Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jeremia 37:1–21

37  Ja kuningas Sidkia,+ Josian+ poika, alkoi hallita Konjan,*+ Jojakimin+ pojan, sijasta, hän jonka Babylonin kuningas Nebukadressar teki Juudan maan kuninkaaksi.+  Eikä hän itse eivätkä hänen palvelijansa eikä maan kansa* kuunnelleet Jehovan sanoja,+ jotka hän puhui profeetta Jeremian välityksellä.+  Sitten kuningas Sidkia lähetti Jehukalin,+ Selemjan* pojan, ja pappi Sefanjan,*+ Maasejan*+ pojan, profeetta Jeremian luo sanomaan: ”Rukoilethan puolestamme Jehovaa, Jumalaamme.”+  Ja Jeremia kulki sisään ja ulos kansan keskuudessa,+ koska häntä ei ollut pantu pidätettyjen taloon.  Ja Egyptistä lähti faraon sotajoukko;+ ja Jerusalemia piirittävät kaldealaiset saivat kuulla heistä. Niin he vetäytyivät pois Jerusalemin kimpusta.+  Sitten profeetta Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului:  ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Näin teidän tulee sanoa Juudan kuninkaalle, joka lähettää teidät luokseni tiedustelemaan minulta:+ ”Katso! Faraon sotajoukon, joka tulee luoksenne auttamistarkoituksessa, on mentävä takaisin maahansa Egyptiin.+  Ja kaldealaiset varmasti tulevat takaisin ja taistelevat tätä kaupunkia vastaan ja valloittavat sen ja polttavat sen tulella.”+  Näin on Jehova sanonut: ”Älkää pettäkö sieluanne+ sanomalla: ’Kaldealaiset lähtevät taatusti pois kimpustamme’, sillä he eivät lähde pois. 10  Sillä vaikka te olisitte lyöneet koko kaldealaisten sotajoukon, joka taistelee teitä vastaan,+ ja heistä jäisi jäljelle lävistettyjä miehiä,*+ niin he nousisivat kukin teltassaan ja varmasti polttaisivat tämän kaupungin tulella.”’” 11  Ja tapahtui, että kun kaldealaisten sotajoukko oli vetäytynyt Jerusalemin kimpusta+ faraon sotajoukon takia,+ 12  niin Jeremia lähti Jerusalemista mennäkseen Benjaminin maahan+ ja saadakseen osuutensa sieltä kansan keskuudesta. 13  Niin tapahtui hänen ollessaan Benjamininportissa,+ että siellä oli valvontatehtävissä oleva virkamies, jonka nimi oli Jiria, Hananjan pojan Selemjan poika. Heti hän tarttui profeetta Jeremiaan ja sanoi: ”Kaldealaisten puolellehan sinä olet menossa*!” 14  Mutta Jeremia sanoi: ”Se on valhe!+ En ole menossa kaldealaisten puolelle.” Mutta hän ei kuunnellut häntä. Niin Jiria piti Jeremiasta kiinni ja vei hänet ruhtinaiden eteen. 15  Ja ruhtinaat+ alkoivat närkästyä Jeremiaan,+ ja he löivät häntä+ ja panivat hänet kahleiden taloon,+ sihteeri Jonatanin taloon,+ sillä sen he olivat laittaneet pidätettyjen taloksi.+ 16  Kun Jeremia tuli vesisäiliötaloon+ ja holvihuoneisiin, niin Jeremia jäi sinne moniksi päiviksi. 17  Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet, ja kuningas alkoi tehdä hänelle kysymyksiä talossaan salaisessa paikassa.+ Ja hän sanoi: ”Onko Jehovalta sanaa?” Tähän Jeremia sanoi: ”On toki!” Ja hän sanoi edelleen: ”Sinut annetaan Babylonin kuninkaan käsiin!”+ 18  Sitten Jeremia sanoi kuningas Sidkialle: ”Millä tavoin olen tehnyt syntiä sinua ja palvelijoitasi ja tätä kansaa vastaan,+ niin että te olette panneet minut pidätettyjen taloon? 19  Missä ovat nyt teidän profeettanne, jotka profetoivat teille sanoen: ’Babylonin kuningas ei tule teitä vastaan eikä tätä maata vastaan’?+ 20  Ja kuuntelisitko nyt, oi herrani, kuningas. Suothan suosionpyyntöni+ langeta eteesi, äläkä lähetä minua takaisin sihteeri Jonatanin taloon,+ etten kuolisi siellä.”+ 21  Niinpä kuningas Sidkia antoi käskyn, ja he panivat sitten Jeremian pidätettynä Vartiopihaan;+ ja hänelle annettiin joka päivä leipurien kadulta pyöreä leipä,+ kunnes kaikki leipä oli loppunut kaupungista.+ Ja Jeremia jäi Vartiopihaan.+

Alaviitteet

Ks. 22:24, alav.
Ks. 34:19, alav.
Hepr. Še·lem·jah′. Vrt. 36:14: ”Selemjan”, alav.
Nimen merk. ’Jehova on kätkenyt (pannut talteen)’. Hepr. Tsefan·ja′hu.
Hepr. Ma·ʽase·jah′. Vrt. 35:4: ”Maasejan”, alav.
”miehiä”. Hepr. ʼana·šim′, mon. sanasta ʼiš.
Tai ”loikkaamassa”.