Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 19:1–29

19  Ja Job vastasi ja sanoi:   ”Kuinka kauan te ärsytätte sieluani+ja muserratte minua sanoilla?+   Jo kymmenen kertaa olette nuhdelleet minua.Te ette häpeä kohdella minua ankarasti.+   Ja jos olenkin tehnyt erehdyksen,+minun luoksenihan erehdykseni majoittuu.*   Jos te tosiaan minua vastaan pöyhkeilette+ja osoitatte häväistykseni olevan sopivaa,+   tietäkää silloin, että Jumala* itse on eksyttänyt minutja hän on kietonut pyyntiverkkonsa ympärilleni.+   Katso! Minä huudan jatkuvasti: ’Väkivaltaa!’, mutta en saa vastausta.+Huudan alati apua, mutta ei ole oikeutta.+   Polkuni hän on sulkenut kivimuurilla,+ enkä voi ylittää sitä,ja pimeyden hän panee kulkuteilleni.+   Kunniani hän on riistänyt minulta,+ja hän ottaa pois pääni kruunun. 10  Hän vetää minua alas joka puolelta, ja minä olen mennyttä,ja hän kiskaisee pois toivoni niin kuin puun. 11  Myös hänen suuttumuksensa syttyy minua kohtaan,+ja hän pitää minua vastustajanaan. 12  Yhdistyneinä hänen joukkonsa tulevat ja luovat tiensä minua vastaan,+ja he leiriytyvät telttani ympärille. 13  Omat veljeni hän on loitontanut minusta,+ja nekin, jotka tuntevat minut, ovat kääntyneet minusta pois. 14  Läheiseni* ovat hävinneet,+ja minun tuttavani ovat minut unohtaneet, 15  ne jotka asuvat talossani muukalaisina.+ Vieläpä orjattarenikin pitävät minua vieraana;minusta on tullut suorastaan vierasmaalainen heidän silmissään. 16  Olen kutsunut palvelijaani, mutta hän ei vastaa.Suullani minä anon häneltä sääliä. 17  Minun henkeni* on tullut inhottavaksi vaimolleni,+ja minusta on tullut löyhkä äitini kohdun pojille. 18  Nuoret pojatkin ovat hylänneet minut;+kunhan vain nousen, niin he alkavat puhua minua vastaan. 19  Kaikki lähipiiriini kuuluvat inhoavat minua,+ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.+ 20  Luuni tarttuvat nahkaani ja lihaani,+ja minä selviydyn hampaitteni nahalla*. 21  Osoittakaa minulle hiukan suopeutta, osoittakaa minulle hiukan suopeutta, oi te toverini,+sillä minua on koskettanut Jumalan* käsi.+ 22  Miksi vainoatte minua niin kuin Jumala,*+ettekä saa kylliksenne minun lihastani? 23  Oi kunpa nyt sanani kirjoitettaisiin muistiin!Oi kunpa ne piirrettäisiin kirjaan, 24  hakattaisiin kallioon ikiajoiksirautapiirtimellä+ ja lyijyllä! 25  Ja minä tiedän hyvin, että lunastajani*+ elääja että hän jälkeeni tultuaan nousee+ tomun ylle. 26  Ja nahkani jälkeen, joka on nyljetty – tämä!Mutta lihassani kuihtuneena* saan nähdä Jumalan*, 27  jonka minä itse saan nähdä+ja jonka minun silmäni varmasti näkevät, mutta ei vieras.Munuaiseni ovat riutuneet sisimmässäni. 28  Sillä te sanotte: ’Miksi me jatkamme hänen vainoamistaan?’,+kun asian juuri löytyy minusta*. 29  Pelästykää miekkaa,+sillä miekka merkitsee raivoa erheitä vastaan,jotta tietäisitte, että tuomari on.”*+

Alaviitteet

LXX lisää: ”kun olen sanonut jotain tarpeetonta ja sanani ovat erheellisiä eivätkä ajankohtaisia”.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah, yks. sanasta ʼElo·himʹ.
Tai ”Sukulaiseni”.
”Minun henkeni (hengitykseni)”. Hepr. ru·ḥiʹ; lat. halitum.
”ja lihani tulee karvattomaksi hampaissani”, jos verbi johdetaan toisin ja M:iin tehdään joitakin korjauksia. Vrt. 13:14. Tai ”ja minä selviydyn hädin tuskin”.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
lunastajani”. Laajemmassa merkityksessä: ”kostajani (kunniaansaattajani, puolustajani)”. Hepr. goʹʼali; lat. redemptor. Ks. 4Mo 35:21; Ps 19:14; San 23:11; Jes 63:16; Jer 50:34.
Kirjm. ”Mutta lihastani” tai ”Mutta erillään (poissa) lihastani”.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
M:n mukaan; LXX: ”juuren me löydämme hänestä”.
”tuomari on”, T ja jos M vokalisoidaan toisella tavalla (ks. 1Sa 24:15); toiset esittävät lukutavaksi: ”Kaikkivaltias on”.