Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Daniel 10:1–21

10  Persian kuninkaan Kyyroksen*+ kolmantena vuonna paljastettiin eräs asia Danielille, jota kutsuttiin nimellä Beltesassar,+ ja asia oli tosi*, ja oli suurta sotapalvelusta.*+ Ja hän käsitti asian, ja hänellä oli ymmärrystä näkemänsä suhteen.+  Niinä päivinä minä, Daniel, tulin murehtineeksi+ kolme täyttä viikkoa*.  Herkkuleipää en syönyt, eikä suuhuni tullut lihaa eikä viiniä, enkä tippaakaan sivellyt itseeni öljyä ennen noiden kolmen täyden viikon päättymistä.+  Ja ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, kun minä satuin olemaan suuren virran, nimittäin Hiddekelin,*+ rannalla,  niin minä nostin silmäni, ja katso, oli eräs pellavaan+ pukeutunut mies*, jonka lanteet+ oli vyötetty Ufasin* kullalla.*+  Ja hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti,+ ja hänen kasvonsa olivat salaman näköiset+ ja hänen silmänsä kuin tulisoihdut,+ ja hänen käsivartensa ja hänen jalkojensa sija* olivat näöltään kuin kiiltäväksi hangattua kuparia,+ ja hänen sanojensa ääni oli kuin ihmisjoukon ääni.  Ja minä, Daniel, yksin näin tämän näyn, mutta ne miehet*, jotka sattuivat olemaan seurassani, eivät nähneet näkyä.+ Heidät valtasi kuitenkin suuri vavistus, niin että he juoksivat pois piiloutuakseen.  Ja minä – minä jäin yksin jäljelle, niin että näin tämän suuren näyn. Eikä minuun jäänyt jäljelle yhtään voimaa, ja oma arvokkuuteni minussa turmeltui, eikä minussa ollut enää mitään voimaa.+  Sitten kuulin hänen sanojensa äänen, ja kun kuulin hänen sanojensa äänen, niin minä vaivuin sikeään uneen+ kasvoilleni, kasvot maata vasten.+ 10  Ja katso, minua kosketti käsi,+ ja se ravisti minut vähitellen hereille, niin että nousin polvilleni ja kämmenieni varaan. 11  Sitten hän sanoi minulle: ”Oi Daniel, sinä hyvin arvostettu mies,*+ ymmärrä ne sanat, jotka puhun sinulle,+ ja nouse seisomaan siihen, missä seisoit, sillä minut on nyt lähetetty sinun luoksesi.” Ja hänen puhuessaan minulle tämän sanan nousin tosiaan seisomaan, vavisten. 12  Ja hän sanoi minulle edelleen: ”Älä pelkää,+ oi Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona taivutit sydämesi ymmärtämään+ ja nöyrtymään Jumalasi* edessä,+ sinun sanasi on kuultu, ja minä olen tullut sanojesi takia.+ 13  Mutta Persian kuningaskunnan+ ruhtinas*+ seisoi vastustamassa+ minua kaksikymmentäyksi päivää, ja katso, Mikael,*+ yksi huomattavimmista* ruhtinaista,+ tuli auttamaan minua, ja minä puolestani jäin* sinne Persian kuninkaiden+ viereen. 14  Ja olen tullut saadakseni sinut ymmärtämään, mikä kansaasi+ kohtaa päivien lopulla,+ sillä on vielä tulevia päiviä+ koskeva näky.”+ 15  Hänen nyt puhuessaan minulle tällaisia sanoja olin kääntänyt kasvoni maahan päin+ ja olin mykistynyt. 16  Ja katso, eräs hahmoltaan ihmisten poikien* kaltainen kosketti huuliani,+ jolloin avasin suuni ja puhuin+ ja sanoin edessäni seisovalle: ”Oi herrani,*+ näyn takia sisukseni joutuivat kouristuksiin, eikä minussa ollut enää mitään voimaa.+ 17  Kuinka siis tämän herrani palvelija saattoi puhua tämän herrani kanssa?+ Ja tähän asti ei minussa itsessäni ollut voimaa, eikä minuun jäänyt jäljelle edes hengitystä.”+ 18  Silloin se ihmisen* näköinen kosketti minua jälleen ja vahvisti minua.+ 19  Sitten hän sanoi: ”Älä pelkää,+ oi hyvin arvostettu mies.*+ Olkoon sinulla rauha.+ Ole vahva, niin, ole vahva.”+ Ja heti kun hän puhui kanssani, ponnistin voimani ja sanoin lopulta: ”Puhukoon herrani,+ sillä olet vahvistanut minua.”+ 20  Niin hän sanoi edelleen: ”Tiedätkö todella, miksi olen tullut luoksesi? Ja nyt minä palaan taistelemaan Persian ruhtinasta*+ vastaan. Kun lähden, katso, myös Kreikan* ruhtinas tulee.+ 21  Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty muistiin totuuden kirjoitukseen,+ eikä ole ketään muuta, joka voimakkaasti tukee minua näissä asioissa, kuin Mikael,*+ teidän ruhtinaanne.+

Alaviitteet

”Kyyroksen”. Hepr. leKhōʹreš; kreik. Kyʹrou; lat. Cyri.
Kirjm. ”ja – – totuus”. Hepr. we·ʼemetʹ.
Tai ”sotilaallista toimintaa”.
Kirjm. ”kolmen viikon päivät”. Hepr. šelo·šahʹ ša·vu·ʽimʹ ja·mimʹ.
”Hiddekelin”. Hepr. Ḥid·daʹqel; LXXVg: ”Tigriin”; Sy: ”Eufratin”.
Kirjm. ”yksi – – mies”. Hepr. ʼiš-ʼe·ḥadʹ.
”Ufasin”. Hepr. ʼU·fazʹ; lat. obrizo ’puhdistetulla’.
kullalla”. Hepr. bekheʹtem, egyptiläinen lainasana.
”jalkojensa sija”. Tai ”jalkansa”.
”mutta ne miehet”. Hepr. weha·ʼana·šimʹ, mon. sanasta ʼiš.
Kirjm. ”arvostettujen (haluttujen) asioiden mies”. Hepr. ʼiš-ḥamu·dōtʹ.
Jumalasi”. Hepr. ʼElo·hēʹkha.
”Mutta – – ruhtinas”. Hepr. wesarʹ; LXXBagster(kreikk.): arʹkhōn; lat. princeps.
”Mikael”, M(hepr. Mi·kha·ʼelʹ)LXXSyVg; merk. ’Kuka on Jumalan kaltainen?’
Tai ”ensimmäisistä”.
”minä puolestani jäin”, MVg; LXX: ”hänet minä jätin”.
ihmisten poikien”. Hepr. benēʹ ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”Oi herrani”. Hepr. ʼado·niʹ; lat. domine mi.
Hepr. ʼa·damʹ; kreik. an·thrōʹpou; lat. hominis.
Ks. jae 11, alav.
”ruhtinasta”. Hepr. sar; LXXBagster(kreikk.): arʹkhon·tos; lat. principem.
”Kreikan”. Hepr. Ja·wanʹ ’Javanin’. Ks. 8:21, alav.
Ks. jae 13: ”Mikael”, alav.