Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Daniel 6:1–28

6  Koska Dareioksesta näytti hyvältä, niin hän asetti valtakunnan johtoon satakaksikymmentä satraappia, joiden oli määrä olla koko valtakunnan johdossa,+  ja heidän yläpuolelleen kolme korkeaa virkamiestä, joista Daniel oli yksi,+ jotta nämä satraapit+ antaisivat näille jatkuvasti raportin eikä kuningas kärsisi menetystä.+  Siihen aikaan tämä Daniel kunnostautui+ toistuvasti verrattuna korkeisiin virkamiehiin ja satraappeihin, koska hänessä oli poikkeuksellinen henki,*+ ja kuningas aikoi korottaa hänet koko valtakunnan johtoon.  Silloin yrittivät korkeat virkamiehet ja satraapit herkeämättä löytää jotakin tekosyytä Danielia vastaan valtakunnan suhteen,+ mutta he eivät kyenneet löytämään mitään tekosyytä tai turmelusta, koska hän oli luotettava eikä hänessä havaittu mitään laiminlyöntiä tai turmelusta.+  Niinpä nämä voimakkaat miehet sanoivat: ”Me emme löydä tästä Danielista mitään tekosyytä, paitsi jos meidän on löydettävä se häntä vastaan hänen Jumalansa* laista.”+  Niinpä juuri nämä korkeat virkamiehet ja satraapit menivät joukolla kuninkaan luo,+ ja näin he sanoivat hänelle: ”Oi kuningas Dareios, elä edelleen aina aikojen hämärään asti.+  Kaikki valtakunnan korkeat virkamiehet, prefektit ja satraapit, korkeat kuninkaalliset virkamiehet ja käskynhaltijat ovat neuvotelleet yhdessä sellaisen kuninkaallisen säädöksen vahvistamisesta+ ja kiellon voimaan saattamisesta, että jokainen, joka kolmenkymmenen päivän aikana esittää anomuksen muulle jumalalle tai ihmiselle* kuin sinulle, oi kuningas, tulee heittää leijonakuoppaan.+  Nyt, oi kuningas, vahvistathan säädöksen ja allekirjoitathan kirjoituksen,+ jottei sitä muutettaisi, meedialaisten ja persialaisten kumoamattoman+ lain+ mukaan.”  Tämän mukaisesti kuningas Dareios itse allekirjoitti kirjoituksen ja kiellon.+ 10  Mutta heti kun Daniel sai tietää, että kirjoitus oli allekirjoitettu, hän meni taloonsa, ja kattohuoneensa ikkunoiden ollessa häntä varten auki Jerusalemiin päin+ hän laskeutui polvilleen,+ niin, kolmesti päivässä,+ ja rukoili ja ylisti Jumalansa* edessä,+ niin kuin hän oli tehnyt säännöllisesti tätä ennen.+ 11  Silloin nämä voimakkaat miehet tunkeutuivat sisään ja löysivät Danielin esittämästä anomusta ja anomasta suosiota Jumalansa edessä.+ 12  Sitten he lähestyivät ja sanoivat kuninkaan edessä kuninkaan kiellosta: ”Etkö olekin allekirjoittanut kiellon, että jokainen ihminen, joka kolmenkymmenen päivän aikana esittää anomuksen kenelle tahansa muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, oi kuningas, hänet tulee heittää leijonakuoppaan?”+ Kuningas vastasi ja sanoi: ”Asia on täysin vahvistettu meedialaisten ja persialaisten kumoamattoman lain mukaan.”+ 13  He vastasivat heti, ja he sanoivat kuninkaan edessä: ”Daniel,+ joka on Juudan pakkosiirtolaisia,*+ ei ole kiinnittänyt huomiota sinuun, oi kuningas, eikä allekirjoittamaasi kieltoon, vaan kolmesti päivässä hän esittää anomuksensa.”+ 14  Niinpä heti kun kuningas kuuli tämän sanan, se oli hänelle hyvin epämieluinen,+ ja hän kohdisti ajatuksensa Danieliin pelastaakseen hänet,+ ja auringonlaskuun asti hän jatkuvasti ponnisteli vapauttaakseen hänet. 15  Lopulta nämä voimakkaat miehet menivät joukolla kuninkaan luo, ja he sanoivat kuninkaalle: ”Pane merkille, oi kuningas, että meedialaisilla ja persialaisilla on laki, jonka mukaan ei mitään kuninkaan itsensä vahvistamaa kieltoa+ tai säädöstä saa muuttaa.”+ 16  Silloin kuningas itse antoi käskyn*, ja Daniel tuotiin ja heitettiin leijonakuoppaan.+ Kuningas vastasi ja sanoi Danielille: ”Sinun Jumalasi*, jota alinomaa palvelet, hän sinut pelastaa.”+ 17  Ja tuotiin kivi ja pantiin kuopan suulle, ja kuningas sinetöi sen sinettisormuksellaan ja ylimystensä sinettisormuksella, ettei mitään muutettaisi Danielin asiassa.+ 18  Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten,+ eikä mitään soittimia* tuotu hänen eteensä, ja hänen unensa pakeni häneltä.+ 19  Lopulta, aamun sarastaessa, nousi kuningas päivän valossa ja meni kiireesti suoraan leijonakuopalle. 20  Ja kun hän pääsi kuopan lähelle, hän huusi surullisella äänellä Danielille. Kuningas puhui ja sanoi Danielille: ”Oi Daniel, elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi*, jota alinomaa palvelet,+ kyennyt pelastamaan sinut leijonilta?”+ 21  Heti Daniel itse puhui kuninkaalle: ”Oi kuningas, elä edelleen aina aikojen hämärään asti. 22  Minun Jumalani+ lähetti enkelinsä+ ja sulki leijonien kidan,+ eivätkä ne ole tuhonneet minua, koska minut havaittiin hänen edessään viattomaksi,+ enkä ole sinunkaan edessäsi, oi kuningas, tehnyt mitään vahingollista tekoa.”+ 23  Silloin kuningas itse ilostui kovasti,+ ja hän käski nostaa Danielin ylös kuopasta. Ja Daniel nostettiin ylös kuopasta, eikä hänessä havaittu mitään vammaa, koska hän oli luottanut Jumalaansa.+ 24  Ja kuningas antoi käskyn, ja ne voimakkaat miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia,*+ tuotiin, ja heidät, heidän poikansa ja vaimonsa+ heitettiin leijonakuoppaan,+ eivätkä he olleet ehtineet vielä kuopan pohjalle, kun leijonat jo olivat saaneet heistä yliotteen, ja ne murskasivat kaikki heidän luunsa.+ 25  Silloin kuningas Dareios* itse kirjoitti kaikille kansoille, kansallisille ryhmille ja kielille, jotka asuvat koko maan päällä:+ ”Lisääntyköön rauhanne suuresti!+ 26  Minä olen antanut käskyn,+ että valtakuntani jokaisella valta-alueella on ihmisten vavistava ja pelättävä Danielin Jumalan edessä.+ Sillä hän on elävä Jumala ja aikojen hämärään asti pysyvä,+ eikä hänen valtakuntansa+ tuhoudu,+ ja hänen valtansa* pysyy ikuisesti.*+ 27  Hän pelastaa ja vapauttaa+ ja tekee tunnusmerkkejä ja ihmeitä taivaissa+ ja maan päällä,+ sillä hän on pelastanut Danielin leijonien kynsistä.” 28  Ja tämä Daniel puolestaan menestyi Dareioksen* valtakunnassa+ ja persialaisen Kyyroksen* valtakunnassa.+

Alaviitteet

”henki”. Aram. ru′aḥ; LXXBagster(kreikk.): pneu′ma; lat. spiritus.
”hänen Jumalansa”. Aram. ʼEla·heh′; lat. Dei sui.
jumalalle tai ihmiselle”. Aram. ʼelah′ we·ʼenaš′; lat. deo et homine.
Jumalansa”. Aram. ʼEla·heh′.
Ks. 2:25, alav.
”antoi käskyn”. Kirjm. ”sanoi”.
”Sinun Jumalasi”. Aram. ʼEla·hakh′; LXXBagster(kreikk.): The·os′; lat. Deus.
Tai ”tanssijattaria” tai ”sivuvaimoja”.
Ks. jae 16: ”Jumalasi”, alav.
Tai ”panetelleet Danielia”. Kirjm. ”olivat syöneet palat [lihasta, joka oli raadeltu] Danielista”.
Ks. 5:31: ”Dareios”, alav.
Tai ”ja hänen hallitusvaltansa (suvereeniutensa)”. Aram. wešol·ta·neh′. Vrt. Ps 103:22, alav.
Kirjm. ”loppuun saakka”.
Ks. 5:31: ”Dareios”, alav.
Ks. 1:21, alav.