Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jeremia 2:1–37

2  Ja minulle tuli sitten Jehovan sana,+ joka kuului:  ”Mene*, ja sinun on huudettava Jerusalemin korvien kuullen ja sanottava: ’Näin on Jehova sanonut:+ ”Minä muistan hyvin sinusta* nuoruutesi rakkaudellisen huomaavaisuuden,*+ kihlausaikasi rakkauden,+ kuinka seurasit minua erämaassa, maassa jota ei ole kylvetty.+  Israel oli pyhää* Jehovalle,+ ensi sato Hänelle.”’*+ ’Kaikki häntä syövät tekisivät itsensä syyllisiksi.+ Onnettomuus heitä kohtaisi’, lausui Jehova.”+  Kuulkaa Jehovan sana, oi Jaakobin huone+ ja kaikki te Israelin huoneen suvut.+  Näin on Jehova sanonut: ”Mitä vääryyttä ovat isänne minusta löytäneet,+ niin että he ovat kaikonneet kauas minusta+ ja jatkuvasti kulkivat turhan epäjumalan perässä+ ja turhistuivat itsekin?+  Eivätkä he ole sanoneet: ’Missä on Jehova, joka toi meidät pois Egyptin maasta,+ joka kuljetti meitä halki erämaan, halki aavikkotasankojen+ ja kuoppien maan, halki vedettömän+ ja syvän varjon*+ maan, halki maan, jonka kautta yksikään mies* ei ole kulkenut ja jossa kukaan ihminen* ei ole asunut?’  Ja minä toin teidät lopulta hedelmätarhan maahan syömään sen hedelmäsatoa ja sen hyvyyksiä.+ Mutta te tulitte sinne ja saastutitte maani, ja minun perinnöstäni te teitte inhottavan.+  Papitkaan eivät sanoneet: ’Missä on Jehova?’+ Eivät edes lainkäyttäjät tunteneet minua,+ ja paimenetkin rikkoivat* minua vastaan,+ ja jopa profeetat profetoivat Baalin kautta+ ja kulkivat niiden perässä, joista ei voinut olla mitään hyötyä.+  ’Sen tähden käyn vielä oikeuskiistaan teidän kanssanne’,+ lausuu Jehova, ’ja poikienne poikien kanssa käyn oikeuskiistaan.’+ 10  ’Mutta menkää Kittimin+ rannikkomaihin* ja katsokaa. Niin, lähettäkää viesti Kedariinkin+ ja kiinnittäkää erityishuomiota ja katsokaa, onko mitään tällaista tapahtunut.+ 11  Onko mikään kansakunta vaihtanut jumalia,+ jopa sellaisiin, jotka eivät ole jumalia?*+ Mutta minun kansani on vaihtanut kunniani* siihen, mistä ei voi olla mitään hyötyä.+ 12  Tuijottakaa hämmästyneinä tätä, oi te taivaat, ja väriskää ylen suuren kauhun vallassa*’, lausuu Jehova,+ 13  ’sillä kaksi pahaa on kansani tehnyt: minut, elävän veden lähteen,+ he ovat hylänneet+ hakatakseen itselleen vesisäiliöitä, särkyneitä vesisäiliöitä, jotka eivät voi pitää vettä.’ 14  ’Onko Israel palvelija*+ tai huonekunnassa syntynyt orja? Miksi hän on joutunut ryöstösaaliiksi? 15  Häntä vastaan karjuvat harjakkaat nuoret leijonat;+ ne ovat antaneet äänensä kuulua.+ Ja ne ryhtyivät tekemään hänen maastaan hämmästelyn kohdetta. Hänen omat kaupunkinsa on sytytetty palamaan, niin ettei niissä ole yhtään asukasta.+ 16  Vieläpä Nofin*+ ja Tahpanesin*+ pojatkin söivät päälakeasi paljaaksi.+ 17  Etkö juuri tätä ryhtynyt aiheuttamaan itsellesi hylkäämällä Jehovan, Jumalasi,+ aikana, jolloin hän kuljetti sinua tiellä?+ 18  Ja mitä tekemistä sinulla nyt on Egyptin tien kanssa+ juodaksesi Sihorin* vesiä?+ Ja mitä tekemistä sinulla on Assyrian tien kanssa+ juodaksesi Virran* vesiä? 19  Pahuutesi tulisi oikaista sinua,+ ja sinun uskottomuudentekojesi tulisi ojentaa sinua.+ Tiedä siis ja näe, että on pahaa ja katkeraa,+ kun hylkäät Jehovan, Jumalasi, eikä sinuun ole tullut pelkoa minua kohtaan’,+ lausuu Suvereeni+ Herra, armeijoiden Jehova. 20  ’Sillä kauan sitten murskasin ikeesi palasiksi,+ katkaisin siteesi. Mutta sinä sanoit: ”En aio palvella”, sillä jokaisella korkealla kukkulalla ja jokaisen rehevän puun alla+ sinä makasit hajareisin+ porttoutta harjoittaen.+ 21  Ja minä olin istuttanut sinut valikoiduksi punarypäleköynnökseksi,+ täysin aidosta siemenestä. Kuinka siis olet muuttunut minua kohtaan vieraan viiniköynnöksen villiintyneiksi versoiksi?’+ 22  ’Mutta vaikka peseytyisit soodalla ja ottaisit itsellesi suuret määrät lipeää,+ erheesi olisi varmasti häpeätahra edessäni’,+ lausuu Suvereeni Herra Jehova. 23  Miten voit sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni.+ Baalien* perässä en ole kulkenut’?+ Katso, millainen oli tiesi laaksossa.+ Pane merkille, mitä olet tehnyt. Nopea, nuori naaraskameli, joka juoksee päämäärättä sinne tänne teillään, 24  erämaahan tottunut seepra,+ joka sielunsa halussa nuuhkii tuulta;*+ kuka voi käännyttää sen takaisin paritteluaikana? Keidenkään sitä etsivien ei tarvitse väsyttää itseään. Sen kuukautena ne löytävät sen. 25  Varo päästämästä jalkaasi paljaaksi ja kurkkuasi janoiseksi.+ Mutta sinä sanoit: ’Se on toivotonta!+ Ei, vaan olen rakastunut vieraisiin,+ ja heidän perässään aion kulkea.’+ 26  Niin kuin varas saa häpeää, kun hän joutuu kiinni, niin Israelin huoneeseen kuuluvat ovat hävenneet,+ he, heidän kuninkaansa, ruhtinaansa ja pappinsa ja profeettansa.+ 27  He sanovat puulle: ’Sinä olet minun isäni’+ ja kivelle: ’Sinä minut olet synnyttänyt.’ Mutta minuun päin he ovat kääntäneet selkänsä eivätkä kasvojaan.+ Ja onnettomuutensa aikana he tulevat sanomaan: ’Nouse ja pelasta meidät!’+ 28  Mutta missä ovat jumalasi*, jotka olet tehnyt itsellesi?+ Nouskoot ne, jos ne voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana.+ Sillä yhtä lukuisiksi kuin kaupunkisi ovat jumalasi tulleet, oi Juuda.+ 29  ’Miksi te jatkuvasti kiistelette minun kanssani?+ Miksi te kaikki olette rikkoneet minua vastaan?’+ lausuu Jehova. 30  Tuloksetta olen lyönyt poikianne.+ He eivät ottaneet kuria vastaan.+ Miekkanne on syönyt profeettanne niin kuin tuhoa tuottava leijona.+ 31  Oi te sukupolvi, nähkää itse Jehovan sana.+ Onko minusta tullut Israelille pelkkä erämaa+ tai pilkkopimeyden maa? Miksi nämä, minun kansani, ovat sanoneet: ’Me olemme vaellelleet vapaasti. Emme enää tule sinun luoksesi’?+ 32  Voiko neitsyt unohtaa koristeensa, morsian rintavyönsä? Ja kuitenkin he, minun kansani, ovat unohtaneet minut lukemattomina päivinä.+ 33  Miksi sinä, oi nainen, parannat tietäsi* etsiäksesi rakkautta? Sen tähden olet myös opettanut teitäsi pahuudessa.+ 34  Liepeistäsikin* on löytynyt viattomien köyhien sielujen* veritahroja.*+ En ole löytänyt niitä sisään* murtauduttaessa, vaan niitä on kaikissa näissä.+ 35  Mutta sinä sanot: ’Olen pysynyt viattomana. Varmasti hänen suuttumuksensa on väistynyt minusta.’+ Katso, minä ryhdyn ajamaan riita-asiaa sinua vastaan, koska sinä sanot: ’En ole tehnyt syntiä.’+ 36  Miksi pidät tiesi muuttamista niin kovin merkityksettömänä?+ Egyptinkin vuoksi joudut häpeään,+ niin kuin jouduit häpeään Assyrian vuoksi.+ 37  Myös tämän takia tulet lähtemään kädet pääsi päällä,+ koska Jehova on hylännyt luottamuksesi kohteet etkä sinä tule saavuttamaan menestystä niiden avulla.”

Alaviitteet

Kirjm. ”Mentäköön”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
”sinusta”, fem., osoitettu ”Jerusalemille”.
Tai ”uskollisen rakkauden”. Hepr. ḥeʹsed.
Tai ”pyhyys”. Hepr. qoʹdeš.
Tai ”Hänen satonsa ensihedelmät”.
”syvän varjon”. Tai ”kuoleman varjon”.
”yksikään mies”. Hepr. ʼiš.
Hepr. ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Tai ”kapinoivat”.
Tai ”saariin”.
”eivät ole jumalia”. Hepr. loʼ ʼelo·himʹ.
”kunniani”, alkuperäisessä hepr. tekstissä; MLXXSyVg: ”kunniansa”. Yksi kahdeksastatoista soferien tekemästä tekstin korjauksesta, joka johtui Jehova Jumalan vääränlaisesta kunnioittamisesta. Ks. liite 2B.
”ylen suuren kauhun vallassa”, tekstikorjauksen mukaan; M: ”olkaa perin pohjin hävitettyjä (korventuneita)”.
Tai ”Onko Israel orja”. Hepr. ha·ʽeʹved Jis·ra·ʼelʹ.
”Memfiksen”, LXXVg.
”Tahpanhesin”, Mreunah..
Tai ”Niilin sivuhaaran”.
Ts. Eufratin.
Tai ”Baalin kuvien”.
”tuulta”. Hepr. ruʹaḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
jumalasi”. Hepr. ʼelo·hēʹkha, mon. sanasta ʼelōʹah; omistusliite -ēʹkha ’-si’, mask., on osoitettu ”Juudalle”.
”tietäsi”, fem., osoitettu Jerusalemille eli Siionille.
”Liepeistäsikin”, MVg; LXXSy: ”Käsistäsikin”.
”sielujen”. Hepr. naf·šōtʹ; kreik. psy·khōnʹ; lat. animarum. Ks. liite 4A.
”veritahroja”. LXX: ”veriä”. Kirjm. ”verta”; yks. M:ssä, mutta hepreassa tähän sanaan liittyvä verbimuoto ”on löytynyt” ja myöhemmin käytetty pronomini ”niitä” ovat mon.
Tai ”taloon”.