Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Daniel 2:1–49

2  Ja Nebukadnessarin kuninkuuden toisena vuonna Nebukadnessar näki unia,+ ja hänen henkensä joutui kiihdyksiin,+ eikä hän saanut enää unta.  Silloin kuningas käski kutsua taikuutta harjoittavat papit+ ja manaajat ja noidat ja kaldealaiset kertomaan kuninkaalle hänen unensa.+ Niin he tulivat ja asettuivat kuninkaan eteen.  Sitten kuningas sanoi heille: ”Olen nähnyt unen, ja henkeni haluaa kiihtyneenä tietää sen unen.”  Silloin kaldealaiset puhuivat kuninkaalle aramean kielellä:*+ ”Oi kuningas, elä edelleen aina aikojen hämärään asti.+ Sano palvelijoillesi, mikä se uni on, niin me esitämme selityksen.”+  Kuningas vastasi ja sanoi kaldealaisille: ”Minä julistan tämän sanan: Ellette ilmoita minulle unta ja sen selitystä, teidät silvotaan+ ja teidän talonne muutetaan yleisiksi käymälöiksi.+  Mutta jos esitätte unen ja sen selityksen, saatte minulta lahjoja ja antimen ja paljon kunniaa.+ Esittäkää siis minulle uni ja sen selitys.”  He vastasivat toisen kerran ja sanoivat: ”Sanokoon kuningas palvelijoilleen, mikä se uni on, niin me esitämme sen selityksen.”  Kuningas vastasi ja sanoi: ”Totisesti huomaan, että te koetatte voittaa aikaa, koska olette tajunneet, että minä olen julistanut sanan.  Sillä jos ette ilmoita minulle sitä unta, osananne on tämä yksi ainoa tuomio.+ Mutta te olette sopineet keskenänne, että puhutte edessäni valheellisen ja väärän sanan,+ kunnes aika muuttuu. Kertokaa siis minulle se uni, niin tiedän, että voitte esittää sen selityksenkin.” 10  Kaldealaiset vastasivat kuninkaan edessä, ja he sanoivat: ”Ei ole kuivan maan päällä ihmistä, joka kykenee esittämään kuninkaan asian, koska ei kukaan suuri kuningas tai käskynhaltija ole pyytänyt tällaista keneltäkään taikuutta harjoittavalta papilta tai manaajalta tai kaldealaiselta. 11  Mutta se, mitä kuningas pyytää, on vaikeaa, eikä ole ketään, joka voi esittää sen kuninkaan edessä, paitsi jumalat,*+ joiden asunto ei lainkaan ole lihan* luona.”+ 12  Tästä kuningas suuttui ja vimmastui kovin,+ ja hän käski tuhota kaikki Babylonin* viisaat.+ 13  Ja käsky annettiin, ja viisaat olivat joutumaisillaan tapettaviksi*; niinpä Danielia ja hänen tovereitaan etsittiin tapettaviksi. 14  Silloin Daniel* puolestaan puhutteli neuvokkaasti ja järkevästi+ Arjokia, kuninkaan henkivartioston päällikköä, joka oli lähtenyt tappamaan Babylonin viisaita. 15  Hän vastasi ja sanoi Arjokille, kuninkaan virkamiehelle: ”Minkä tähden kuninkaalta on tullut näin ankara käsky?” Silloin Arjok ilmoitti asian Danielille.+ 16  Niin Daniel itse meni sisään ja pyysi kuningasta antamaan hänelle aikaa sitä varten, että hän esittäisi kuninkaalle selityksen.+ 17  Sen jälkeen Daniel meni omaan taloonsa, ja hän ilmoitti asian tovereilleen Hananjalle, Misaelille ja Asarjalle, 18  jotta hekin pyytäisivät taivaan Jumalalta*+ armonosoituksia+ tämän salaisuuden* suhteen,+ ettei Danielia ja hänen tovereitaan tuhottaisi muiden Babylonin viisaiden kanssa.+ 19  Silloin salaisuus paljastettiin Danielille yöllisessä näyssä.+ Niinpä Daniel siunasi+ taivaan Jumalaa*. 20  Daniel vastasi ja sanoi: ”Tulkoon Jumalan* nimi siunatuksi+ ajan hämärästä aina ajan hämärään asti, sillä viisaus ja väkevyys – sillä ne kuuluvat hänelle.+ 21  Ja hän muuttaa aikoja* ja ajanjaksoja,+ poistaa kuninkaita ja asettaa kuninkaita,+ antaa viisautta viisaille ja tietoa tarkkanäköisyyden tunteville.+ 22  Hän paljastaa syvät asiat ja salatut asiat,+ tietää, mitä pimeydessä on,+ ja hänen luonaan valo+ totisesti asuu. 23  Sinua, oi esi-isieni Jumala, minä ylistän ja kiitän,+ sillä olet antanut minulle viisautta+ ja väkevyyttä. Ja nyt olet ilmoittanut minulle, mitä sinulta pyysimme, sillä olet ilmoittanut meille kuninkaan asian.”+ 24  Tämän vuoksi Daniel itse meni Arjokin+ luo, jonka kuningas oli määrännyt tuhoamaan Babylonin viisaat.+ Hän meni, ja näin hän sanoi hänelle: ”Älä tuhoa ketään Babylonin viisaista. Vie minut kuninkaan eteen+ voidakseni esittää kuninkaalle selityksen.” 25  Silloin Arjok vei kiireesti Danielin kuninkaan eteen, ja näin hän sanoi hänelle: ”Minä olen löytänyt Juudan pakkosiirtolaisista*+ voimakkaan miehen, joka voi ilmoittaa kuninkaalle selityksen.” 26  Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, jonka nimi oli Beltesassar:*+ ”Pystytkö sinä ilmoittamaan minulle näkemäni unen ja sen selityksen?”+ 27  Daniel vastasi kuninkaan edessä ja sanoi: ”Salaisuutta, jota kuningas itse kysyy, eivät edes viisaat, manaajat, taikuutta harjoittavat papit eivätkä tähdistäennustajat kykene esittämään kuninkaalle.+ 28  Taivaissa on kuitenkin Jumala*, joka on salaisuuksien Paljastaja,+ ja hän on ilmoittanut kuningas Nebukadnessarille*, mitä on määrä tapahtua päivien lopulla.+ Sinun unesi ja pääsi näyt vuoteellasi – tämä se on: 29  Sinulle, oi kuningas, heräsivät vuoteellasi+ omat ajatuksesi siitä, mitä on määrä tapahtua tämän jälkeen, ja Hän, joka on salaisuuksien Paljastaja, on ilmoittanut sinulle, mitä on määrä tapahtua.+ 30  Minulle taas ei tätä salaisuutta paljastettu minkään sellaisen viisauden välityksellä, jota minulla on enemmän kuin muilla elossa olevilla,+ vaan sitä varten, että selitys ilmoitettaisiin kuninkaalle itselleen ja että tietäisit sydämesi ajatukset.+ 31  Sinä näit, oi kuningas, ja katso: suunnaton kuvapatsas. Tuo kuvapatsas, joka oli suuri ja jonka loisto oli tavaton, seisoi edessäsi, ja se oli näöltään kauhistava. 32  Sen kuvapatsaan pää oli hyvää kultaa,+ sen rinta ja sen käsivarret olivat hopeaa,+ sen vatsa ja sen reidet olivat kuparia,+ 33  sen sääret olivat rautaa,+ sen jalkaterät olivat osaksi rautaa ja osaksi valusavea.+ 34  Sinä jatkoit katselemista, kunnes lohkesi* kivi*, käsien koskematta,+ ja se iski kuvapatsasta sen rautaisiin ja valusavisiin jalkateriin ja murskasi ne.+ 35  Silloin rauta, valusavi, kupari, hopea ja kulta murskautuivat kaikki samalla kertaa, ja niistä tuli kuin akanoita kesäisellä puimatantereella,+ ja tuuli* vei ne mennessään, niin ettei niistä löytynyt jälkeäkään.+ Ja siitä kivestä, joka iski kuvapatsasta, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.+ 36  Tämä oli uni, ja sen selityksen sanomme kuninkaan edessä.+ 37  Sinä, oi kuningas, kuninkaiden kuningas, sinä, jolle taivaan Jumala on antanut valtakunnan,+ väkevyyden ja voiman ja kunnian 38  ja jonka käteen hän on antanut,+ missä vain ihmisten poikia asuukin, kedon eläimet ja taivaiden siivekkäät ja jonka hän on tehnyt niiden kaikkien hallitsijaksi, sinä itse olet se kultainen pää.+ 39  Ja sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta,+ vähempiarvoinen kuin sinä,*+ ja taas uusi valtakunta, kolmas, kuparinen, joka tulee hallitsemaan koko maata.+ 40  Ja neljäs valtakunta+ puolestaan osoittautuu lujaksi kuin rauta.+ Koska rauta murskaa ja jauhaa kaiken muun, niin pirstovan raudan tavoin se murskaa ja pirstoo kaikki nämäkin.+ 41  Ja koska sinä näit, että jalkaterät ja varpaat olivat osaksi savenvalajan valusavea ja osaksi rautaa,+ osoittautuu valtakuntakin jakautuneeksi,+ mutta siinä osoittautuu olevan raudan lujuutta, koska näit rautaa kostean saven seassa.+ 42  Ja koska jalkaterien varpaat olivat osaksi rautaa ja osaksi valusavea, valtakunta osoittautuu olevan osaksi luja ja osoittautuu olevan osaksi hauras. 43  Koska näit rautaa kostean saven seassa, ne lopulta sekoittuvat ihmisten jälkeläisiin*, mutta osoittautuu, että ne eivät tartu yhteen, toinen toiseen, niin kuin ei rautakaan sekoitu valusaveen. 44  Ja noiden kuninkaiden* päivinä+ taivaan Jumala+ pystyttää valtakunnan,*+ joka ei ikinä tuhoudu.+ Eikä sitä valtakuntaa* anneta millekään toiselle kansalle.+ Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun,+ ja se itse pysyy aikojen hämärään asti,+ 45  koska sinä näit, että vuoresta lohkesi kivi, käsien koskematta,+ ja että se murskasi raudan, kuparin, valusaven, hopean ja kullan.+ Suuri Jumala*+ on itse ilmoittanut kuninkaalle, mitä on määrä tapahtua tämän jälkeen.+ Ja uni on varma, ja sen selitys on luotettava.”+ 46  Silloin kuningas Nebukadnessar itse lankesi kasvoilleen maahan, ja hän osoitti kunnioitusta Danielille, ja hän käski antaa hänelle myös lahjan ja suitsuttaa hänelle.+ 47  Kuningas vastasi Danielille ja sanoi: ”Teidän Jumalanne* on totisesti jumalien Jumala*+ ja kuninkaiden Herra+ ja salaisuuksien Paljastaja, koska sinä kykenit paljastamaan tämän salaisuuden.”+ 48  Niinpä kuningas teki Danielista suuren+ ja antoi hänelle paljon suuria lahjoja, ja hän teki hänestä koko Babylonin hallintoalueen hallitsijan+ ja kaikkien Babylonin viisaiden yliprefektin. 49  Ja Daniel puolestaan esitti kuninkaalle pyynnön, ja tämä nimitti Sadrakin*, Mesakin* ja Abednegon*+ hoitamaan Babylonin hallintoalueen hallintoa, mutta Daniel oli kuninkaan hovissa.*+

Alaviitteet

”aramean kielellä”. Hepr. ʼara·mitʹ; kreik. Sy·ri·stiʹ; lat. syriace. Danielin teksti on arameaa tästä aina 7. luvun loppuun asti.
”jumalat”. Aram. ʼela·hinʹ.
Tai ”ihmisten”.
”Babylonin”, LXXBagsterVg; MSy: ”Babelin”.
Kirjm. ”olivat tapettavia”.
”Daniel”. Aram. Da·ni·jeʼlʹ, kirjoitetaan samoin kuin hepreassa. Ks. otsikon alav.
”Jumalalta”. Aram. ʼElahʹ; syyr. ʼA·la·haʼ.
”salaisuuden”. Aram. ra·zahʹ; kreik. my·stē·riʹou.
”taivaan Jumalaa”. Aram. le·ʼElahʹ šemaj·jaʼʹ.
Tai ”tosi Jumalan”. Aram. di-ʼEla·haʼʹ; LXXBagster(kreikk.): tou The·ouʹ; SyVg: ”Jehovan”.
Tai ”määräaikoja”. Aram. ʽid·da·naj·jaʼʹ aikoja’. Vrt. 4:16, alav.
Kirjm. ”pakkosiirtolaisuuden pojista”.
”Beltesassar”. Aram. Bel·tešaʼts·tsarʹ.
”Jumala”. Aram. ʼElahʹ.
”Nebukadnessarille”. Aram. Nevu·khad·nets·tsarʹ.
”lohkesi”, MSy; LXXVgc: ”vuoresta lohkesi”.
”kivi”. Aram. ʼeʹven; kreik. liʹthos; lat. lapis.
tuuli”. Aram. ru·ḥaʼʹ; LXXBagster(kreikk.): pneuʹma·tos; lat. vento. Ks. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
”vähempiarvoinen kuin sinä”. Kirjm. ”sinusta maahan päin”.
Kirjm. ”siemeneen”.
Aram. mal·khaj·jaʼʹ kuninkaiden’.
”valtakunnan”. Aram. mal·khuʹ.
Tai ”Eikä sitä kuninkuutta”. Aram. mal·khu·tahʹ – – loʼ.
”Suuri Jumala”. Aram. ʼElahʹ rav; kreik. ho The·osʹ ho meʹgas.
”Teidän Jumalanne”. Aram. ʼEla·hakhōnʹ.
”jumalien Jumala”. Aram. ʼElahʹ ʼela·hinʹ (mon. sanasta ʼelahʹ). Danielin aramealaisessa osassa ʼela·hinʹ on käännetty ”jumaliksi” 14 kertaa.
Aram. leŠad·rakhʹ.
Aram. Mē·šakhʹ.
”ja Abednegon”. Aram. wa·ʽAvedʹ Negōʹ, nimen merk. luult. ’Nebon (Negon) palvelija’.
Kirjm. ”ovella”.