Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jeremia 3:1–25

3  Sanotaan: ”Jos mies* lähettää pois vaimonsa* ja tämä todella lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen omaksi, tulisiko miehen enää palata hänen luokseen?”+ Eikö se maa* ole saastumalla saastunut?+ ”Ja sinä* itse olet syyllistynyt porttouteen monien kumppanien kanssa;+ ja voisiko olla paluuta luokseni?”+ lausuu Jehova.  ”Kohota katseesi tallatuille poluille ja katso.+ Missä ei sinua ole raiskattu?*+ Teiden varsilla olet istunut heitä odotellen niin kuin arabialainen erämaassa;+ ja sinä saastutat maata porttoudenteoillasi ja pahuudellasi.+  Niinpä runsaat sadekuurot pidätetään+ eikä edes kevätsadetta ole tullut.+ Ja sinä olet saanut porttouteen syyllistyvän vaimon otsan. Sinä olet kieltäytynyt tuntemasta nöyryytystä.+  Oletko tästä lähtien huutanut minulle: ’Isäni,+ sinä olet nuoruuteni uskottu ystävä!+  Tulisiko olla vihoissaan ajan hämärään asti tai tarkkailla jotakin ikuisesti?’+ Katso! Olet puhunut, ja sinä teit edelleen pahaa ja olit aikaansaava.”+  Ja Jehova sanoi minulle kuningas Josian päivinä:+ ”’Oletko nähnyt, mitä uskoton Israel* on tehnyt?+ Hän menee jokaiselle korkealle vuorelle+ ja jokaisen rehevän puun alle+ syyllistyäkseen siellä porttouteen.+  Ja kun hän oli tehnyt kaikkia näitä, sanoin toistuvasti, että hänen pitäisi palata minun luokseni, mutta hän ei palannut;+ ja Juuda katseli omaa petollista sisartaan.+  Kun sain nähdä sen, niin koska uskoton Israel oli syyllistynyt aviorikokseen, lähetin hänet pois+ ja annoin hänelle sitten todistuksen hänen täydellisestä avioerostaan,+ mutta petollisesti menettelevä Juuda, hänen sisarensa, ei pelästynyt, vaan hänkin lähti ja alkoi syyllistyä porttouteen.+  Ja hänen porttoutensa johtui hänen kevytmielisyydestään, ja jatkuvasti hän saastutti maata+ ja syyllistyi aviorikokseen kivien ja puiden kanssa;+ 10  ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen petollinen sisarensa Juuda ei palannut luokseni kaikesta sydämestään,+ vaan ainoastaan vilpillisesti’,+ lausuu Jehova.” 11  Ja Jehova sanoi minulle edelleen: ”Uskoton Israel on osoittanut oman sielunsa olevan vanhurskaampi kuin petollisesti menettelevä Juuda.+ 12  Mene*, ja sinun on julistettava nämä sanat pohjoiselle+ ja sanottava: ’”Palaa toki, oi luopio-Israel”, lausuu Jehova.’+ ’”Minä en anna kasvojeni synkistyä teitä kohtaan,+ sillä minä olen uskollinen”,+ lausuu Jehova.’ ’”En minä ajan hämärään asti ole vihoissani.+ 13  Pane vain merkille erheesi, sillä Jehovaa, Jumalaasi*, vastaan sinä* olet rikkonut.+ Ja sinä annoit teittesi haarautua vieraiden luo+ jokaisen rehevän puun alle,+ mutta minun ääntäni te ette kuunnelleet”, lausuu Jehova.’” 14  ”Palatkaa, oi te luopiopojat”,+ lausuu Jehova. ”Sillä minä itse olen tullut teidän aviomiesomistajaksenne,+ ja minä otan teidät, yhden kaupungista ja kaksi suvusta, ja tuon teidät Siioniin.+ 15  Ja minä olen antava teille sydämeni mukaisia paimenia,+ ja varmasti he ruokkivat* teitä tiedolla ja ymmärtäväisyydellä.+ 16  Ja on tapahtuva, että te lisäännytte ja varmasti kannatte hedelmää maassa* niinä päivinä”, lausuu Jehova.+ ”Enää ei sanota: ’Jehovan liiton arkku!’,+ eikä se nouse sydämeen, eikä sitä muisteta+ eikä kaivata, eikä sitä enää tehdä. 17  Siihen aikaan kutsutaan Jerusalemia Jehovan valtaistuimeksi,+ ja sinne kaikki kansakunnat täytyy koota,+ Jehovan nimen luo Jerusalemiin,+ eivätkä he enää vaella pahan sydämensä itsepäisyyden mukaan.”+ 18  ”Niinä päivinä he vaeltavat, Juudan huone Israelin huoneen rinnalla,*+ ja yhdessä+ he tulevat pohjoisen maasta siihen maahan, jonka annoin esi-isillenne* perintöomaisuudeksi.+ 19  Ja minä olen sanonut: ’Oi kuinka ryhdyinkään asettamaan sinua* poikien joukkoon ja antamaan sinulle haluttua maata,+ perintöomaisuutta, kansakuntien armeijoiden koristetta!’ Ja sanoin vielä: ’Te tulette huutamaan minulle ”Isäni!”,+ ettekä te tule kääntymään pois seuraamasta minua.’ 20  ’Totisesti niin kuin vaimo* on petollisesti lähtenyt pois kumppaninsa luota,+ niin te, oi Israelin huone, olette menetelleet petollisesti minua kohtaan’,+ lausuu Jehova.” 21  Tallatuilla poluilla on kuultu ääni, itku, Israelin poikien hartaat pyynnöt. He näet ovat vääristäneet tiensä,+ he ovat unohtaneet Jehovan, Jumalansa.*+ 22  ”Palatkaa, te luopiopojat.+ Minä parannan teidän luopumuksenne.”*+ ”Tässä me olemme! Olemme tulleet luoksesi, sillä sinä, oi Jehova, olet meidän Jumalamme.+ 23  Kukkulat sekä pauhina vuorilla+ kuuluvat totisesti valheeseen.+ Jehovassa, meidän Jumalassamme, on totisesti Israelin pelastus.+ 24  Häpeällisyys+ kuitenkin on kuluttanut esi-isiemme uurastuksen nuoruudestamme lähtien, heidän katraansa ja karjalaumansa, heidän poikansa ja tyttärensä. 25  Me käymme levolle häpeässämme,+ ja nöyryytyksemme peittää meidät alati,+ sillä Jehovaa, Jumalaamme, vastaan me olemme tehneet syntiä,+ me ja meidän isämme nuoruudestamme lähtien aina tähän päivään saakka,+ emmekä ole totelleet Jehovan, Jumalamme, ääntä.”+

Alaviitteet

Tai ”aviomies”. Hepr. ʼiš.
vaimonsa (naisensa)”. Hepr. ʼiš·tō′.
”maa”, MTSy; LXXVg: ”nainen”.
”sinä”, fem., osoitettu Jerusalemille eli Siionille.
”raiskattu”, M; Mreunah.: ”[sinun kanssasi ole] maattu”.
Kirjm. ”uskottomuus (luopumus), Israel”, mikä ilmaisee Israelin konkreettiseksi esimerkiksi uskottomuudesta eli luopumuksesta.
Ks. 2:2: ”Mene”, alav.
Jumalaasi”. Hepr. ʼElo·ha′jikh, mon.
”sinä”, fem.
Tai ”paimentavat”.
maassa”. Hepr. ba·ʼa′rets.
Tai ”Israelin huoneeseen”.
”esi-isillenne”, MVg; TLXXSy: ”heidän esi-isilleen”.
”sinua”, fem.
Tai ”nainen”. Hepr. ʼiš·šah′.
Jumalansa”. Hepr. ʼElo·hē·hem′, mon.
Tai ”teidän uskottomuudentilanne”. Kirjm. ”uskottomuutenne”, mon.