Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jesaja 24:1–23

24  Katso! Jehova tyhjentää maan* ja autioittaa sen,+ ja hän on vääristänyt* sen kasvot+ ja hajottanut sen asukkaat.+  Ja kansan on käyvä samoin kuin papin, palvelijan samoin kuin hänen isäntänsä*, palvelijattaren samoin kuin hänen emäntänsä, ostajan samoin kuin myyjän, lainanantajan samoin kuin lainanottajan, koronottajan* samoin kuin koronmaksajan.*+  Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään,+ sillä Jehova tämän sanan on puhunut.+  Maa on käynyt suremaan,+ on lakastunut. Tuottoisa maa* on kuihtunut, on lakastunut. Maan kansan ylhäiset ovat kuihtuneet.+  Ja itse maa on saastunut asukkaittensa alla,+ sillä he ovat kiertäneet lait,+ muuttaneet säännöksen,+ rikkoneet ajan hämärään asti kestävän liiton.+  Sen tähden on kirous syönyt maan,+ ja siinä asuvat katsotaan syyllisiksi. Sen tähden maan asukkaiden luku on vähentynyt, ja hyvin harvoja kuolevaisia ihmisiä on jäänyt jäljelle.+  Uusi viini on käynyt suremaan, viiniköynnös on kuihtunut,+ kaikki sydämeltä iloiset ovat alkaneet huokailla.+  Tamburiinien riemu on lakannut, hilpeiden melu on vaiennut, harpun riemu on lakannut.+  Laulutta he juovat viiniä; väkijuoma käy katkeraksi sitä juoville. 10  Hylätty kaupunki on luhistunut;+ jokaiseen taloon on pääsy estetty. 11  Kaduilla kuuluu huuto viinin puutteen vuoksi. Kaikki ilo on mennyt mailleen*; maan riemu on poissa.+ 12  Kaupunki on jäänyt hämmästeltäväksi; portti on murskattu silkaksi soraläjäksi.+ 13  Näin näet käy keskellä maata, kansojen keskuudessa, kuin oliivipuuta lyömällä karistettaessa,+ kuin jälkikorjuussa viininkorjuun päätyttyä.+ 14  He itse korottavat äänensä, he huutavat ilosta. Jehovan ylemmyydestä* he kohottavat raikuvan huudon mereltä.*+ 15  Sen tähden he totisesti kirkastavat Jehovaa valon* seudulla,+ meren saarilla Jehovan, Israelin Jumalan*, nimeä.+ 16  Maan äärestä* me olemme kuulleet sävelmiä:+ ”Kaunistus Vanhurskaalle!”+ Mutta minä sanon: ”Minun osani on laihuus,*+ minun osani on laihuus*! Voi minua! Petolliset ovat menetelleet petollisesti.+ Niin, pettäen ovat petolliset menetelleet petollisesti.”+ 17  Kauhu ja kuoppa ja pyydys ovat edessäsi, sinä maan asukas.+ 18  Ja on tapahtuva, että jokainen kauhun ääntä pakeneva putoaa kuoppaan ja jokainen kuopasta nouseva jää kiinni pyydykseen.+ Sillä korkeuden sulkuportit* todella aukenevat+ ja maan perustukset järkkyvät.+ 19  Maa on halkeamalla haljennut, maa on huojumalla huojunut, maa on horjumalla horjunut.+ 20  Maa hoippumalla hoippuu kuin juopunut, ja se on heilahdellut kuin tähystyskoju.+ Ja sen rikkomus on tullut sille raskaaksi,+ ja se on kaatuva niin ettei se enää nouse.+ 21  Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Jehova kääntää huomionsa korkeudessa olevaan korkeuden armeijaan ja maan päällä oleviin maan kuninkaisiin.+ 22  Ja heidät kootaan kuin vankijoukoksi kuoppaan+ ja suljetaan tyrmään,+ ja monen monien päivien jälkeen heihin kiinnitetään huomiota.+ 23  Ja täysikuu on joutunut hämilleen ja hehkuva aurinko häpeään,+ sillä armeijoiden Jehova on tullut kuninkaaksi+ Siioninvuorella+ ja Jerusalemissa sekä kansansa vanhinten edessä kirkkaudessa.+

Alaviitteet

Hepr. ha·ʼa′rets.
Tai ”saattanut hämmennyksiin”.
”kuin hänen isäntänsä”. Hepr. kaʼ·do·nāw′, sanan ʼa·dōn′ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
Tai ”velkojan”.
Tai ”velallisen”.
Ks. 13:11: ”maalle”, alav.
Kirjm. ”on kääntynyt illaksi”, ”on tullut pimeäksi”.
Tai ”ylemmyyden johdosta”.
Tai ”lännestä”.
Kirjm. ”valojen”. Ilmeisesti itäisellä seudulla tai taivaanrannalla.
”Jumalan”. Hepr. ʼElo·hē′.
Kirjm. ”siiveltä”.
Tai ”riutumus”.
Tai ”riutumus”.
Tai ”ikkunat”.