Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Daniel 7:1–28

7  Babylonin* kuninkaan Belsassarin*+ ensimmäisenä vuonna näki Daniel vuoteellaan unen ja päänsä näkyjä.+ Siihen aikaan hän kirjoitti sen unen muistiin.+ Hän esitti täydellisen selostuksen asioista.  Daniel puhui ja sanoi: ”Minä näin yöllä näyissäni, ja katso, taivaiden neljä tuulta*+ kuohuttivat aavaa merta.+  Ja merestä nousi+ neljä suunnatonta petoa,+ kukin erilainen+ kuin toiset.  Ensimmäinen oli kuin leijona,+ ja sillä oli kotkan siivet.+ Minä jatkoin katselemista, kunnes sen siivet repäistiin irti, ja se nostettiin ylös maasta+ ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle niin kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.+  Ja katso: taas yksi peto, toinen, joka oli kuin karhu.+ Ja se nostettiin toiselle kyljelle,*+ ja sen suussa oli kolme kylkiluuta, sen hampaiden välissä, ja näin sille sanottiin: ’Nouse, syö paljon lihaa.’+  Tämän jälkeen minä näin edelleen, ja katso: taas yksi peto*, kuin leopardi,+ mutta sen selässä* oli neljä lentävän luomuksen siipeä. Ja pedolla oli neljä päätä,+ ja sille annettiin hallitusvalta.  Tämän jälkeen minä näin edelleen yön näyissä, ja katso: neljäs peto, pelottava ja hirvittävä ja tavattoman voimakas.+ Ja sillä oli suuret rautahampaat. Se ahmi ja murskasi, ja tähteet se polki jalkoihinsa. Ja se oli erilainen kuin kaikki muut pedot, jotka olivat ennen sitä, ja sillä oli kymmenen sarvea.+  Minä tarkkailin sarvia, ja katso, niiden joukosta nousi vielä yksi, pieni sarvi,+ ja kolme ensimmäisistä sarvista kiskaistiin irti sen edestä. Ja katso, tässä sarvessa oli silmät kuin ihmisen silmät ja suu, joka puhui suuria.+  Ja minä jatkoin katselemista, kunnes asetettiin valtaistuimia*+ ja Ikiaikainen*+ istuutui. Hänen vaatetuksensa oli valkoinen niin kuin lumi,+ ja hänen päänsä hiukset olivat kuin puhdas villa.+ Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä,+ sen pyörät olivat palavaa tulta.+ 10  Tulivirta juoksi ja lähti hänen edestään.+ Tuhannen tuhatta palveli häntä jatkuvasti,*+ ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi lakkaamatta aivan hänen edessään.+ Oikeus*+ istuutui, ja kirjat avattiin. 11  Minä jatkoin katselemista siihen aikaan niiden suurten sanojen äänen takia, joita sarvi puhui;+ minä jatkoin katselemista, kunnes peto tapettiin ja sen ruumis hävitettiin ja se annettiin palavan tulen valtaan.+ 12  Mutta muiden petojen+ hallitusvalta taas otettiin* niiltä pois, ja niiden elämää pidennettiin ajaksi ja aikakaudeksi.*+ 13  Minä näin edelleen yön näyissä, ja katso, taivaiden pilvien+ mukana oli tulossa joku ihmisen pojan+ kaltainen*, ja hän sai pääsyn Ikiaikaisen+ luo, ja hänet vietiin aivan Hänen eteensä.+ 14  Ja hänelle annettiin hallitusvalta+ ja kunnia+ ja valtakunta,*+ jotta kaikki kansat, kansalliset ryhmät ja kielet palvelisivat häntä.+ Hänen hallitusvaltansa on ajan hämärään asti kestävä hallitusvalta, joka ei häviä, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei tuhoudu.+ 15  Mitä minuun, Danieliin, tulee, henkeni* oli ahdistunut minussa tämän vuoksi, ja pääni näyt pelottivat minua.+ 16  Minä menin yhden siellä seisovan luo voidakseni pyytää häneltä varmaa tietoa tästä kaikesta.+ Ja hän sanoi minulle ilmoittaessaan minulle asioiden selityksen: 17  ’Koska niitä suunnattomia petoja on neljä,+ nousee maasta neljä kuningasta.+ 18  Mutta Ylimmän pyhät*+ saavat valtakunnan, ja he ottavat valtakunnan haltuunsa+ ajan hämärään asti, niin, ajan hämärään aikojen hämärän jälkeen.’ 19  Sitten halusin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka osoittautui erilaiseksi kuin kaikki muut, poikkeuksellisen pelottavaksi, jonka hampaat olivat rautaa ja jonka kynnet olivat kuparia, joka ahmi ja murskasi ja joka polki tähteetkin jalkoihinsa,+ 20  ja kymmenestä sarvesta, jotka olivat sen päässä,+ ja siitä yhdestä sarvesta,+ joka nousi ja jonka edestä* kolme kaatui,+ niin, siitä sarvesta, jolla oli silmät ja suuria puhuva suu+ ja joka oli näöltään viereisiään suurempi. 21  Minä näin edelleen, kun juuri se sarvi kävi sotaa pyhiä vastaan, ja se pääsi voitolle heistä,+ 22  kunnes Ikiaikainen+ tuli ja annettiin tuomio Ylimmän pyhien hyväksi+ ja tuli määräaika, jolloin pyhät ottivat haltuunsa valtakunnan.+ 23  Näin hän sanoi: ’Mitä tulee neljänteen petoon, on olemassa neljäs valtakunta, joka tulee olemaan maan päällä ja joka on erilainen kuin kaikki muut valtakunnat, ja se ahmii koko maan ja tallaa sen ja murskaa sen.+ 24  Ja ne kymmenen sarvea: siitä valtakunnasta nousee kymmenen kuningasta,+ ja heidän jälkeensä nousee vielä yksi, ja juuri hän tulee olemaan erilainen kuin ensimmäiset,+ ja kolme kuningasta hän nöyryyttää.+ 25  Ja sanoja hän puhuu Korkeinta* vastaan,+ ja hän ahdistelee* Ylimmän pyhiäkin.*+ Ja hän aikoo muuttaa ajat*+ ja lain,+ ja heidät* annetaan hänen käteensä ajaksi ja ajoiksi ja puoleksi ajaksi.*+ 26  Ja itse Oikeus* alkoi istua,+ ja hänen hallitusvaltansa otettiin lopulta pois, jotta hänet tuhottaisiin ja hävitettäisiin täysin.*+ 27  Ja valtakunta ja hallitusvalta ja valtakuntien suuruus kaiken taivaan alla annettiin Ylimmän pyhien* kansalle.+ Heidän* valtakuntansa on ajan hämärään asti kestävä valtakunta,+ ja heitä kaikki hallitusvallat palvelevat ja tottelevat.’+ 28  Tässä on asian päätös. Minua, Danielia, omat ajatukseni pelottivat suuresti, niin että kasvojen värikin minussa muuttui, mutta itse asian säilytin omassa sydämessäni.”*+

Alaviitteet

”Babylonin”, Vg; MSy: ”Babelin”; LXX: ”Babylonian maan”; LXXBagster: ”Kaldealaisten”.
Ks. 5:1: ”Belsassar”, alav.
”tuulta”. Aram. ru·ḥē′, mon.; lat. venti.
Tai ”se nousi toiselle puolelle”.
”peto”, LXXSy; M jättää pois.
”selässä”, Mreunah.; M: ”kyljissä”.
Tai ”suuri valtaistuin”, jos aram. substantiivi on monikossa osoittamassa majesteettiutta.
Kirjm. ”ja Ikipäiväinen”. Aram. weʽAt·tiq′ jō·min′; lat. Antiquus dierum.
palveli häntä jatkuvasti”. Aram. ješam·mešun·neh′; lat. ministrabant ei.
Tai ”Tuomari”. Aram. Di·naʼ′; lat. iudicium.
Tai ”muidenkin petojen hallitusvalta otettiin”.
Tai ”ajaksi ja määräajaksi”. Aram. ʽad-zeman′ weʽid·dan′; kreik. he′ōs khro′nou kai kai·rou′; lat. usque ad tempus et tempus.
”joku ihmisen pojan kaltainen”. Aram. kevar′ ʼenaš′. Vrt. ven-ʼa·dam′, ”ja ihmisen poika”, Ps 8:4:ssä. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”ja valtakunta”. Aram. mal·khu′; lat. regnum.
henkeni”. Aram. ru·ḥi′; Th(kreikk.): pneu′ma; lat. spiritus.
Tai ”Korkeimman pyhät”. Aram. qad·di·šē′ ʽEl·jō·nin′ (mon. sanasta ʽEl·jōn′). Vaikka aram. ilmauksessa jälkimmäinenkin sana on mon., ei ilmeisestikään tarkoiteta ilmausta ”korkeimmat pyhät”; edellisen sanan monikollisuus on vain siirtynyt jälkimmäiseenkin, koska sanat ovat niin lähekkäin. ”Korkein” on yks. LXXSyVg:ssa ja monissa hepr. käsikirjoituksissa.
Tai ”ja jolle tilan antamiseksi”.
Korkeinta”. Aram. ʽIl·laj·ʼa′, yks.; kreik. Hy′psi·ston; lat. Excelsum.
Kirjm. ”kuluttaa loppuun”.
Ks. jae 18, alav.
”ajat”. Aram. zim·nin′.
”heidät”, MSyVg; LXX: ”kaikki”; LXXBagster: ”se”.
Tai ”ajanjaksoksi ja ajanjaksoiksi ja puoleksi ajanjaksoksi”. Aram. ʽad-ʽid·dan′ weʽid·da·nin′ u·felag′ ʽid·dan′. Tässä weʽid·da·nin′ on käsitetty duaaliksi, jolloin sen merk. on ’ja kaksi aikaa’. E. Vogt, Lexicon Linguae Aramaicae Veteris Testamenti, Rooma 1971, s. 124: ”’per tempus et (duo) tempora – – et dimidium tempus’ i. e. per 312 annos [’ajaksi ja ajoiksi (kahdeksi ajaksi) – – ja puoleksi ajaksi’, ts. 312 vuodeksi]”. Ks. BDB, s. 1105; KB, s. 1106; BHS: Da 7:25, alav. ”b”; ks. myös 4:16, alav.; 12:7: ”puoli”, alav.
Tai ”Tuomari”.
Kirjm. ”loppuun saakka”.
Ks. jae 18, alav.
Tai ”Sen [valtakunta]”. ”Sen” viittaa ”pyhien kansaan”.
Aram. osuus, joka alkoi 2:4:stä, päättyy tähän.