Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Job 10:1–22

10  Sieluni todella inhoaa elämääni.+ Tahdon purkaa itseäni* koskevat huoleni. Tahdon puhua sieluni katkeruudessa!   Sanon Jumalalle*: ’Älä julista minua syylliseksi. Anna minun tietää, miksi kiistelet kanssani.   Onko sinulle hyväksi, että teet väärin,+ että hylkäät kättesi* kovan työn tuotteen+ ja että annat valosi säteillä jumalattomien aikeelle?   Onko sinulla lihan silmät,+ tai näetkö niin kuin kuolevainen ihminen näkee?+   Ovatko päiväsi niin kuin kuolevaisen ihmisen päivät+ tai vuotesi niin kuin voimakkaan miehen päivät,   niin että sinun pitäisi koettaa löytää erheeni ja tähyillä jatkuvasti syntiäni,+   vaikka itse tiedät, etten ole väärässä+ ja ettei kukaan vapauta sinun kädestäsi?+   Omat kätesi ovat muovanneet minut ja tehneet minut+ kokonaan, kaikkineni, ja kuitenkin tahtoisit nielaista minut.   Muistathan tehneesi minut savesta+ ja palauttavasi minut tomuun.+ 10  Etkö vuodattanutkin minua kuin silkkaa maitoa ja juoksuttanut minua niin kuin juustoa?+ 11  Nahalla ja lihalla sinä ryhdyit pukemaan minua ja luilla ja jänteillä kutomaan minua kokoon.+ 12  Elämän ja rakkaudellista huomaavaisuutta* sinä olet minulle suonut,+ ja oma huolenpitosi+ on varjellut henkeni*. 13  Ja nämä olet kätkenyt sydämeesi. Tiedän hyvin näiden olevan luonasi. 14  Jos olen tehnyt syntiä ja sinä olet pitänyt minua silmällä+ etkä pidä minua viattomana erheeseeni,+ 15  jos todellakin olen väärässä, voi minua!+ Ja jos olenkin oikeassa, en saa nostaa päätäni,+ kylläisenä häpeästä ja ahdistuksen täyttämänä.+ 16  Ja jos se nousee pöyhkeästi,+ sinä metsästät minua kuin nuori leijona+ ja osoittaudut minun tapauksessani jälleen ihmeelliseksi. 17  Sinä tuot uusia todistajiasi* minua vastaan ja lisäät mielipahaasi* minua kohtaan; kärsimys kärsimyksen jälkeen kohtaa minua*. 18  Miksi siis toit minut ulos kohdusta?+ Olisinpa voinut heittää henkeni* yhdenkään silmän näkemättä minua, 19  olisin tullut sellaiseksi kuin minua ei olisi tullut olemaankaan; minut olisi saatettu kohdusta hautaan.’ 20  Eivätkö päiväni ole harvat?+ Jättäköön hän minut rauhaan, kääntäköön katseensa pois minusta, jotta ilostuisin+ hiukan, 21  ennen kuin menen pois – enkä takaisin tule+ pimeyden ja syvän varjon* maahan,+ 22  synkkyyden kaltaisen hämäryyden, syvän varjon ja epäjärjestyksen maahan, jossa ei säteile enempää kuin synkkyys säteilee.”

Alaviitteet

”itseäni”, MVg; LXX: ”häntä”.
”Jumalalle”. Hepr. ʼElō′ah.
Tai ”kämmentesi”.
Tai ”uskollista rakkautta”.
henkeni (hengitykseni)”. Hepr. ru·ḥi′; kreik. pneu′ma; lat. spiritum.
”tuot uusia todistajiasi”. Kirjm. ”uusit todistajiasi”, MVg; LXX: ”uusit koettelemiseni”; Sy: ”– – aseitasi”.
Tai ”suuttumustasi”.
Tai ”pakollisen vaivannäön vuoro toisensa jälkeen kohtaa minua”.
Tai ”Minun olisi pitänyt heittää henkeni”.
”syvän varjon”. Kirjm. ”kuoleman varjon”.