Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Hesekiel 2:1–10

2  Ja hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika,*+ nouse jaloillesi, jotta voin puhua kanssasi.”+  Ja minuun alkoi tulla henkeä heti kun hän puhui minulle,+ ja se* nosti minut lopulta jaloilleni, niin että saatoin kuulla häntä, joka minulle puhui.+  Ja hän sanoi minulle vielä: ”Ihmisen poika, minä lähetän sinut Israelin poikien luo,+ kapinallisten kansakuntien luo, jotka ovat kapinoineet minua vastaan.+ He itse sekä heidän esi-isänsä ovat rikkoneet minua vastaan juuri tähän päivään asti.+  Ja nuo röyhkeäkasvoiset+ ja kovasydämiset+ pojat – minä lähetän sinut heidän luokseen, ja sinun on sanottava heille: ’Näin on Suvereeni Herra Jehova* sanonut.’  Ja he, kuulevatpa+ he tai ovat kuulematta+ – sillä he ovat kapinallinen huone+ – he tulevat kuitenkin varmasti tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta.+  Ja sinä, oi ihmisen poika, älä pelkää heitä,+ äläkä pelkää heidän sanojaan, sillä on uppiniskaisia+ ja sinua pisteleviä+ ja sinä asut skorpionien+ keskellä. Älä pelkää heidän sanojaan+ äläkä kauhistu heidän kasvojaan,+ sillä he ovat kapinallinen huone.+  Ja sinun on puhuttava heille minun sanani riippumatta siitä, kuulevatko he vai ovat kuulematta, sillä kapinallisia he ovat.+  Ja sinä, oi ihmisen poika, kuule, mitä sinulle puhun. Älä tule kapinalliseksi, kuten tämä kapinallinen huone.+ Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”+  Ja minä aloin nähdä, ja katso, minua kohti oli ojennettuna käsi,+ ja katso, siinä oli kirjakäärö.+ 10  Ja hän levitti sen vähitellen eteeni, ja siihen oli kirjoitettu etupuolelle ja taakse,+ ja siihen oli kirjoitettu surulauluja ja vaikerointia ja valitusta.+

Alaviitteet

”Ihmisen poika”. Hepr. ben-ʼa·dam′; ensimmäinen niistä 93 kerrasta, jotka tämä ilmaus esiintyy Hesekielin kirjassa. Kreik. hyi·e′ an·thrō′pou; lat. fili hominis.
”se”, fem., viittaa ”henkeen”, fem.
”Suvereeni Herra Jehova”. Hepr. ʼAdo·naj′ Jeho·wih′, jossa ʼAdo·naj′ on monikossa ilmaisemassa ylhäisyyttä ja käännetty siksi ilmauksella ”Suvereeni Herra”; T: ”Jehova Jumala”; Sy: ”herrojen Herra”; lat. Dominus Deus; Luther, 1534: der HErr HERR [Jehova] ’HErra HERRA (Jehova)’. Tämän ilmauksen ensimmäinen esiintymä on 1Mo 15:2:ssa, ja Hesekielissä se esiintyy 217 kertaa. Ks. liite 1E.