Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Jaakobin kirje 1:1–27

1  Jaakob,*+ Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen orja,+ kahdelletoista hajallaan*+ olevalle heimolle:+ Tervehdys!  Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin,+  koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu* saa aikaan kestävyyttä.+  Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset+ ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa.+  Niinpä jos joltakulta teistä puuttuu viisautta,+ hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta,+ sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta,+ ja sitä annetaan hänelle.+  Mutta pyytäköön+ jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä,*+ sillä se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa+ ja jota puhallellaan sinne tänne.  Niin, älköön se ihminen luulko saavansa mitään Jehovalta;*+  hän on päättämätön*+ mies, epävakaa+ kaikilla teillään.  Mutta alhainen veli riemuitkoon korotuksestaan+ 10  ja rikas+ nöyryytyksestään, sillä hän tulee häviämään niin kuin kasvillisuuden kukka.+ 11  Sillä aurinko nousee polttavine helteineen ja kuihduttaa kasvillisuuden, ja sen kukka varisee, ja sen ulkonäön kauneus katoaa. Niin lakastuu rikaskin elämänteillään.+ 12  Onnellinen on se mies, joka kestää jatkuvasti koettelemuksen,+ sillä hän saa hyväksytyksi tultuaan elämän kruunun,+ jonka Jehova* on luvannut niille, jotka alati rakastavat häntä.+ 13  Älköön kukaan koettelemuksessa+ ollessaan sanoko: ”Jumala koettelee minua.” Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään. 14  Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa+ vetää ja houkuttelee* häntä. 15  Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin;+ kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.+ 16  Älkää eksykö,+ rakkaat veljeni. 17  Jokainen hyvä anti+ ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä,+ sillä se tulee alas taivaan valojen Isältä,+ jonka luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua.*+ 18  Koska hän tahtoi,+ niin hän tuotti meidät totuuden sanalla+ ollaksemme eräs hänen luomustensa ensi hedelmä.+ 19  Tietäkää tämä, rakkaat veljeni. Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan,+ hidas vihastumaan,+ 20  sillä miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta.+ 21  Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja se, mikä on liiallista, pahuus,+ ja ottakaa lempeästi vastaan sen sanan juurruttaminen,+ joka voi pelastaa sielunne.*+ 22  Tulkaa kuitenkin sanan tekijöiksi+ eikä vain kuulijoiksi, niin että pettäisitte itsenne väärällä järkeilyllä.+ 23  Sillä jos joku on sanan kuulija eikä tekijä,+ niin hän on kuin mies, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä. 24  Sillä hän katsoo itseään ja menee pois ja unohtaa heti, millainen hän on. 25  Mutta joka kiinnittää katseensa* vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin+ ja pysyy siinä, se tulee olemaan onnellinen+ tekemisessään, koska hänestä ei ole tullut unohtavaa kuulijaa, vaan työn tekijä.+ 26  Jos joku mielestään* noudattaa jotakin palvontamuotoa*+ eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa,+ vaan pettää edelleen omaa sydäntään,+ niin hänen palvontamuotonsa on turha.+ 27  Palvontamuoto*, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas+ ja saastumaton,+ on tämä: orvoista+ ja leskistä+ huolehtiminen heidän ahdistuksessaan+ ja itsensä suojeleminen maailman+ tahroilta.+

Alaviitteet

Kreik. I·a′kō·bos. Hepr. sanasta Ja·ʽa·qov′, jonka merk. on ’kantapäähän tarttuva’, ’syrjäyttäjä’.
Kirjm. ”hajaannuksessa (diasporassa)”. Kreik. di·a·spo·rai′; lat. dispersione.
Tai ”koeteltu aitous”. Kirjm. ”se koeteltu”.
Kirjm. ”ratkaisematta itse eri tavoin”.
Ks. liite 1D.
Kirjm. ”kaksisieluinen”. Kreik. di′psy·khos; lat. duplex animo. Vrt. 4:8.
”Jehova”, J7,8,13,16,17; C(kreikk.): Ky′ri·os; ItVgSyp: ”Jumala”; אAB: ”hän”. Ks. liite 1D.
Tai ”pyytää kuin syötillä”. Kirjm. ”tarjoaa [hänelle] syöttiä”.
Tai ”ole kääntymisestä johtuvaa vaihtelua tai varjoa”.
Tai ”elämänne”. Kreik. tas psy·khas′ hy·mōn′; lat. animas vestras; J17(hepr.): naf·šo·tē·khem′.
Kirjm. ”joka on kumartunut [vapauteen kuuluvan täydellisen lain puoleen]”.
Tai ”ajattelee [noudattavansa]”.
”noudattaa jotakin palvontamuotoa”. Lat. religiosum ’[on] uskonnollinen’.
Kreik. thrē·skei′a; lat. religio ’uskonto’.