Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Heprealaisille 12:1–29

12  Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia,*+ pankaamme mekin pois jokainen paino+ ja meidät helposti kietova synti+ ja juoskaamme kestävinä+ eteemme asetettu kilpajuoksu,+  samalla kun katsomme kiinteästi uskomme Pääedustajaan*+ ja Täydellistäjään,+ Jeesukseen. Sen ilon vuoksi,* joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti+ kidutuspaalun*, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.+  Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta,+ jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan*, jottette väsyisi ja lannistuisi sielussanne.+  Jatkaessanne kamppailuanne tätä syntiä vastaan ette ole vielä koskaan tehneet vastarintaa verille asti,+  mutta te olette kokonaan unohtaneet sen kehotuksen, joka puhuttelee teitä poikina:+ ”Poikani, älä väheksy Jehovalta* tulevaa kuria äläkä lannistu, kun hän ojentaa* sinua,+  sillä jota Jehova* rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.”+  Se, mitä kestätte, on kuritukseksi.+ Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan.+ Sillä mikä poika se on, jota isä ei kurita?+  Mutta jos olette vailla kuria, josta kaikki ovat tulleet osallisiksi, niin tehän olette aviottomia lapsia+ ettekä poikia.  Lisäksi meillä oli kurittajinamme isät,+ jotka olivat meidän lihaamme, ja me osoitimme heille kunnioitusta. Eikö meidän tule paljon enemmän alistua hengellisen elämämme* Isän alaisuuteen ja elää?+ 10  Sillä he kurittivat meitä muutamia päiviä varten sen mukaan, mikä heistä näytti hyvältä,+ mutta hän kurittaa meidän hyödyksemme, jotta voisimme olla osallisia hänen pyhyydestään.+ 11  Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista,+ mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää,+ nimittäin vanhurskautta.*+ 12  Ojentakaa siksi hervonneet kädet+ ja voimattomat polvet+ 13  ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne,+ jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan pikemminkin paranisi.+ 14  Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa+ ja pyhitykseen,+ jota ilman kukaan ei tule näkemään Herraa,+ 15  ja valvokaa huolellisesti, ettei keneltäkään riistettäisi Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä;+ ettei mikään myrkyllinen juuri+ versoisi ja aiheuttaisi levottomuutta ja etteivät monet saastuisi siitä;+ 16  ettei kukaan olisi haureellinen eikä pyhiä asioita arvostamaton niin kuin Esau,+ joka yhden aterian vastineeksi antoi pois esikoisoikeutensa.+ 17  Tehän tiedätte, että jälkeenpäinkin, kun hän tahtoi periä siunauksen,+ hänet hylättiin,+ sillä vaikka hän hartaasti etsi mielenmuutosta* kyynelin,+ hän ei löytänyt sille sijaa.+ 18  Te näet ette ole lähestyneet sitä, mitä voidaan tunnustella+ ja mikä on sytytetty liekkiin tulella,+ ettekä tummaa pilveä ja sakeaa pimeyttä ja myrskyä+ 19  ja trumpetin raiuntaa+ ja sanojen ääntä,+ jonka kuultuaan ihmiset anoivat, ettei heille lisättäisi enää sanaakaan.+ 20  Sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ”Ja jos jokin eläin koskettaa vuorta, niin se on kivitettävä.”+ 21  Näytelmä* oli myös niin pelottava, että Mooses sanoi: ”Olen peloissani ja vapisen.”+ 22  Te olette sitä vastoin lähestyneet Siioninvuorta+ ja elävän Jumalan kaupunkia,+ taivaallista Jerusalemia,+ ja myriadeja* enkeleitä+ 23  yleiskokouksessa*+ ja taivaissa kirjattujen+ esikoisten+ seurakuntaa ja Jumalaa, kaikkien Tuomaria,+ ja täydellisiksi+ tehtyjen vanhurskaiden hengellistä elämää*+ 24  ja Jeesusta, uuden liiton+ välittäjää,*+ ja vihmontaverta,+ joka puhuu paremmalla tavalla kuin Abelin veri.+ 25  Katsokaa, ettette pyydä vapautusta häneltä, joka puhuu.+ Sillä jos ne eivät päässeet pakoon, jotka pyysivät vapautusta häneltä, joka antoi jumalallista varoitusta maan päällä,+ niin vielä vähemmän pääsemme me, jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista.+ 26  Silloin hänen äänensä järkytti maata,+ mutta nyt hän on luvannut sanoen: ”Vielä kerran minä panen liikkeelle, en ainoastaan maata, vaan myös taivaan.”+ 27  Mutta ilmaus ”vielä kerran” merkitsee sen poistamista, mikä järkkyy, nimittäin sen, mikä on tehtyä,+ jotta se, mikä ei järky, pysyisi.+ 28  Siksi, koska me saamme valtakunnan, joka ei voi järkkyä,+ olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta* jumalisessa ja kunnioittavassa pelossa.+ 29  Sillä meidän Jumalamme on myös kuluttava tuli.+

Alaviitteet

Kirjm. ”todistajien [pilvi]”. Kreik. mar·ty′rōn; lat. testium; J17,18,22(hepr.): ʽe·dim′.
Tai ”Edelläkävijään”, ”Uranuurtajaan”, ”Johtajaan”. Kreik. ar·khē·gon′.
”Sen ilon vuoksi”. Tai ”Siitä ilosta”. Kreik. an·ti′.
Ks. liite 5C.
”omia etujaan vastaan”, P46אVgSyp; AVgcSyh: ”häntä itseään vastaan”.
Ks. liite 1D.
Kirjm. ”jatkuvasti ojentaa”.
Ks. liite 1D.
”hengellisen elämämme”. Kirjm. ”henkien”. Kreik. tōn pneu·ma′tōn; J17,18,22(hepr.): ha·ru·ḥōt′.
”hedelmää, nimittäin vanhurskautta”. Tai ”vanhurskauden hedelmää”.
”mielenmuutosta”, ts. Iisakin mielenmuutosta. Kreik. me·ta·noi′as.
Kirjm. ”Näkyväksi tehty”.
Tai ”kymmeniätuhansia”. Kreik. my·ri·a′sin.
Kirjm. ”[enkeleitä], koko kokousta, [ja]”. Kreik. pa·nē·gy′rei.
”hengellistä elämää”. Kirjm. ”henkiä”. Kreik. pneu′ma·si; J17,18,22(hepr.): ru·ḥōt′.
”välittäjää”. Kreik. me·si′tēi; lat. mediatorem.
”voimme – – suorittaa – – pyhää palvelusta”. Kreik. la·treu′ō·men; J22(hepr.): na·ʽavod′voimme palvella (palvoa)’. Ks. 2Mo 3:12, alav.