Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 19:1–29

19  Ja Job vastasi ja sanoi:   ”Kuinka kauan te ärsytätte sieluani+ ja muserratte minua sanoilla?+   Jo kymmenen kertaa olette nuhdelleet minua. Te ette häpeä kohdella minua ankarasti.+   Ja jos olenkin tehnyt erehdyksen,+ minun luoksenihan erehdykseni majoittuu.*   Jos te tosiaan minua vastaan pöyhkeilette+ ja osoitatte häväistykseni olevan sopivaa,+   tietäkää silloin, että Jumala* itse on eksyttänyt minut ja hän on kietonut pyyntiverkkonsa ympärilleni.+   Katso! Minä huudan jatkuvasti: ’Väkivaltaa!’, mutta en saa vastausta.+ Huudan alati apua, mutta ei ole oikeutta.+   Polkuni hän on sulkenut kivimuurilla,+ enkä voi ylittää sitä, ja pimeyden hän panee kulkuteilleni.+   Kunniani hän on riistänyt minulta,+ ja hän ottaa pois pääni kruunun. 10  Hän vetää minua alas joka puolelta, ja minä olen mennyttä, ja hän kiskaisee pois toivoni niin kuin puun. 11  Myös hänen suuttumuksensa syttyy minua kohtaan,+ ja hän pitää minua vastustajanaan. 12  Yhdistyneinä hänen joukkonsa tulevat ja luovat tiensä minua vastaan,+ ja he leiriytyvät telttani ympärille. 13  Omat veljeni hän on loitontanut minusta,+ ja nekin, jotka tuntevat minut, ovat kääntyneet minusta pois. 14  Läheiseni* ovat hävinneet,+ ja minun tuttavani ovat minut unohtaneet, 15  ne jotka asuvat talossani muukalaisina.+ Vieläpä orjattarenikin pitävät minua vieraana; minusta on tullut suorastaan vierasmaalainen heidän silmissään. 16  Olen kutsunut palvelijaani, mutta hän ei vastaa. Suullani minä anon häneltä sääliä. 17  Minun henkeni* on tullut inhottavaksi vaimolleni,+ ja minusta on tullut löyhkä äitini kohdun pojille. 18  Nuoret pojatkin ovat hylänneet minut;+ kunhan vain nousen, niin he alkavat puhua minua vastaan. 19  Kaikki lähipiiriini kuuluvat inhoavat minua,+ ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.+ 20  Luuni tarttuvat nahkaani ja lihaani,+ ja minä selviydyn hampaitteni nahalla*. 21  Osoittakaa minulle hiukan suopeutta, osoittakaa minulle hiukan suopeutta, oi te toverini,+ sillä minua on koskettanut Jumalan* käsi.+ 22  Miksi vainoatte minua niin kuin Jumala,*+ ettekä saa kylliksenne minun lihastani? 23  Oi kunpa nyt sanani kirjoitettaisiin muistiin! Oi kunpa ne piirrettäisiin kirjaan, 24  hakattaisiin kallioon ikiajoiksi rautapiirtimellä+ ja lyijyllä! 25  Ja minä tiedän hyvin, että lunastajani*+ elää ja että hän jälkeeni tultuaan nousee+ tomun ylle. 26  Ja nahkani jälkeen, joka on nyljetty – tämä! Mutta lihassani kuihtuneena* saan nähdä Jumalan*, 27  jonka minä itse saan nähdä+ ja jonka minun silmäni varmasti näkevät, mutta ei vieras. Munuaiseni ovat riutuneet sisimmässäni. 28  Sillä te sanotte: ’Miksi me jatkamme hänen vainoamistaan?’,+ kun asian juuri löytyy minusta*. 29  Pelästykää miekkaa,+ sillä miekka merkitsee raivoa erheitä vastaan, jotta tietäisitte, että tuomari on.”*+

Alaviitteet

LXX lisää: ”kun olen sanonut jotain tarpeetonta ja sanani ovat erheellisiä eivätkä ajankohtaisia”.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah, yks. sanasta ʼElo·himʹ.
Tai ”Sukulaiseni”.
”Minun henkeni (hengitykseni)”. Hepr. ru·ḥiʹ; lat. halitum.
”ja lihani tulee karvattomaksi hampaissani”, jos verbi johdetaan toisin ja M:iin tehdään joitakin korjauksia. Vrt. 13:14. Tai ”ja minä selviydyn hädin tuskin”.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
lunastajani”. Laajemmassa merkityksessä: ”kostajani (kunniaansaattajani, puolustajani)”. Hepr. goʹʼali; lat. redemptor. Ks. 4Mo 35:21; Ps 19:14; San 23:11; Jes 63:16; Jer 50:34.
Kirjm. ”Mutta lihastani” tai ”Mutta erillään (poissa) lihastani”.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
M:n mukaan; LXX: ”juuren me löydämme hänestä”.
”tuomari on”, T ja jos M vokalisoidaan toisella tavalla (ks. 1Sa 24:15); toiset esittävät lukutavaksi: ”Kaikkivaltias on”.