Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jeremia 14:1–22

14  Tämä tuli Jehovan sanana Jeremialle* kuivuuskausia koskevien asioiden johdosta:+  Juuda on käynyt suremaan,+ ja sen portitkin ovat rauenneet.+ Ne ovat masentuneet maahan asti,+ ja Jerusalemin valitushuuto on kohonnut ylös.+  Ja heidän majesteettisensa ovat lähettäneet merkityksettömänsä* hakemaan vettä.+ Nämä ovat tulleet kaivannoille. He eivät ole löytäneet vettä.+ He ovat palanneet astiat tyhjinä. He ovat joutuneet häpeään+ ja ovat pettyneet, ja he ovat peittäneet päänsä.+  Maan takia, joka on halkeillut, koska maahan ei ole tullut rankkasadetta,+ maanviljelijät ovat hävenneet; he ovat peittäneet päänsä.+  Sillä kedon naarasjalohirvikin on poikinut, mutta on hylännyt* vasan, koska ei ole ollut vihantaa ruohoa.  Ja seeprat+ puolestaan ovat seisahtuneet paljaille kukkuloille, nuuhkineet tuulta* kuin sakaalit; niiden silmät ovat riutuneet, koska ei ole kasvillisuutta.+  Vaikka meidän erheemme toki todistavat meitä vastaan, oi Jehova, toimi nimesi takia;+ uskottomuuden tekomme ovat näet tulleet lukuisiksi;+ sinua vastaan me olemme tehneet syntiä.+  Oi sinä Israelin toivo,*+ sen Pelastaja+ ahdingon aikana,+ miksi sinusta tulee kuin muukalaisasukas maassa ja kuin matkalainen, joka on poikennut yöpyäkseen?+  Miksi sinusta tulee kuin perin pohjin hämmästynyt mies*, kuin väkevä mies*, joka ei kykene pelastamaan mitään?+ Kuitenkin sinä olet keskellämme,+ oi Jehova, ja sinun nimiisi meidät on otettu.+ Älä jätä meitä. 10  Näin on Jehova sanonut tästä kansasta: ”He ovat siten rakastaneet harhailemista,+ jalkojaan he eivät ole pitäneet kurissa.+ Niinpä Jehovakaan ei ole mielistynyt heihin.+ Hän tulee nyt muistamaan heidän erheensä ja kiinnittämään huomionsa heidän synteihinsä.”+ 11  Ja Jehova sanoi minulle: ”Älä rukoile mitään hyvää tälle kansalle.+ 12  Kun he paastoavat, minä en kuuntele heidän harrasta huutoaan,+ ja kun he uhraavat kokonaispolttouhrin ja viljauhrin, minä en mielisty heihin,*+ sillä miekalla ja nälänhädällä ja rutolla minä teen heistä lopun.”+ 13  Tähän minä sanoin: ”Voi, Suvereeni Herra Jehova! Katso, profeetat sanovat heille: ’Te ette tule näkemään miekkaa, eikä nälänhätä kohtaa teitä, vaan tosi rauhan* minä annan teille tähän paikkaan.’”+ 14  Ja Jehova sanoi minulle vielä: ”Valhetta profeetat profetoivat minun nimessäni.+ Minä en ole lähettänyt heitä enkä ole käskenyt heitä enkä puhunut heille.+ Valhenäkyä ja ennustelua ja arvotonta asiaa+ ja sydämensä vilpillisyyttä he puhuvat profeetallisesti teille.+ 15  Sen tähden näin on Jehova sanonut profeetoista, jotka profetoivat nimessäni ja joita en ole lähettänyt ja jotka sanovat, ettei miekka eikä nälänhätä kohtaa tätä maata: ’Miekan ja nälänhädän välityksellä nuo profeetat saavat loppunsa.+ 16  Ja se kansa, jolle he profetoivat, joutuu nälänhädän ja miekan takia heitetyksi ulos Jerusalemin kaduille, eikä ole ketään, joka hautaisi heidät – heidät, heidän vaimonsa ja heidän poikansa ja heidän tyttärensä.+ Ja minä vuodatan heidän onnettomuutensa heidän päälleen.’+ 17  Ja sinun on sanottava heille tämä sana: ’Vuotakoot silmäni kyyneleitä yötä päivää, älköötkä ne lakatko,+ sillä kansani neitsyttytär on murtunut suurella romahduksella,+ täysin parantumattomalla iskulla.+ 18  Jos menen ulos kedolle, niin katso: miekan surmaamia!+ Ja jos tulen kaupunkiin, niin katso: nälänhädän aiheuttamia sairauksia!+ Sillä sekä profeetta että pappi ovat kuljeskelleet maahan, jota he eivät ole tunteneet.’”+ 19  Oletko hylkäämällä hylännyt Juudan,+ vai Siioniako sielusi on inhonnut?+ Minkä vuoksi olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua?+ Toivottiin rauhaa, mutta hyvää ei tullut, ja parantumisen aikaa, ja katso: kauhu!+ 20  Oi Jehova, me todella tunnustamme jumalattomuutemme, esi-isiemme erheen,+ sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.+ 21  Älä osoita epäkunnioitusta meitä kohtaan, nimesi tähden;+ älä halveksi loistoisaa valtaistuintasi.+ Muista, älä riko liittoasi, jonka olet tehnyt kanssamme.+ 22  Onko kansakuntien turhien epäjumalien+ joukossa keitään sateen vuodattajia, tai voiko taivaskaan antaa runsaita sadekuuroja?+ Etkö yksin sinä, oi Jehova, meidän Jumalamme?+ Ja me panemme toivomme sinuun, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.+

Alaviitteet

Ks. 1:1: ”Jeremian”, alav.
Tai ”pienensä”, ”nuorensa”, esim. apulaiset, palvelijat.
Hepreassa on tässä verbimuotona infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
”nuuhkineet tuulta”. Tai ”haukkoneet henkeään”.
LXX ja 13 hepr. käsik. lisäävät: ”Jehova”.
”kuin – – mies”. Hepr. keʼiš′.
”kuin väkevä mies”. Hepr. kegib·bōr′.
Tai ”niihin”.
Tai ”rauhan totuudellisuudessa”.