Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jeremia 40:1–16

40  Sana, joka tuli Jeremialle Jehovalta sen jälkeen kun henkivartioston päällikkö Nebusaradan+ oli lähettänyt hänet Ramasta,+ kun hän otti hänet hänen ollessaan sidottuna käsirautoihin kaikkien Jerusalemin ja Juudan pakkosiirtolaisten keskuudessa, jotka vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.+  Silloin henkivartioston päällikkö otti Jeremian ja sanoi hänelle: ”Jehova, sinun Jumalasi, lausui tämän onnettomuuden tätä paikkaa vastaan,+  jotta Jehova toteuttaisi sen ja tekisi niin kuin hän on puhunut, koska te olette tehneet syntiä Jehovaa vastaan ettekä ole totelleet hänen ääntään. Ja tämä on tapahtunut teille.+  Ja nyt, katso, minä olen tänään päästänyt sinut käsiraudoista, jotka olivat käsissäsi. Jos näet hyväksi tulla kanssani Babyloniin, niin tule, ja minä tulen pitämään sinua silmällä.+ Mutta jos sinusta näyttää pahalta tulla kanssani Babyloniin, jätä tulematta. Katso! Koko maa on edessäsi. Minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä, mene sinne.”+  Eikä hän ollut vielä aikeissa palata, kun Nebusaradan sanoi: ”Palaa toki Gedaljan,+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojan, luo, jonka Babylonin kuningas on valtuuttanut valvomaan Juudan kaupunkeja, ja asu hänen kanssaan kansan keskuudessa; tai mene, minne vain näet oikeaksi mennä.”+ Ja henkivartioston päällikkö antoi sitten hänelle ruoka-annoksen ja lahjan ja päästi hänet menemään.+  Niinpä Jeremia tuli Gedaljan,+ Ahikamin pojan, luo Mispaan+ ja asettui asumaan hänen luokseen maahan jäljelle jääneen kansan keskuuteen.  Aikanaan kaikki sotajoukkojen päälliköt*, jotka olivat kedolla,+ he ja heidän miehensä, saivat kuulla, että Babylonin kuningas oli valtuuttanut Gedaljan, Ahikamin pojan, valvomaan maata ja että hän oli valtuuttanut hänet valvomaan niitä miehiä ja naisia ja pikkulapsia ja niitä maan alhaisia, joita ei ollut viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.+  Niin he tulivat Gedaljan luo Mispaan, nimittäin Ismael,+ Netanjan* poika, ja Johanan+ ja Jonatan, Kareahin pojat, ja Seraja, Tanhumetin poika, ja netofalaisen+ Efain pojat ja Jesanja,*+ maakalaisen+ poika, he ja heidän miehensä.+  Ja Gedalja,+ Safanin+ pojan Ahikamin+ poika, ryhtyi vannomaan+ heille ja heidän miehilleen sanoen: ”Älkää pelätkö palvella kaldealaisia. Asukaa edelleen maassa ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin teidän käy hyvin.+ 10  Ja minä itse asun täällä Mispassa+ seisoakseni niiden kaldealaisten edessä, jotka tulevat luoksemme. Ja te, kootkaa viiniä+ ja kesähedelmiä ja öljyä ja pankaa ne astioihinne ja asukaa kaupungeissanne, jotka olette ottaneet haltuunne.” 11  Ja kaikki nekin juutalaiset, jotka olivat Moabissa ja Ammonin poikien keskuudessa ja Edomissa, sekä ne, jotka olivat kaikissa muissa maissa,+ kuulivat, että Babylonin kuningas oli antanut Juudalle jäännöksen ja että hän oli valtuuttanut Gedaljan,+ Safanin pojan Ahikamin pojan, valvomaan heitä. 12  Ja kaikki juutalaiset alkoivat palata kaikista paikoista, joihin he olivat hajaantuneet, ja heitä tuli jatkuvasti Juudan maahan Gedaljan luo Mispaan.+ Ja he kokosivat viiniä ja kesähedelmiä hyvin suuria määriä. 13  Mutta Johanan,+ Kareahin+ poika, ja kaikki sotajoukkojen päälliköt, jotka olivat kedolla,+ tulivat Gedaljan luo Mispaan. 14  Ja he sanoivat hänelle: ”Etkö lainkaan tiedä, että itse Baalis, Ammonin poikien+ kuningas, on lähettänyt Ismaelin,+ Netanjan+ pojan, lyömään sinun sielusi?” Mutta Gedalja, Ahikamin poika, ei uskonut heitä.+ 15  Ja Johanan,+ Kareahin poika, itse sanoi Gedaljalle salaisessa paikassa Mispassa: ”Tahdonpa mennä ja lyödä Ismaelin, Netanjan pojan, kenenkään tietämättä.+ Miksi hän saisi lyödä sinun sielusi*, ja miksi täytyy kaikkien niiden Juudasta olevien, jotka ovat kokoontumassa luoksesi, hajaantua ja Juudan jäännöksen tuhoutua?”+ 16  Mutta Gedalja,+ Ahikamin+ poika, sanoi Johananille, Kareahin pojalle: ”Älä tee sitä, sillä valhetta sinä puhut Ismaelista.”+

Alaviitteet

Tai ”ruhtinaat”. Hepr. sa·rēʹ.
Nimen merk. ’Jehova on antanut’. Hepr. Netan·jaʹhu.
”ja Jesanja”. Hepr. wI·zan·jaʹhu. Luultavasti muunnos nimestä Jaasanja, joka merkitsee ’Jehova on ottanut korviinsa’.
”hän saisi lyödä sinun sielusi”, ts. kuolettavasti. Hepr. jak·kekʹkah neʹfeš; kreik. pa·taʹksēi sou psy·khēnʹ; lat. interficiat animam tuam. Ks. liite 4A.