Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jesaja 51:1–23

51  Kuunnelkaa minua, te jotka pyritte vanhurskauteen,+ te jotka etsitte Jehovaa.+ Katsokaa kalliota,+ josta teidät hakattiin, ja sen kuopan onkaloa, josta teidät kaivettiin esiin.  Katsokaa Abrahamia,+ isäänne,+ ja Saaraa,+ joka lopulta synnytti teidät synnytystuskin. Sillä Abraham oli yksi, kun kutsuin hänet,+ ja minä ryhdyin siunaamaan häntä ja tekemään häntä lukuisaksi.+  Sillä Jehova on lohduttava Siionia.+ Hän on lohduttava kaikkia sen hävitettyjä paikkoja+ ja tekee sen erämaan Eedenin+ kaltaiseksi ja sen aavikkotasangon Jehovan puutarhan* kaltaiseksi.+ Riemua ja iloa siitä silloin tavataan, kiitosta ja sävelmän ääntä.+  Kiinnitä huomiota minuun, oi kansani, ja sinä kansallinen ryhmäni,+ käännä korvasi minun puoleeni. Sillä minusta lähtee laki,*+ ja oikeudellisen päätökseni minä annan pysyä valona kansoille.*+  Vanhurskauteni on lähellä.+ Pelastukseni+ on tuleva, ja minun käsivarteni tuomitsevat kansat.+ Minuun saaretkin panevat toivonsa,+ ja minun käsivarttani ne odottavat.+  Nostakaa silmänne taivaita kohti+ ja katsokaa alhaalla olevaa maata. Taivaiden näet on hajottava hiukkasiksi niin kuin savu,+ ja vaatteen tavoin kuluu maa,+ ja sen asukkaatkin kuolevat kuin sääski. Mutta aina ajan hämärään asti pysyy minun pelastukseni,+ eikä minun vanhurskauttani järkytetä.+  Kuunnelkaa minua, te jotka tunnette vanhurskauden, kansa jonka sydämessä on minun lakini.+ Älkää pelätkö kuolevaisten ihmisten* häväistystä älkääkä heidän herjaavien sanojensa takia kauhistuko.+  Sillä koi* syö heidät kuin vaatteen, ja vaatekoi* syö heidät kuin villan.+ Mutta aina ajan hämärään asti pysyy minun vanhurskauteni ja minun pelastukseni lukemattomiin sukupolviin.”*+  Herää, herää, pukeudu voimaan,+ oi Jehovan käsivarsi!+ Herää, kuten muinaisina päivinä, kuten ammoisten sukupolvien aikana.+ Etkö juuri sinä* murskannut Rahabin*+ palasiksi, lävistänyt merihirviön?*+ 10  Etkö juuri sinä kuivannut meren, laajan syvyyden* vedet,+ tehnyt meren syvyydet tieksi lunastettujen kulkea ylitse?+ 11  Silloin palaavat Jehovan lunastetut, ja heidän on tultava Siioniin ilohuudoin,+ ja ajan hämärään asti kestävä ilo on heidän päänsä päällä.+ Riemun ja ilon he saavuttavat.+ Murhe ja huokailu pakenevat varmasti.+ 12  ”Minä – juuri minä lohdutan teitä.+ Kuka olet sinä*, että sinun pitäisi pelätä kuolevaista ihmistä, joka kuolee,+ ja ihmisen* poikaa, jonka käy kuin vihreän ruohon,+ 13  ja että sinun pitäisi unohtaa Jehova, Tekijäsi,*+ joka jännittää taivaat+ ja laskee maan perustuksen,+ niin että olit alati kaiken päivää kauhuissasi, mikä johtui sinua ahdistavan vihastuksesta,+ ikään kuin hän olisi ollut valmis hävittämään sinut.+ Ja missä on sinua ahdistavan vihastus?+ 14  Pian päästetään kahleissa kyyhöttävä vapaaksi,+ jottei hän kuolisi ja menisi hautakuoppaan+ eikä häneltä puuttuisi leipää.+ 15  Mutta minä, Jehova, olen sinun Jumalasi*, joka kuohutan meren, jotta sen aallot pauhaisivat.+ Armeijoiden Jehova on hänen nimensä.+ 16  Ja minä panen sanani sinun suuhusi,+ ja käteni varjoon olen peittävä sinut+ istuttaakseni taivaat+ ja laskeakseni maan perustuksen+ ja sanoakseni Siionille: ’Sinä olet minun kansani.’+ 17  Havahdu, havahdu, nouse jalkeille, oi Jerusalem,+ sinä joka olet juonut Jehovan kädestä hänen vihastuksensa maljan.+ Pikarin, horjuttavan maljan, sinä olet juonut, tyhjentänyt.+ 18  Ei yksikään hänen synnyttämistään pojista+ ohjannut häntä, eikä yksikään hänen kasvattamistaan pojista tarttunut hänen käteensä.+ 19  Nämä kaksi seikkaa kohtasivat sinua.+ Kuka osoittaa sinulle myötätuntoa?+ Ryöstö ja romahdus sekä nälkä ja miekka!+ Kuka sinua lohduttaa?*+ 20  Omat poikasi ovat pyörtyneet.+ He ovat maanneet kaikkien katujen päässä kuin villilampaat verkossa,+ kuin ne, jotka ovat täynnä Jehovan vihastusta,+ sinun Jumalasi nuhtelua.”+ 21  Kuuntelehan siksi tätä, oi nainen,+ ahdistettu ja juopunut, mutta et viinistä.+ 22  Näin on sanonut sinun Herrasi*, Jehova, niin, sinun Jumalasi, joka käy oikeuskiistaan+ kansansa puolesta: ”Katso! Minä otan sinun kädestäsi horjuttavan maljan.+ Pikari, vihastukseni malja – sinä et tule vastedes juomaan sitä enää.+ 23  Ja minä panen sen sinun kiusaajiesi käteen,+ jotka ovat sanoneet sielullesi: ’Kumarru kulkeaksemme ylitsesi’, niin että panit selkäsi aivan kuin maaksi ja kuin kaduksi ylitse kulkeville.”+

Alaviitteet

”paratiisin”, LXXSy.
Tai ”opetus”.
”ja oikeudellinen päätökseni valoksi kansoille hetkessä”, pienen tekstikorjauksen mukaan.
”kuolevaisten ihmisten”. Hepr. ʼenōš′.
”koi”. Hepr. ʽaš.
”vaatekoi”. Hepr. sas.
”lukemattomiin sukupolviin”. Kirjm. ”sukupolvien sukupolveen”.
”sinä”, fem., viittaa ”käsivarteen”, fem.
Tai ”Hyökkääjän”. Vg: ”pöyhkeän (ylpeän)”, mask.
”lohikäärmeen”, Vg.
”syvyyden”. Hepr. tehōm′; LXXVg: ”syvyyden”. Vrt. 1Mo 1:2: ”vesisyvyyden”, alav.
”sinä”, fem., viittaa ”Siioniin”.
Hepr. ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Omistusliite ”-si”, mask.
”sinun Jumalasi”, jossa ”Jumala” on mon., ja ”sinun” sekä omistusliite ”-si” ovat yks. mask. Hepr. ʼElo·hē′kha.
”Kuka sinua lohduttaa?” 1QIsaLXXSyVg; M: ”Kuka – minä lohdutan sinua”; T: ”Kukaan muu kuin minä ei lohduta sinua.”
”sinun Herrasi”, jossa ”sinun” ja omistusliite ”-si” yks. fem. Hepr. ʼAdo·na′jikh, sanan ʼA·dōn′ mon. osoittamassa suuruutta tai majesteettiutta.