Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Hesekiel 37:1–28

37  Jehovan käsi osoittautui olevan päälläni,+ niin että hän vei minut pois Jehovan hengessä*+ ja laski minut keskelle laaksotasankoa, ja se oli täynnä luita.+  Ja hän pani minut kulkemaan niiden ohitse ympäriinsä, ja katso, niitä oli hyvin paljon laaksotasangon pinnalla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia.+  Niin hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika, voivatko nämä luut herätä eloon?” Siihen minä sanoin: ”Suvereeni Herra Jehova, sinä sen hyvin tiedät.”+  Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Profetoi näistä luista, ja sinun on sanottava niille: ’Oi te kuivat luut, kuulkaa Jehovan sana:  Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut näille luille: ”Katso, minä tuon teihin henkeä*, ja teidän on herättävä eloon.+  Ja minä panen teihin jänteet ja kasvatan teihin lihan, ja minä vedän yllenne nahan ja panen teihin hengen, ja teidän on herättävä eloon;+ ja teidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova.”’”+  Ja minä profetoin niin kuin minua oli käsketty.+ Ja heti kun profetoin, alkoi kuulua ääni, ja katso, kuului kalinaa, ja luut alkoivat lähestyä, luu luutaan.  Ja minä näin, ja katso, niiden päälle tuli jänteet ja liha, ja nahka alkoi vetäytyä niihin päällimmäiseksi. Mutta henkeä niissä ei ollut.  Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Profetoi tuulenhengelle*. Profetoi, oi ihmisen poika, ja sinun on sanottava tuulenhengelle: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Tule, oi tuulenhenki, neljältä tuulelta ja puhalla näihin tapettuihin,+ jotta ne heräisivät eloon.”’”+ 10  Ja minä profetoin niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niin niihin tuli henki, ja ne alkoivat elää ja nousta jaloilleen,+ erittäin suuri sotajoukko. 11  Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Ihmisen poika, nämä luut, ne ovat koko Israelin huone.+ Katso, he sanovat: ’Luumme ovat kuivuneet, ja toivomme on rauennut.+ Meidät on eristetty olemaan yksin.’ 12  Profetoi sen tähden, ja sinun on sanottava heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Katso, minä avaan hautapaikkanne,+ ja minä tuon teidät ylös hautapaikoistanne, oi kansani, ja tuon teidät Israelin maalle.+ 13  Ja teidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova, kun avaan hautapaikkanne ja kun tuon teidät ylös hautapaikoistanne, oi kansani.”’+ 14  ’Ja minä panen henkeni* teihin, ja teidän on herättävä eloon,+ ja minä sijoitan teidät omalle maallenne; ja teidän on tultava tietämään, että minä, Jehova, olen puhunut ja olen tehnyt sen’, lausuu Jehova.”+ 15  Ja minulle tuli sitten Jehovan sana, joka kuului: 16  ”Ja sinä, oi ihmisen poika, ota itsellesi sauva+ ja kirjoita siihen: ’Juudalle ja hänen tovereilleen* Israelin pojille.’+ Ja ota toinen sauva ja kirjoita siihen: ’Efraimin sauva, Joosefille+ ja kaikelle Israelin huoneelle, hänen tovereilleen.’+ 17  Ja pane ne lähestymään toisiaan, niin että ne tulevat sinulle yhdeksi sauvaksi, ja ne tulevatkin vain yhdeksi kädessäsi.+ 18  Ja kun kansasi pojat sitten sanovat sinulle: ’Etkö kerro meille, mitä nämä sinulle* merkitsevät?’,+ 19  puhu heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja Israelin heimot, hänen toverinsa, ja panen ne sen päälle, nimittäin Juudan sauvan päälle*, ja teen ne yhdeksi sauvaksi,+ ja niiden on tultava yhdeksi kädessäni.”’ 20  Ja sauvojen, joihin kirjoitat, on oltava kädessäsi heidän silmiensä edessä.+ 21  Ja puhu heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Katso, minä otan Israelin pojat niiden kansakuntien keskuudesta, joihin he ovat menneet, ja kokoan heidät joka puolelta ja tuon heidät omalle maalleen.+ 22  Ja minä teen heistä yhden kansakunnan maahan,+ Israelin vuorille, ja yksi kuningas tulee heillä kaikilla olemaan kuninkaana,+ eivätkä he enää ole kahtena kansakuntana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.+ 23  Eivätkä he enää saastuta itseään saastaisilla epäjumalillaan ja iljetyksillään ja kaikilla rikkomuksillaan,+ ja minä pelastan heidät kaikista heidän asuinpaikoistaan*, joissa he ovat tehneet syntiä, ja minä puhdistan heidät,+ ja heistä on tuleva minun kansani, ja minusta itsestäni tulee heidän Jumalansa.*+ 24  Ja palvelijani Daavid tulee olemaan heidän kuninkaansa,+ ja heillä kaikilla tulee olemaan yksi paimen,+ ja he tulevat vaeltamaan minun oikeudellisten päätösteni mukaan+ ja pitämään minun säädökseni,+ ja he panevat ne täytäntöön.+ 25  Ja he tulevat todella asumaan maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän esi-isänne asuivat,+ ja he tulevat todella asumaan siinä,+ he ja heidän poikansa ja heidän poikiensa pojat, ajan hämärään asti,+ ja palvelijani Daavid on heidän johtomiehenään* ajan hämärään asti.+ 26  Ja minä teen heidän kanssaan rauhan liiton;+ ajan hämärään asti kestävä liitto se tulee olemaan heidän kanssaan.+ Ja minä sijoitan heidät ja olen lisäävä heitä+ ja asetan pyhäkköni heidän keskelleen ajan hämärään asti.+ 27  Ja tabernaakkelini* osoittautuu todella olevan heidän yllään,+ ja minusta on tuleva heidän Jumalansa, ja heistä itsestään tulee minun kansani.+ 28  Ja kansakuntien on tultava tietämään, että minä, Jehova,+ pyhitän Israelin, kun pyhäkköni tulee olemaan heidän keskellään ajan hämärään asti.”’”+

Alaviitteet

hengessä”. Hepr. veruʹaḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
”henkeä”. Hepr. ruʹaḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
tuulenhengelle”. Hepr. ha·ruʹaḥ. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
henkeni”. Hepr. ru·ḥ.
”tovereilleen”, Mreunah.TLXXSyVg; M: ”toverilleen”.
Tai ”sinusta”.
”nimittäin Juudan sauvan päälle”. Tai ”Juudan sauvan ohella”.
”laittomista teoistaan”, LXX; Sym: ”luopumuksistaan”.
Kirjm. ”[minä itse tulen] heille Jumalaksi”. Hepr. la·hemʹ lEʼ·lo·himʹ.
Tai ”nasinaan”. Hepr. na·siʼʹ; kreik. arʹkhōn; lat. princeps.
Tai ”telttani”.