Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jeremia 38:1–28

38  Ja Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja*, Pashurin poika, ja Jukal,+ Selemjan* poika, ja Pashur, Malkian poika,+ saivat kuulla ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle+ sanoen:  ”Näin on Jehova sanonut: ’Joka jää asumaan tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan,+ nälkään+ ja ruttoon.+ Mutta joka menee kaldealaisten luo, jää eloon ja saa varmasti pitää sielunsa saaliina ja elossa.’+  Näin on Jehova sanonut: ’Tämä kaupunki totisesti annetaan Babylonin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen.’”+  Sitten ruhtinaat sanoivat kuninkaalle: ”Pyydämme: surmattakoon tämä mies,*+ sillä näin hän heikentää niiden sotilaiden kädet, jotka ovat jääneet jäljelle tähän kaupunkiin, ja kaiken kansan kädet puhumalla heille näiden sanojen mukaan.+ Sillä tämä mies ei etsi tämän kansan rauhaa vaan onnettomuutta.”  Niin kuningas Sidkia sanoi: ”Katso! Hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningaskaan mahda mitään teitä vastaan.”+  Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian*, kuninkaan pojan, vesisäiliöön,+ joka oli Vartiopihassa.+ Niin he laskivat Jeremian alas köysien avulla. Mutta vesisäiliössä ei ollut vettä vaan liejua, ja Jeremia alkoi vajota liejuun.+  Ja etiopialainen*+ Ebed-Melek, mies, joka oli eunukki ja joka oli kuninkaan talossa, sai kuulla, että Jeremia oli pantu vesisäiliöön; ja kuningas istui Benjamininportissa.+  Niin Ebed-Melek meni ulos kuninkaan talosta ja puhui kuninkaalle sanoen:  ”Oi herrani, kuningas, nämä miehet ovat tehneet pahaa kaikessa, mitä he ovat tehneet profeetta Jeremialle, jonka he ovat heittäneet vesisäiliöön, niin että hän nälänhädän+ takia kuolee+ siellä, missä hän on. Sillä kaupungissa ei ole enää leipää.” 10  Silloin kuningas käski etiopialaista Ebed-Melekiä sanoen: ”Ota täältä mukaasi* kolmekymmentä miestä, ja sinun on nostettava profeetta Jeremia vesisäiliöstä, ennen kuin hän kuolee.”+ 11  Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan taloon aarrekammion+ alapuolelle ja otti sieltä kuluneita riepuja ja kuluneita kankaanpaloja ja laski ne köysillä alas Jeremialle vesisäiliöön.+ 12  Sitten etiopialainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: ”Panehan kuluneet rievut ja kankaanpalat kainaloihisi köysien alle.” Ja Jeremia teki niin.+ 13  Lopulta he vetivät Jeremian pois köysillä ja nostivat hänet vesisäiliöstä. Ja Jeremia jäi Vartiopihaan.+ 14  Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian luokseen+ kolmannen sisäänkäynnin+ luo, joka on Jehovan huoneessa,+ ja kuningas sanoi sen jälkeen Jeremialle: ”Kysyn sinulta jotakin. Älä salaa minulta mitään.”+ 15  Tähän Jeremia sanoi Sidkialle: ”Jos ilmoittaisin sinulle, niin etköhän surmaamalla surmaa minut? Ja jos neuvon sinua, sinä et kuuntele minua.”+ 16  Silloin kuningas Sidkia vannoi Jeremialle salaisessa paikassa sanoen: ”Niin totta kuin Jehova elää, hän joka on tehnyt meille tämän sielun,*+ minä en sinua surmaa enkä anna sinua näiden miesten käsiin, jotka tavoittelevat sieluasi.”+ 17  Jeremia sanoi nyt Sidkialle: ”Näin on Jehova, armeijoiden Jumala,+ Israelin Jumala,+ sanonut: ’Jos tosiaan menet Babylonin kuninkaan ruhtinaiden luo,+ niin sielusi saa varmasti elää eikä tätä kaupunkia polteta tulella, ja sinä itse ja huonekuntasi saatte totisesti elää.+ 18  Mutta jos et mene Babylonin kuninkaan ruhtinaiden luo, niin tämä kaupunki annetaan varmasti kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella,+ etkä sinäkään pääse pakoon heidän käsistään.’”+ 19  Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: ”Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle,+ pelkään heidän ehkä antavan minut heidän käsiinsä ja todella kohtelevan minua häpäisevästi.”+ 20  Mutta Jeremia sanoi: ”Eivät he anna. Tottele vain Jehovan ääntä, sitä mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin+ ja sielusi pysyy elossa. 21  Mutta jos kieltäydyt menemästä,+ niin tämän on Jehova antanut minun nähdä: 22  Ja katso, kaikki Juudan kuninkaan taloon jäljelle jääneet naiset+ viedään Babylonin kuninkaan ruhtinaiden+ luo, ja he sanovat: ’Miehet, joilla oli rauha kanssasi, ovat houkutelleet sinut+ ja voittaneet sinut.+ Lietteeseen he ovat panneet jalkasi vajoamaan; he ovat perääntyneet vastakkaiseen suuntaan.’+ 23  Ja kaikki vaimosi ja poikasi he vievät kaldealaisten luokse, etkä sinäkään pääse pakoon heidän käsistään,+ vaan Babylonin kuninkaan kädellä sinut otetaan kiinni, ja sinun takiasi tämä kaupunki poltetaan* tulella.”+ 24  Ja Sidkia sanoi Jeremialle: ”Älköön kukaan ihminen saako tietää näistä asioista, ettet kuolisi. 25  Ja jos ruhtinaat+ kuulevat minun puhuneen kanssasi ja todella tulevat luoksesi ja sanovat sinulle: ’Kerrohan toki meille: Mistä puhuit kuninkaalle? Älä salaa meiltä mitään, niin me emme surmaa sinua. Ja mistä kuningas puhui sinulle?’, 26  niin sinun on sanottava heille: ’Minä annoin suosionpyyntöni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Jonatanin taloon+ kuolemaan siellä.’” 27  Aikanaan kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian luokse ja alkoivat kysellä häneltä. Hän vuorostaan kertoi heille kaikkien näiden sanojen mukaan, joista kuningas oli antanut käskyn.+ Niin he vaikenivat hänen edessään, sillä asiaa ei ollut kuultu. 28  Ja Jeremia jäi Vartiopihaan+ siihen päivään saakka, jona Jerusalem valloitettiin.+ Ja se tapahtui juuri silloin, kun Jerusalem valloitettiin.+

Alaviitteet

”ja Gedalja”. Hepr. u·Gedal·ja′hu, nimen merk. ’Jehova on suuri’.
Ks. 36:14: ”Selemjan”, alav.
”tämä mies”. Hepr. ha·ʼiš′ haz·zeh′.
Nimen merk. ’kuninkaani on Jehova’. Hepr. Mal·ki·ja′hu.
”etiopialainen”, LXXVg; MSy: ”kuusilainen”.
Kirjm. ”käteesi”. Hepr. bejod·kha′.
Tai ”antanut meille tämän elämän”.
Kirjm. ”ja sinä poltat tämän kaupungin”, M; TLXXSy: ”ja tämä kaupunki poltetaan”.