Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jesaja 44:1–28

44  Ja nyt kuuntele, oi Jaakob, minun palvelijani,+ ja sinä, oi Israel, jonka olen valinnut.+  Näin on sanonut Jehova, sinun Tekijäsi+ ja Muodostajasi,+ joka auttoi sinua jo kohdusta* asti:+ ’Älä pelkää,+ oi palvelijani Jaakob, ja sinä Jesurun,*+ jonka olen valinnut.  Sillä minä vuodatan vettä janoiselle+ ja solisevia virtoja kuivaan paikkaan.+ Minä vuodatan henkeni siemenellesi*+ ja siunaukseni jälkeläisillesi.  Ja he varmasti versovat kuin vihreän ruohon seassa,+ kuin poppelit+ vesiojien varrella.  Yksi sanoo: ”Minä kuulun Jehovalle.”+ Ja toinen kutsuu itseään Jaakobin nimellä,+ joku taas kirjoittaa käteensä: ”Jehovalle kuuluva.”* Ja Israelin nimen joku ottaa arvonimekseen.’+  Näin on sanonut Jehova, Israelin Kuningas+ ja hänen Lunastajansa,+ armeijoiden Jehova: ’Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen,+ eikä minun lisäkseni ole ketään Jumalaa.*+  Ja kuka on minun kaltaiseni?+ Huutakoon hän* kertoakseen sen ja esittääkseen sen minulle.+ Siitä saakka kun minä asetin kansan kauan sitten,+ kertokoot he puolestaan sekä tulevaiset että sen, mitä tulee tapahtumaan.*  Älkää olko kauhuissanne älkääkä lamaantuko.+ Enkö sen jälkeen ole antanut sinun henkilökohtaisesti kuulla siitä ja ole kertonut siitä?+ Ja te olette minun todistajiani.+ Onko olemassa Jumalaa* minun lisäkseni?+ Ei, ei ole yhtään Kalliota.*+ En ole ketään tuntenut.’”  Veistetyn kuvan muovaajat ovat kaikki tyhjää,+ eikä heidän lemmikeistään* ole mitään hyötyä,+ eivätkä ne heidän todistajinaan* näe mitään eivätkä tiedä mitään,+ niin että he joutuvat häpeään.+ 10  Kuka on muovannut jumalan* tai tehnyt pelkän valetun kuvan?+ Se on ollut täysin hyödytöntä.+ 11  Katso! Kaikki hänen kumppaninsakin joutuvat häpeään,+ ja käsityöläiset ovat vain ihmisiä*. He kaikki kokoontuvat yhteen.+ He seisovat hiljaa. He ovat kauhuissaan. He joutuvat häpeään samanaikaisesti.+ 12  Teräkalulla rautaa käsittelevä taidetyöläinen on ahkeroinut hiilten ääressä, ja hän muovailee sitä vasaroilla ja ahkeroi sen kimpussa voimallisella käsivarrellaan.+ Hän on tullut myös nälkäiseksi ja sen myötä voimattomaksi. Hän ei ole juonut vettä, joten hän väsyy. 13  Puuta käsittelevä taidetyöläinen on jännittänyt mittanuoran; hän hahmottelee sitä punaliidulla, hän työstää sitä kaapimella, ja harpilla hän hahmottelee sitä, ja vähitellen hän tekee siitä miehen* kuvan kaltaisen,+ ihmisen* kauneuden kaltaisen asumaan huoneessa.+ 14  Yhden tehtävänä on setrien kaataminen, ja hän ottaa tietyn puulajin, niin, jyhkeän puun, ja antaa sen kasvaa itselleen vahvaksi metsän puiden joukossa.+ Hän on istuttanut laakeripuun, ja rankkasade sitä kasvattaa suureksi. 15  Ja siitä on tullut ihmiselle* polttoainetta, joten hän ottaa siitä osan lämmitelläkseen. Niin, hän tekee tulen ja todellakin paistaa leipää. Hän valmistaa myös jumalan*, jota hän voi kumartaa.+ Hän on tehnyt siitä veistetyn kuvan,+ ja hän heittäytyy sen eteen. 16  Puolet siitä* hän polttaa tulessa. Sen toisen puolen päällä hän paahtaa hyväksi lihan, jonka hän syö, ja tulee kylläiseksi. Hän myös lämmittelee ja sanoo: ”Aha! Olen lämmitellyt. Olen nähnyt tulenvalon.” 17  Mutta sen lopusta hän tekeekin jumalan, veistetyn kuvan itselleen. Hän heittäytyy sen eteen ja kumartaa ja rukoilee sitä ja sanoo: ”Vapauta minut, sillä sinä olet minun jumalani.”+ 18  He eivät ole tulleet tietämään,+ eivätkä he ymmärrä,+ koska niin tahmaantuneet ovat heidän silmänsä, etteivät he näe,+ niin tahmaantuneet heidän sydämensä, ettei heillä ole ymmärtäväisyyttä.+ 19  Eikä kukaan muistuta sydäntään+ eikä kenelläkään ole tietoa eikä ymmärrystä,+ niin että sanoisi: ”Puolet siitä olen polttanut tulessa, ja sen hiilillä olen myös paistanut leipää; minä paahdan lihaa ja syön. Mutta teenkö loppuosasta silkan inhottavuuden?+ Kuivan puupölkynkö eteen minä heittäydyn?” 20  Hän elää tuhkalla.+ Hänen oma petetty sydämensä on johtanut hänet harhaan.+ Eikä hän pelasta sieluaan eikä sano: ”Eikö ole valhetta oikeassa kädessäni?”+ 21  ”Muista nämä, oi Jaakob,+ ja sinä, oi Israel, sillä sinä olet minun palvelijani.+ Minä olen muodostanut sinut.+ Sinä olet minulle kuuluva palvelija. Oi Israel, sinä et minulta unohdu.+ 22  Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilvellä+ ja sinun syntisi niin kuin pilvimassalla. Palaa toki luokseni,+ sillä minä lunastan sinut.+ 23  Huutakaa ilosta, te taivaat,+ sillä Jehova on ryhtynyt toimiin!+ Huutakaa riemuiten,+ te maan syvimmät osat!*+ Ilahtukaa, te vuoret,+ huutaen ilosta, sinä metsä ja kaikki sen puut! Sillä Jehova on lunastanut Jaakobin, ja Israelissa hän osoittaa kauneutensa.”+ 24  Näin on sanonut Jehova, sinun Lunastajasi+ ja Hän, joka muodosti sinut kohdusta* asti: ”Minä, Jehova, teen kaiken, jännitän taivaat+ yksinäni, levitän maan.+ Kuka oli kanssani? 25  Minä olen se, joka tekee tyhjäksi turhanpuhujien* merkit ja joka panee ennustelijatkin toimimaan mieltä vailla,+ joka käännyttää viisaat takaisin ja joka heidän tietonsa muuttaa tyhmyydeksi,+ 26  se, joka saattaa palvelijansa sanan toteutumaan ja joka panee täytäntöön sanansaattajiensa koko neuvon,+ se, joka sanoo Jerusalemista: ’Se asutetaan’+ ja Juudan kaupungeista: ’Ne rakennetaan uudelleen,+ ja sen autioitetut paikat minä kohotan’,+ 27  joka sanoo vesisyvyydelle: ’Haihdu, ja kaikki jokesi minä kuivatan’,+ 28  joka sanoo Kyyroksesta:*+ ’Hän on minun paimeneni, ja kaiken, mistä iloitsen, hän panee täysin täytäntöön’,+ vieläpä sanoessani* Jerusalemista: ’Se rakennetaan uudelleen’* ja temppelistä: ’Sinun perustuksesi lasketaan.’”+

Alaviitteet

Kirjm. ”vatsasta”.
”Jesurun” (merk. ’oikeamielinen’, ’rehti’, Israelin kunnianimi), M; Vg: ”Oikeamielisin”; LXX: ”rakastettu Israel”; TSy: ”Israel”.
Tai ”jälkeläistöllesi”.
Tai ”käteensä: ’Jehovan.’”
”Jumalaa”. Hepr. ʼElo·him′.
”Nouskoon, huutakoon”, LXX.
Tai ”sekä sen, mitä on tapahtumaisillaan, että sen, mitä tulee tapahtumaan”.
”Jumalaa”. Hepr. ʼElō′ah.
”Kalliota”. Hepr. Tsur; TSy: ”Voimakasta”.
Tai ”haluamistaan”.
”-kä – – heidän todistajinaan”. Hepr. weʽe·dē·hem′. Soferit merkitsivät hepreassa seuraavan sanan (hem′mah ’ne [ovat]’) erikoispisteillä sen osoitukseksi, että se pitäisi jättää pois, koska se on vain sitä hepreassa edeltävän sanan omistusliitteen (hem ’-an’) dittografia (kahteen kertaan kirjoittaminen). Myöskään Sy:ssa ei pronominille ”ne” ole vastinetta. Kohdan pitäisi siis kuulua: ”eivätkä ne [lemmikit; veistetyt kuvat] heidän todistajinaan näe mitään eivätkä tiedä mitään, niin että he [veistettyjen kuvien tekijät] joutuvat häpeään”. Jos erikoispisteet jätetään huomiotta, kohta kuuluisi: ”ja ne [hepr. hem′mah] ovat heidän todistajiaan, jotka eivät näe mitään eivätkä tiedä mitään, niin että he joutuvat häpeään”. Ks. liite 2A.
”jumalan”. Hepr. ʼel.
Kirjm. ”ihmiskunnasta”. Hepr. me·ʼa·dam′.
Hepr. ʼiš.
Hepr. ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Hepr. leʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Hepr. ʼel.
”siitä”, ts. polttoaineesta; mahd. puunoksista.
”syvimmät osat”, M; LXXSy: ”perustukset”; Vg: ”ääriosat”. Vrt. Ps 63:9, alav.
Kirjm. ”vatsasta”.
Kirjm. ”turhan puheen”, mutta personoitu.
”Kyyroksesta”, M(hepr. leKhō′reš)TLXXVg.
”vieläpä sanoessani”, M(Sy); LXX: ”joka sanoo”; Vg: ”minä, joka sanon”.
”Jerusalemille: ’Sinut rakennetaan uudelleen’”, TLXXVg.