Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Hesekiel 20:1–49

20  Ja tapahtui seitsemäntenä vuonna, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, että Israelin vanhinten joukosta tuli miehiä tiedustelemaan Jehovalta,+ ja niin he istuutuivat eteeni.+  Sitten minulle tuli Jehovan sana, joka kuului:  ”Ihmisen poika, puhu Israelin vanhinten kanssa, ja sinun on sanottava heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Minulta tiedustelemaanko te tulette?+ ’Niin totta kuin minä elän, en totisesti anna teidän tiedustella itseltäni’,*+ lausuu Suvereeni Herra Jehova.”’  Tuomitsetko heidät? Tuomitsetko heidät, oi ihmisen poika?+ Tee heille tiettäväksi esi-isiensä inhottavuudet.+  Ja sinun on sanottava heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Sinä päivänä, jona valitsin Israelin,+ kohotin myös kättäni+ ja vannoin Jaakobin huoneen siemenelle+ ja tein itseäni heille tunnetuksi Egyptin maassa.+ Niin, minä kohotin kättäni ja vannoin heille sanoen: ’Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’*+  Sinä päivänä kohotin käteni+ ja vannoin heille vieväni heidät pois Egyptin maasta maahan, jonka olin katsonut heille, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.+ Se oli kaikkien maiden kaunistus.+  Ja minä sanoin heille vielä: ’Heittäkää itse kukin pois silmienne iljetykset,+ älkääkä saastuttako itseänne Egyptin saastaisilla epäjumalilla.+ Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’+  Ja he alkoivat kapinoida minua vastaan+ eivätkä suostuneet kuuntelemaan minua. Silmiensä iljetyksiä he eivät heittäneet pois itse kukin eivätkä hylänneet Egyptin saastaisia epäjumalia,+ joten minä lupasin* vuodattaa vihastukseni heidän päälleen saattaakseni heissä suuttumukseni päätökseensä keskellä Egyptin maata.+  Ja minä ryhdyin toimimaan oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi niiden kansakuntien silmien edessä, joiden keskuudessa he olivat,+ koska olin tehnyt itseni tunnetuksi heille heidän silmiensä edessä viedessäni heidät pois Egyptin maasta.+ 10  Niin minä vein heidät pois Egyptin maasta ja toin heidät erämaahan.+ 11  Ja minä ryhdyin antamaan heille säädöksiäni,+ ja oikeudelliset päätökseni+ tein heille tunnetuiksi, jotta se ihminen*, joka jatkuvasti tekee niiden mukaan, voisi myös jatkuvasti elää niistä.+ 12  Ja myös sapattini minä annoin heille+ tulemaan merkiksi välillemme, minun ja heidän,+ jotta he tietäisivät, että minä olen Jehova, joka pyhitän heidät*. 13  Mutta he, Israelin huone, kapinoivat minua vastaan erämaassa.+ Säädösteni mukaan he eivät vaeltaneet,+ ja oikeudelliset päätökseni he hylkäsivät,+ ne joista ihminen, joka jatkuvasti tekee niiden mukaan, saa myös jatkuvasti elää.+ Ja sapattini he suuresti häpäisivät,+ niin että minä lupasin* vuodattaa vimmani heidän päälleen erämaassa hävittääkseni heidät perin pohjin.+ 14  Mutta minä toimin oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi kansakuntien silmien edessä, joiden silmien edessä olin vienyt heidät pois.+ 15  Ja minä myös kohotin käteni ja vannoin heille erämaassa,+ etten veisi heitä siihen maahan, jonka olin antanut, joka vuotaa maitoa ja hunajaa+ (se on kaikkien maiden kaunistus),+ 16  siksi että he hylkäsivät minun oikeudelliset päätökseni eivätkä vaeltaneet minun säädösteni mukaan, ja sapattini he häpäisivät, koska heidän sydämensä kulki heidän saastaisten epäjumaliensa perässä.+ 17  Ja silmäni alkoi surkutella heitä, mikä esti minua saattamasta heitä turmioon,+ enkä minä tehnyt heistä loppua erämaassa. 18  Niin minä sanoin heidän pojilleen erämaassa:+ ’Esi-isienne säännösten mukaan älkää vaeltako+ ja heidän tuomioitaan älkää noudattako+ ja heidän saastaisilla epäjumalillaan älkää itseänne saastuttako.+ 19  Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.*+ Vaeltakaa minun säädösteni mukaan+ ja pitäkää minun oikeudelliset päätökseni*+ ja tehkää niiden mukaan.+ 20  Ja pyhittäkää minun sapattini,+ ja niiden on oltava merkkinä välillämme, minun ja teidän, tietääksenne, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’+ 21  Ja pojat alkoivat kapinoida minua vastaan.+ Säädösteni mukaan he eivät vaeltaneet, ja oikeudellisia päätöksiäni he eivät pitäneet tekemällä niiden mukaan, joista ihminen*, joka jatkuvasti tekee niiden mukaan, saa myös jatkuvasti elää.+ Sapattini he häpäisivät.+ Niinpä lupasin* vuodattaa vihastukseni heidän päälleen saattaakseni heissä suuttumukseni päätökseensä erämaassa.+ 22  Ja minä vedin käteni takaisin+ ja ryhdyin toimimaan oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi niiden kansakuntien silmien edessä, joiden silmien edessä olin vienyt heidät pois.+ 23  Minä myös kohotin käteni ja vannoin heille erämaassa+ sirottelevani heidät kansakuntien sekaan ja hajottavani heidät eri maihin,+ 24  koska he eivät panneet täytäntöön minun oikeudellisia päätöksiäni+ ja he hylkäsivät minun säädökseni+ ja häpäisivät minun sapattini,+ ja osoittautui, että heidän silmänsä seurasivat heidän esi-isiensä saastaisia epäjumalia.+ 25  Ja minä itse annoin heidän myös saada* säännöksiä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeudellisia päätöksiä, joista he eivät voineet elää.+ 26  Ja minä annoin heidän toistuvasti saastua* lahjoistaan, kun he panivat jokaisen lapsen, joka avasi kohdun, kulkemaan tulen läpi,+ hylätäkseni heidät, jotta he tietäisivät, että minä olen Jehova.”’+ 27  Puhu sen tähden Israelin huoneelle, oi ihmisen poika, ja sinun on sanottava heille:+ ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Kuitenkin tässä suhteessa esi-isänne puhuivat minusta herjaavasti toimiessaan uskottomasti minua kohtaan.+ 28  Niin minä vein heidät siihen maahan,+ jonka olin käteni kohottaen vannonut antavani heille.+ Jokaisen korkean kukkulan+ ja jokaisen tuuhean puun nähdessään he sitten uhrasivat siellä teurasuhrejaan+ ja antoivat siellä loukkaavan uhrilahjansa ja esittivät siellä rauhoittavia* tuoksujaan+ ja vuodattivat siellä juomauhrejaan.+ 29  Niin minä sanoin heille: ’Mitä merkitsee se uhrikukkula, jolle te tulette, että sitä pitäisi kutsua nimellä Uhrikukkula* tänäkin päivänä?’”’+ 30  Sano sen tähden Israelin huoneelle: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Esi-isienne tielläkö te saastutatte itseänne,+ ja heidän iljetystensä perässäkö te kuljette haureudessa?+ 31  Ja kun kohotatte lahjojanne panemalla poikanne kulkemaan tulen läpi,+ oletteko saastuttaneet itseänne kaikille saastaisille epäjumalillenne aina tähän päivään asti?+ Annanko minä teidän samaan aikaan tiedustella minulta, oi Israelin huone?”’+ ’Niin totta kuin minä elän’, lausuu Suvereeni Herra Jehova, ’en totisesti anna teidän tiedustella itseltäni.+ 32  Ja se mikä nousee hengessänne,+ ei taatusti tule tapahtumaan,+ kun te sanotte: ”Tulkaamme sellaisiksi kuin kansakunnat, kuin maiden suvut,+ palvelemalla puuta ja kiveä.”’”+ 33  ”’Niin totta kuin minä elän’, lausuu Suvereeni Herra Jehova, ’voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella+ ja vuodatetulla vihastuksella minä olen hallitseva teitä kuninkaana.+ 34  Ja minä vien teidät pois kansoista ja kokoan teidät niistä maista, joihin teidät on hajotettu, voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihastuksella.+ 35  Ja minä vien teidät kansojen erämaahan+ ja olen käyvä siellä oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin.+ 36  Niin kuin minä kävin oikeutta esi-isienne kanssa Egyptin maan erämaassa,+ niin minä tulen käymään oikeutta teidän kanssanne’, lausuu Suvereeni Herra Jehova. 37  ’Ja minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse+ ja saatan teidät liiton siteeseen.+ 38  Ja minä puhdistan pois teidän joukostanne ne, jotka kapinoivat ja rikkovat+ minua vastaan, sillä heidän muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maaperälle he eivät tule;+ ja teidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova.’+ 39  Ja te, oi Israelin huone, näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ’Menkää, palvelkaa itse kukin omia saastaisia epäjumalianne.+ Ja jos te ette myöhemmin* kuuntele minua, niin ette enää häpäise pyhää nimeäni lahjoillanne ja saastaisilla epäjumalillanne.’+ 40  ’Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin ylänteen vuorella’,+ lausuu Suvereeni Herra Jehova, ’siellä he, koko Israelin huone, kaikkineen, palvelevat minua siinä maassa.+ Siellä minä mielistyn heihin, ja siellä minä kaipaan antejanne ja tuomistenne ensi hedelmiä kaikista pyhistä antimistanne.+ 41  Rauhoittavan tuoksun takia minä mielistyn teihin,+ kun vien teidät pois kansoista ja todella kokoan teidät maista, joihin teidät on hajotettu,+ ja minä olen tuleva pyhitetyksi teissä kansakuntien silmien edessä.’+ 42  ’Ja teidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova,+ kun vien teidät Israelin maalle,+ maahan jonka käteni kohottaen vannoin antavani esi-isillenne. 43  Ja siellä te muistatte tienne+ ja kaikki menettelynne, joilla saastutitte itsenne,+ ja te todella inhoatte omia kasvojanne kaikkien pahojen tekojenne vuoksi, joita te teitte.+ 44  Ja teidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova,+ kun ryhdyn toimiin teidän suhteenne nimeni takia,+ en pahojen teittenne enkä turmeltuneiden menettelyjenne mukaan,+ oi Israelin huone’, lausuu Suvereeni Herra Jehova.” 45*  Ja minulle tuli sitten Jehovan sana, joka kuului: 46  ”Ihmisen poika, käännä kasvosi+ eteläisen alueen* suuntaan ja vuodata+ sanoja etelään* ja profetoi etelän* kedon metsälle. 47  Ja sinun on sanottava etelän metsälle: ’Kuule Jehovan sana. Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Katso, minä sytytän tulen sinua vastaan,+ ja sen on kulutettava sinussa jokainen tuore puu ja jokainen kuiva puu.+ Loimuava liekki ei sammu,+ ja siitä kaikkien kasvojen on kärvennyttävä etelästä pohjoiseen.+ 48  Ja kaikkien, jotka ovat lihaa, on nähtävä, että minä, Jehova, olen sytyttänyt sen, niin ettei se sammu.”’”+ 49  Ja minä sanoin: ”Voi, Suvereeni Herra Jehova! He sanovat minusta: ’Eikö hän sepitä sananparsia?’”+

Alaviitteet

Tai ”anna tiedustella itseltäni teidän puolestanne”, ts. Hesekielin kautta.
”teidän Jumalanne”. Hepr. ʼElo·hē·khem′.
Kirjm. ”sanoin [vuodattavani]”.
”se ihminen”. Hepr. ha·ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”joka pyhitän heidät (joka pidän heitä pyhinä)”. Hepr. meqad·dešam′; kreik. ha·gi·a′zōn; lat. sanctificans.
Kirjm. ”sanoin [vuodattavani]”.
Tai ”Minä, Jehova, olen teidän Jumalanne”. Hepr. ʼani′ Jehwah′ ʼElo·hē·khem′.
Tai ”minun tuomioni”. Hepr. miš·pa·taj′.
Hepr. ha·ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Kirjm. ”sanoin [vuodattavani]”.
Kirjm. ”annoin heille myös”.
Kirjm. ”minä saastutin heidät toistuvasti”.
Tai ”tyynnyttäviä”, ”lepyttäviä”.
Tai ”Bama”. Hepr. Ba·mah′; LXX: ”Abama”.
Tai ”sen jälkeen”.
MLXX aloittavat 21. luvun tästä.
”eteläisen alueen”. Hepr. tē·ma′nah; kreik. Thai·man′, kreikk. translitteraatio hepr. sanasta; lat. austri.
”etelään”. Hepr. da·rōm′; kreik. Da·rōm′, kreikk. translitteraatio hepr. sanasta; lat. africum.
Tai ”Negevin”. Hepr. ne′gev.