta ja oikeamielistä miestä,+ joka pelkää Jumalaa+ ja karttaa pahaa?+ Vieläkin hän pysyy nuhteettomuudessaan,+ vaikka sinä yllytät+ minut häntä vastaan nielaisemaan hänet syyttä.”+  Mutta Saatana+ vastasi Jehovalle ja sanoi: ”Nahka nahasta, ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa* puolesta.+  Ojennapa vaihteeksi kätesi ja koske hänen luuhunsa ja hänen lihaansa asti, ja katso, eikö hän kiroa* sinua vasten kasvojasi.”+  Niinpä Jehova sanoi Saatanalle: ”Siinä hän on sinun käsissäsi! Varo vain hänen sieluaan*.”  Silloin Saatana meni pois Jehovan kasvojen* edestä+ ja löi Jobiin pahanlaatuisia paiseita+ jalkapohjasta päälakeen asti.  Niin tämä otti saviastian palasen kaapiakseen sillä itseään, ja hän istui tuhkaläjässä.+  Lopulta hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi?+ Kiroa* Jumala ja kuole!” 10  Mutta hän sanoi hänelle: ”Sinäkin puhut niin kuin joku ymmärtämätön+ nainen. Otammeko tosi Jumalalta vastaan vain hyvää? Emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?”+ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.+ 11  Ja kolme Jobin toveria sai kuulla kaikesta tästä onnettomuudesta, joka häntä oli kohdannut, ja he tulivat sitten kukin omalta paikkakunnaltaan: temanilainen+ Elifas ja suhilainen+ Bildad ja naemalainen Sofar.+ Niin he tapasivat toisensa sopimuksen mukaan+ tullakseen ilmaisemaan myötätuntoa häntä kohtaan ja lohduttamaan häntä.+ 12  Kun he etäällä nostivat silmänsä, niin he eivät tunteneet häntä. Silloin he korottivat äänensä ja itkivät ja repäisivät+ kukin hihattoman vaatteensa ja viskasivat tomua taivasta kohti päänsä päälle.+ 13  Ja he istuivat+ hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät, että hänen tuskansa+ oli hyvin suuri.

Alaviitteet

”enkelit”, LXX.
Ks. 1:6: ”Saatana”, alav.
sielunsa (elämänsä)”. Hepr. naf·šōʹ; kreik. psy·khēsʹ; lat. anima. Ks. liite 4A.
Ks. 1:5, alav.
Ks. jae 4, alav.
Ks. 1:12, alav.
Ks. 1:5, alav.