Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jesaja 21:1–17

21  Julistus meren erämaata vastaan:+ Niin kuin myrskytuulet+ etenevät etelässä*, niin se tulee erämaasta, pelottavasta maasta.+  Ankara näky+ on minulle kerrottu: Petollinen menettelee petollisesti ja ryöstäjä ryöstää.+ Nouse, oi Elam! Piiritä, oi Meedia!+ Kaiken huokailun hänen tähtensä olen lopettanut.+  Siksi lanteeni ovat täyttyneet ankarista tuskista.+ Kouristukset ovat tarttuneet minuun niin kuin synnyttävän naisen kouristukset.+ Olen joutunut hämmennyksiin, niin etten kuule; olen järkyttynyt, niin etten näe.  Sydämeni on harhaillut, väristys minut on kauhistuttanut. Hämärä, johon olin kiintynyt, on tehty minulle vavistukseksi.+  Katettakoon pöytä, järjestettäköön istuinpaikat, syötäköön, juotakoon!*+ Nouskaa, te ruhtinaat,+ voidelkaa kilpi.+  Sillä näin on Jehova* sanonut minulle: ”Mene, aseta tähystäjä, jotta hän kertoisi tarkoin, mitä hän näkee.”+  Ja hän näki sotavaunut ratsuvaljakkoineen*, aasien sotavaunut, kamelien sotavaunut. Ja hän tarkkasi huolellisesti* erittäin tarkkaavaisena.  Sitten hän huusi kuin leijona:*+ ”Vartiotornissa*, oi Jehova*, minä seison alati päivällä, ja vartiopaikalleni asettuneena olen kaiket yöt.+  Ja katso, tuolla ovat tulossa sotavaunut miehineen*, ratsuvaljakkoineen!”+ Niin hän korotti äänensä ja sanoi: ”Se on kukistunut! Babylon on kukistunut,+ ja kaikki sen jumalien* veistetyt kuvat hän on murskannut maahan!”+ 10  Oi ne minulle kuuluvat, jotka on puitu*, ja puimatantereeni poika!*+ Mitä olen kuullut armeijoiden Jehovalta, Israelin Jumalalta*, sen olen ilmoittanut teille. 11  Julistus Dumaa* vastaan: Minulle huutaa joku Seiristä:+ ”Vartija, mitä yöstä? Vartija, mitä yöstä?”+ 12  Vartija sanoi: ”Aamun täytyy tulla ja yönkin. Jos tahdotte kysyä, kysykää. Tulkaa uudelleen!” 13  Julistus aavikkotasankoa vastaan*: Metsässä aavikkotasangolla te vietätte yön, oi Dedanin miesten karavaanit.+ 14  Tuokaa vettä mennäksenne janoista vastaan. Oi Teman+ maan asukkaat, käykää pakenevaa vastaan tarjoten hänelle leipää. 15  Sillä he ovat paenneet miekkoja, paljastettua miekkaa, jännitettyä jousta ja sodan raskautta. 16  Sillä näin on Jehova* sanonut minulle: Vuoden kuluessa, palkkatyöläisen vuosien mukaan,+ koko Kedarin+ kunnian täytyy myös kohdata loppunsa. 17  Ja jousimiesten luvusta jäljelle jääneet, Kedarin poikien väkevät miehet, käyvät vähiin,+ sillä itse Jehova, Israelin Jumala, on niin puhunut.+

Alaviitteet

Tai ”Negevissä”.
Nämä neljä verbiä ovat hepreassa infinitivus absolutus -muodossa, joka on persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·naj′. Ks. liite 1B.
Tai ”ratsumiespareineen”.
Kirjm. ”hän tarkkasi tarkkaavaisena”.
”leijona”, M; 1QIsa: ”näkijä”.
Tai ”Tähystyspaikalla”. Hepr. mits·peh′.
Ks. jae 6, alav.
”miehineen”. Hepr. ʼiš, yks. mutta kollektiivisessa merkityksessä.
”sen jumalien”. Hepr. ʼelo·hē′ha.
Kirjm. ”Oi se, mikä on poljettu [puitaessa] ja mikä kuuluu minulle”.
Tai ”ja puituni!”
”Jumalalta”. Hepr. ʼElo·hē′.
”Dumaa” (nimen merk. ’hiljaisuus’), MTSyVg; LXX: ”Idumeaa”, ts. edomilaisten maata.
aavikkotasankoa vastaan”. Hepr. baʽ·rav′ (KB:n, s. 733, mukaan ʽarav′ vastaa sanaa ʽara·vah′); SyVg: ”Arabiaa”.
Ks. jae 6, alav.