Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

Valitse kieli suomi

Job 10:1–22

10  Sieluni todella inhoaa elämääni.+Tahdon purkaa itseäni* koskevat huoleni.Tahdon puhua sieluni katkeruudessa!   Sanon Jumalalle*: ’Älä julista minua syylliseksi.Anna minun tietää, miksi kiistelet kanssani.   Onko sinulle hyväksi, että teet väärin,+että hylkäät kättesi* kovan työn tuotteen+ja että annat valosi säteillä jumalattomien aikeelle?   Onko sinulla lihan silmät,+tai näetkö niin kuin kuolevainen ihminen näkee?+   Ovatko päiväsi niin kuin kuolevaisen ihmisen päivät+tai vuotesi niin kuin voimakkaan miehen päivät,   niin että sinun pitäisi koettaa löytää erheenija tähyillä jatkuvasti syntiäni,+   vaikka itse tiedät, etten ole väärässä+ja ettei kukaan vapauta sinun kädestäsi?+   Omat kätesi ovat muovanneet minut ja tehneet minut+kokonaan, kaikkineni, ja kuitenkin tahtoisit nielaista minut.   Muistathan tehneesi minut savesta+ja palauttavasi minut tomuun.+ 10  Etkö vuodattanutkin minua kuin silkkaa maitoaja juoksuttanut minua niin kuin juustoa?+ 11  Nahalla ja lihalla sinä ryhdyit pukemaan minuaja luilla ja jänteillä kutomaan minua kokoon.+ 12  Elämän ja rakkaudellista huomaavaisuutta* sinä olet minulle suonut,+ja oma huolenpitosi+ on varjellut henkeni*. 13  Ja nämä olet kätkenyt sydämeesi.Tiedän hyvin näiden olevan luonasi. 14  Jos olen tehnyt syntiä ja sinä olet pitänyt minua silmällä+etkä pidä minua viattomana erheeseeni,+ 15  jos todellakin olen väärässä, voi minua!+Ja jos olenkin oikeassa, en saa nostaa päätäni,+kylläisenä häpeästä ja ahdistuksen täyttämänä.+ 16  Ja jos se nousee pöyhkeästi,+ sinä metsästät minua kuin nuori leijona+ja osoittaudut minun tapauksessani jälleen ihmeelliseksi. 17  Sinä tuot uusia todistajiasi* minua vastaanja lisäät mielipahaasi* minua kohtaan;kärsimys kärsimyksen jälkeen kohtaa minua*. 18  Miksi siis toit minut ulos kohdusta?+Olisinpa voinut heittää henkeni* yhdenkään silmän näkemättä minua, 19  olisin tullut sellaiseksi kuin minua ei olisi tullut olemaankaan;minut olisi saatettu kohdusta hautaan.’ 20  Eivätkö päiväni ole harvat?+ Jättäköön hän minut rauhaan,kääntäköön katseensa pois minusta, jotta ilostuisin+ hiukan, 21  ennen kuin menen pois – enkä takaisin tule+pimeyden ja syvän varjon* maahan,+ 22  synkkyyden kaltaisen hämäryyden, syvän varjonja epäjärjestyksen maahan, jossa ei säteile enempää kuin synkkyys säteilee.”

Alaviitteet

”itseäni”, MVg; LXX: ”häntä”.
”Jumalalle”. Hepr. ʼElōʹah.
Tai ”kämmentesi”.
Tai ”uskollista rakkautta”.
henkeni (hengitykseni)”. Hepr. ru·ḥiʹ; kreik. pneuʹma; lat. spiritum.
”tuot uusia todistajiasi”. Kirjm. ”uusit todistajiasi”, MVg; LXX: ”uusit koettelemiseni”; Sy: ”– – aseitasi”.
Tai ”suuttumustasi”.
Tai ”pakollisen vaivannäön vuoro toisensa jälkeen kohtaa minua”.
Tai ”Minun olisi pitänyt heittää henkeni”.
”syvän varjon”. Kirjm. ”kuoleman varjon”.