Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Hesekiel 3:1–27

3  Ja hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika, syö mitä saat. Syö tämä käärö+ ja mene, puhu Israelin huoneelle.”  Niin minä avasin suuni, ja hän syötti minulle vähitellen tämän käärön.+  Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Ihmisen poika, sinun tulee panna oma vatsasi syömään, jotta täyttäisit suolistosi tällä kääröllä, jonka sinulle annan.” Ja minä aloin syödä sitä, ja se oli suussani makeaa kuin hunaja.+  Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Ihmisen poika, mene, astu Israelin huoneen+ keskelle, ja sinun on puhuttava heille minun sanoillani.  Sillä ei sinua lähetetä käsittämätöntä kieltä+ puhuvan* eikä kankeakielisen*+ kansan luo, vaan Israelin huoneen luo,  ei lukuisien käsittämätöntä kieltä puhuvien eikä kankeakielisten kansojen luo, joiden sanoja et voi kuulla ymmärtäen.+ Jos olisin lähettänyt sinut niiden luo, niin nehän kuuntelisivat sinua.+  Mutta Israelin huonepa ei tahdo kuunnella sinua, sillä he eivät tahdo kuunnella minua;+ kaikki Israelin huoneessa ovat näet kovapäisiä* ja kovasydämisiä.+  Katso! Olen tehnyt* sinun kasvosi aivan yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa+ ja sinun otsasi aivan yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.+  Timantin* kaltaiseksi, piikiveä kovemmaksi,+ olen tehnyt* otsasi. Et saa pelätä heitä+ etkä kauhistua heidän kasvojaan,+ sillä he ovat kapinallinen huone.”+ 10  Ja hän sanoi minulle vielä: ”Ihmisen poika, kaikki sanani, jotka puhun sinulle, ota sydämeesi+ ja kuule omin korvin. 11  Ja mene, astu pakkosiirtolaisten+ keskelle, kansasi poikien keskelle, ja sinun on puhuttava heille ja sanottava heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut’, riippumatta siitä, kuulevatko he vai ovat kuulematta.”+ 12  Ja minua lähti kuljettamaan mukanaan henki,*+ ja kuulin sitten takaani suuren kohinan äänen:+ ”Siunattu olkoon Jehovan kirkkaus hänen paikastaan.”+ 13  Ja kuului elävien olentojen siipien ääni, kun ne koskettivat tiiviisti toisiaan,+ sekä aivan niiden vieressä olevien pyörien ääni+ ja suuren kohinan ääni. 14  Ja henki kuljetti minut mukanaan+ ja otti sitten minut, niin että minä kuljin karvautta tuntien henkeni vihastuksessa, ja päälläni oleva Jehovan käsi oli voimakas.+ 15  Niin minä tulin Tel-Abibiin pakkosiirtolaisten keskelle, jotka asuivat+ Kebarjoen varrella,+ ja minä asetuin asumaan* sinne, missä he asuivat, ja minä asuin siellä seitsemän päivää huumaantuneena heidän keskuudessaan.+ 16  Ja seitsemän päivän kuluttua tapahtui, että minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 17  ”Ihmisen poika, minä olen tehnyt sinusta Israelin huoneelle vartiomiehen,*+ ja sinun on kuultava puhetta suustani ja annettava heille minulta varoitus.+ 18  Kun sanon jumalattomalle: ’Sinä kuolemalla kuolet’,*+ etkä todella varoita häntä etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestään varjellaksesi hänet elossa,+ hän jumalattomana kuolee erheessään,+ mutta hänen verensä minä vaadin takaisin sinun kädestäsi.+ 19  Mutta jos sinä olet varoittanut jumalatonta+ eikä hän todellakaan käänny pois jumalattomuudestaan eikä jumalattomalta tieltään, kuolee hän erheensä takia,+ mutta sinä olet pelastanut oman sielusi.*+ 20  Ja kun vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan+ ja todella tekee vääryyttä ja minun on pantava kompastuskivi hänen eteensä,+ kuolee hän, koska et varoittanut häntä. Hän kuolee syntinsä tähden,+ eikä hänen tekemiään vanhurskaita tekoja muisteta,+ mutta hänen verensä minä vaadin takaisin sinun kädestäsi.+ 21  Ja jos sinä olet varoittanut vanhurskasta, että vanhurskaan ei pitäisi tehdä syntiä,+ eikä hän todellakaan tee syntiä, hän totisesti saa elää, koska häntä oli varoitettu,+ ja sinä olet silloin pelastanut oman sielusi.”+ 22  Ja Jehovan käsi tuli siellä päälleni, ja hän sanoi sitten minulle: ”Nouse, mene laaksotasangolle,+ niin siellä minä puhun kanssasi.” 23  Silloin minä nousin ja menin laaksotasangolle, ja katso, siellä seisoi Jehovan kirkkaus,+ samankaltainen kuin se kirkkaus, jonka olin nähnyt Kebarjoen varrella,+ ja minä lankesin kasvoilleni.+ 24  Silloin minuun tuli henkeä+ ja se nosti minut jaloilleni,+ ja hän alkoi puhua kanssani ja sanoi minulle: ”Tule, sulkeudu sisälle taloosi. 25  Ja sinä, oi ihmisen poika, katso, he panevat sinut köysiin ja sitovat sinut niillä, niin ettet voi mennä heidän keskuuteensa.+ 26  Ja kielesi minä tartutan kitalakeesi,+ ja sinusta on tuleva mykkä,+ etkä sinä tule olemaan heille ojennusta antavana miehenä,*+ sillä he ovat kapinallinen+ huone. 27  Ja kun puhun kanssasi, minä avaan suusi, ja sinun on sanottava heille:+ ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut.’ Joka kuulee, se kuulkoon,+ ja joka on kuulematta, olkoon kuulematta, sillä he ovat kapinallinen huone.+

Alaviitteet

Kirjm. ”käsittämättömän huulen [– – kansan]”. Ks. 1Mo 11:1: ”kieli”, alav.
Tai ”vaikeakielisen”.
Kirjm. ”lujaotsaisia”.
Kirjm. ”antanut”.
Tai ”Smirgelin”.
Kirjm. ”antanut”.
”henki”. Hepr. ru′aḥ; kreik. pneu′ma; lat. spiritus. Vrt. 1:4: ”myrskytuuli”, alav.
”ja minä asetuin asumaan”, Mreunah. ja monet hepr. käsik:t.
Tai ”tähystäjän”. Hepr. tso·feh′.
”Sinä kuolemalla kuolet”. Tai ”Sinä ehdottomasti kuolet”. Hepr. mōt ta·mut′. Ks. 1Mo 2:17, alav.
”oman sielusi”. Hepr. naf·šekha′; kreik. psy·khēn′ sou; lat. animam tuam. Ks. liite 4A.
miehenä”. Hepr. leʼiš′; kreik. an′dra; lat. vir.