Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Hesekiel 33:1–33

33  Ja minulle tuli sitten Jehovan sana, joka kuului:  ”Ihmisen poika, puhu kansasi pojille,+ ja sinun on sanottava heille: ’Jos minä jonkin maan kimppuun tuon miekan+ ja maan kansa*, joka ikinen, ottaa miehen* ja asettaa hänet vartiomiehekseen*+  ja hän tosiaan näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa torveen* ja varoittaa kansaa+  ja kuulija todella kuulee torven äänen mutta ei ota varoitusta lainkaan varteen+ ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen oma verensä tulee hänen oman päänsä päälle.+  Torven äänen hän kuuli, mutta ei ottanut varoitusta varteen. Hänen oma verensä tulee hänen itsensä päälle. Ja jos hän itse olisi ottanut varoituksen varteen, hänen oma sielunsa* olisi päässyt turvaan.+  Jos taas vartiomies näkee miekan tulevan eikä puhallakaan torveen+ eikä itse kansa saa mitään varoitusta ja miekka tulee ja ottaa heiltä sielun, niin sen oman erheen takia on se otettava pois,+ mutta sen veren minä vaadin takaisin vartiomiehen* itsensä kädestä.’+  Ja sinut, oi ihmisen poika, vartiomieheksi olen tehnyt sinut Israelin huoneelle,+ ja minun suustani sinun on kuultava sana ja annettava heille varoitus minulta.+  Kun sanon jumalattomalle: ’Oi jumalaton, sinä tulet kuolemalla kuolemaan!’,+ mutta sinä et puhukaan varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestään,+ hän itse jumalattomana kuolee omassa erheessään,+ mutta hänen verensä minä vaadin takaisin sinun kädestäsi.  Mutta jos taas sinä todella varoitat jumalatonta hänen tiestään, että hän kääntyisi siltä pois, mutta hän ei käännykään tieltään, hän itse kuolee omassa erheessään,+ kun taas sinä olet pelastava oman sielusi.*+ 10  Ja sinä, oi ihmisen poika, sano Israelin huoneelle: ’Näin te olette sanoneet: ”Koska kapinamme ja syntimme ovat päällämme ja niissä me mätänemme,+ niin kuinka sitten pysymme elossa?”’+ 11  Sano heille: ’”Niin totta kuin minä elän”, lausuu Suvereeni Herra Jehova, ”minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta,+ vaan siitä että jumalaton kääntyy+ tieltään ja todella pysyy elossa.+ Kääntykää, kääntykää pahoilta teiltänne,+ sillä miksi teidän pitäisi kuolla, oi Israelin huone?”’+ 12  Ja sinä, oi ihmisen poika, sano kansasi pojille: ’Vanhurskaan vanhurskaus ei itsessään pelasta häntä hänen kapinansa päivänä.+ Mutta ei jumalattoman jumalattomuus saa häntä kompastumaan sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan.+ Ei myöskään kukaan, jolla on vanhurskautta, voi pysyä elossa sen ansiosta synnintekonsa päivänä.+ 13  Kun sanon vanhurskaalle: ”Sinä saat totisesti elää” ja hän itse tosiaan luottaa omaan vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä,+ mitään hänen vanhurskaita tekojaan ei muisteta, vaan sen vääryyden takia, jota hän on tehnyt – sen takia hän tulee kuolemaan.+ 14  Ja kun sanon jumalattomalle: ”Sinä tulet kuolemalla kuolemaan”+ ja hän todella kääntyy pois synnistään+ ja harjoittaa oikeutta ja vanhurskautta+ 15  ja jumalaton palauttaa pantin,+ maksaa takaisin ryöstämänsä+ ja todella vaeltaa elämän säädösten mukaan tekemättä vääryyttä,+ hän saa totisesti elää.+ Hän ei kuole. 16  Mitään hänen syntejään, jotka hän on tehnyt, ei muisteta häntä vastaan.+ Oikeutta ja vanhurskautta hän on harjoittanut. Hän saa totisesti elää.’+ 17  Ja kansasi pojat ovat sanoneet: ’Jehovan* tietä ei ole suunnattu oikein’,+ mutta juuri heidän tiensä on sellainen, jota ei ole suunnattu oikein. 18  Kun vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja todella tekee vääryyttä, hänen on myös kuoltava sen takia.+ 19  Ja kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan ja todella harjoittaa oikeutta ja vanhurskautta, niiden takia saa hän elää.+ 20  Ja te olette sanoneet: ’Jehovan* tietä ei ole suunnattu oikein.’+ Minä tuomitsen teidät itse kunkin teittensä mukaan,+ oi Israelin huone.” 21  Lopulta tapahtui pakkosiirtolaisuutemme kahdentenatoista vuonna, kymmenennessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, että luokseni tuli pakolainen Jerusalemista+ ja sanoi: ”Kaupunki on lyöty!”+ 22  Ja itse Jehovan käsi oli tullut päälleni illalla ennen pakolaisen saapumista,+ ja Hän avasi sitten suuni ennen tämän tuloa luokseni aamulla, ja suuni oli avautunut, enkä minä enää ollut mykistyneenä.+ 23  Ja niin minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 24  ”Ihmisen poika, näiden hävitettyjen paikkojen asukkaat+ sanovat Israelin maasta: ’Abraham osoittautui olevan vain yksi, ja kuitenkin hän otti maan haltuunsa.+ Ja meitä on monta; meille maa on annettu omaisuudeksi.’+ 25  Sen tähden sano heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Verineen päivineen* te syötte,+ ja silmänne te nostatte jatkuvasti saastaisten epäjumalienne puoleen,+ ja verta te vuodatatte.+ Pitäisikö teidän siis omistaa maa?+ 26  Te olette luottaneet* miekkaanne.+ Te* olette tehneet inhottavuuden,+ ja te olette saastuttaneet kukin lähimmäisenne vaimon.+ Pitäisikö teidän siis omistaa maa?”’+ 27  Näin sinun tulee sanoa heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Niin totta kuin minä elän, varmasti ne, jotka ovat hävitetyissä paikoissa, tulevat kaatumaan miekkaan,+ ja joka on kedolla, sen minä annan ruoaksi villieläimelle,+ ja ne, jotka ovat vahvoissa paikoissa ja luolissa,+ tulevat kuolemaan ruttoon. 28  Ja minä teen maasta aution,+ niin, autiomaan, ja sen voiman ylpeydestä on tehtävä loppu,+ ja Israelin vuoret on autioitettava,+ niin ettei kukaan kulje sitä kautta. 29  Ja heidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova, kun teen maasta aution,+ niin, autiomaan, kaikkien heidän inhottavuuksiensa takia, joita he ovat tehneet.”’+ 30  Ja sinusta, oi ihmisen poika, sinusta kansasi pojat puhuvat toinen toiselleen seinien vierustoilla ja talojen sisäänkäynneissä,+ ja toinen on puhunut toiselle, kukin veljelleen, ja sanonut: ’Tulkaahan ja kuulkaa, mikä on Jehovalta lähtevä sana.’+ 31  Ja he tulevat luoksesi, niin kuin kansa tulee, ja istuvat edessäsi minun kansanani,+ ja he kuulevat sanasi, mutta eivät tee niiden mukaan,+ sillä suullaan he esittävät himokkaita haluja ja heidän väärän voittonsa perässä kulkee heidän sydämensä.+ 32  Ja katso, sinä olet heille kuin laulu aistillisesta rakkaudesta, kuin kaunisääninen ja taitava kielisoittimella soittaja.+ Ja he kuulevat sanasi, mutta ei kukaan tee niiden mukaan.+ 33  Ja kun se toteutuu – katso, sen täytyy toteutua+ – heidän on myös tultava tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta.”+

Alaviitteet

maan kansa”. Hepr. ʽam-ha·’a′rets. Käytettiin myöhemmin halveksivana ilmauksena. Vrt. Joh 7:47–49.
Tai ”ja maan kansa ottaa miehen [hepr. ʼiš], yhden rajoiltaan”.
Tai ”tähystäjäkseen”. Hepr. la·hem′ letso·feh′.
Tai ”šofariin”.
Tai ”hänen oma elämänsä”. Hepr. naf·šō′; kreik. psy·khēn′; lat. animam. Ks. liite 4A.
Tai ”tähystäjän”.
Tai ”oman elämäsi”. Hepr. naf·šekha′.
Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·naj′. Ks. liite 1B.
Ks. jae 17, alav.
”Verineen päivineen”. Kirjm. ”Verellä”.
Kirjm. ”seisseet [miekkanne päällä]”.
”Te”, mask., TSy ja 18 hepr. käsik.; M: ”Te”, fem.