Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jesaja 35:1–10

35  Erämaa ja vedetön seutu tulevat riemuitsemaan,+ ja aavikkotasanko* tulee iloitsemaan ja kukkimaan kuin sahrami.*+  Se* kukkimalla kukkii+ ja todella iloitsee riemuiten ja ilohuudoin.+ Sille* on annettava Libanonin kunnia,+ Karmelin+ ja Saaronin+ loisto. Tulee olemaan niitä*, jotka saavat nähdä Jehovan kunnian,+ meidän Jumalamme* loiston.+  Vahvistakaa heikot* kädet ja lujittakaa horjuvat polvet.+  Sanokaa sydämeltään huolestuneille:+ ”Olkaa lujat.+ Älkää pelätkö.+ Katso! Kostaen+ tulee teidän Jumalanne, Jumala, maksaen takaisin.+ Hän itse tulee ja pelastaa teidät.”+  Silloin avautuvat sokeiden silmät+ ja kuurojen korvat aukenevat.+  Silloin rampa kiipeää kuin jalohirvi+ ja mykän kieli huutaa ilosta.+ Sillä vesiä on puhjennut erämaahan ja aavikkotasangolle puroja.  Ja kuumuuden korventamasta maasta on tullut kuin kaislikkoinen lammikko ja janoisesta maasta kuin vesilähteitä.+ Sakaalien olinpaikassa,+ niiden* leposijalla, on vihreää ruohoa sekä ruokoja ja papyruskasveja.+  Ja siellä on oleva valtatie,+ niin, tie, ja sitä kutsutaan Pyhyydentieksi.*+ Epäpuhdas ei sitä* kulje.+ Ja se on sen tien kulkijaa varten, eivätkä ketkään tyhmät vaeltele sillä.*  Osoittautuu, että leijonaa ei siellä ole, eivätkä sille* nouse saaliinhimoiset pedot.+ Yhtäkään ei siellä tavata;+ ja lunastettujen täytyy kulkea siellä.+ 10  Ja ne, jotka ovat Jehovan lunastamia, palaavat+ ja totisesti tulevat Siioniin ilohuudoin,+ ja ajan hämärään asti kestävä ilo on heidän päänsä päällä.+ Riemun ja ilon he saavuttavat, ja murhe ja huokailu on pakeneva.+

Alaviitteet

Tai ”Araba”.
Tai ”krookus”, ”affodilli”.
”Se”, fem., viittaa jakeessa 1 mainittuun ”aavikkotasankoon”.
”Sille”, fem., viittaa jakeessa 1 mainittuun ”aavikkotasankoon”; 12 hepr. käsik.: ”Sinulle”.
”niitä”, MTSyVg; LXX: ”kansaani [joka saa]”.
”meidän Jumalamme”. Hepr. ʼElo·hē′nu.
Tai ”veltot”, ”vaipuneet”.
Kirjm. ”sen”, fem., viittaa mahd. johonkin villieläimeen.
Tai ”ja – – Pyhäksi tieksi”. Hepr. wede′rekh (fem.) haq·qo′deš; lat. via sancta.
”sitä”, mask., viittaa ”valtatiehen” (hepr. mas·lul′, mask.).
”Ja epäpuhdas ei missään tapauksessa kulje sitä pitkin; siellä ei ole epäpuhdasta tietä. Mutta hajaantuneet kulkevat sitä eivätkä missään tapauksessa joudu harhaan”, LXX; Sy: ”Ja mikään epäpuhtaus ei kulje sillä. Eikä sen rinnalla ole mitään tietä, eivätkä tyhmätkään harhaile siellä”; Vgc: ”Kukaan saastunut ei sitä ylitä, ja tämä on teille suora tie, niin etteivät tyhmät eksy sillä.”
”sille”, fem., viittaa jakeessa 8 mainittuun ”tiehen” (hepr. de′rekh, fem.).