Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Apostolien teot 4:1–37

4  Mutta kun he molemmat* olivat puhumassa kansalle, tulivat ylipapit ja temppelin päällikkö+ ja saddukeukset+ yllättäen heidän eteensä  harmissaan siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat selvästi ylösnousemusta kuolleista Jeesuksen tapauksessa,+  ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät turvasäilöön seuraavaan päivään asti,+ sillä oli jo ilta.  Mutta monet niistä, jotka olivat kuunnelleet puhetta, uskoivat,+ ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.+  Seuraavana päivänä tapahtui Jerusalemissa, että heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa* ja kirjanoppineensa kokoontuivat+  (myös ylipappi Hannas+ ja Kaifas+ ja Johannes ja Aleksandros ja niin monta kuin ylipapin sukuun kuului),  ja he asettivat heidät keskelleen seisomaan ja alkoivat tiedustella: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te teitte tämän?”+  Silloin Pietari sanoi heille täynnä pyhää henkeä:+ ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat,  jos meitä tänä päivänä kuulustellaan sairaalle miehelle tehdyn hyvän teon+ perusteella siitä, kenen välityksellä tämä mies on tehty terveeksi*, 10  niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tunnettua, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä,+ hänen, jonka te panitte paaluun*+ mutta jonka Jumala herätti kuolleista,+ tämän välityksellä* tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne. 11  Tämä on ’se kivi, jota te rakentajat piditte merkityksettömänä mutta josta on tullut pääkulmakivi’.+ 12  Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä,+ jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.”+ 13  Kun he nyt näkivät Pietarin ja Johanneksen suorapuheisuuden ja havaitsivat, että he olivat koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä,+ he ihmettelivät, ja he alkoivat tuntea heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa,+ 14  ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssaan+ heillä ei ollut mitään vastaan sanomista.+ 15  Niinpä he käskivät heidän mennä sanhedrininsalin ulkopuolelle, ja he alkoivat neuvotella keskenään 16  sanoen: ”Mitä me teemme näille miehille?+ Sillä heidän välityksellään on tosiaankin tapahtunut huomionarvoinen tunnusmerkki, joka on ilmeinen kaikille Jerusalemin asukkaille,+ emmekä voi sitä kieltää. 17  Mutta jottei se leviäisi laajemmalle kansan keskuuteen, niin kieltäkäämme uhkauksin heitä enää puhumasta tämän nimen perusteella kenellekään ihmiselle.”+ 18  Sen jälkeen he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta missään mitään Jeesuksen nimen perusteella. 19  Mutta Pietari ja Johannes sanoivat heille vastaukseksi: ”Ratkaiskaa itse, onko Jumalan silmissä vanhurskasta kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. 20  Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”+ 21  Kun he sitten olivat edelleen uhanneet heitä, he päästivät heidät vapaiksi, sen vuoksi että he eivät löytäneet mitään syytä, minkä perusteella rangaista heitä, ja kansan vuoksi,+ sillä kaikki kirkastivat Jumalaa tapahtuneen takia; 22  sillä mies, jolle tämä parantumisen tunnusmerkki oli tapahtunut, oli yli neljänkymmenen vuoden ikäinen. 23  Päästyään vapaiksi he menivät omiensa+ luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet. 24  Tämän kuultuaan he korottivat yksimielisesti äänensä Jumalan puoleen+ ja sanoivat: ”Suvereeni+ Herra*, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on,+ 25  sinä olet pyhän hengen kautta sanonut esi-isämme Daavidin, palvelijasi, suulla:+ ’Miksi kansakunnat tulivat melskeisiksi ja kansat mietiskelivät tyhjiä?+ 26  Maan kuninkaat omaksuivat asenteensa, ja hallitsijat kokoontuivat yhteen Jehovaa* ja hänen voideltuaan* vastaan.’+ 27  Juuri siten olivat sekä Herodes että Pontius Pilatus+ kansakuntien ihmisten ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa todellisuudessa koolla tässä kaupungissa sinun pyhää+ palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä voitelit,*+ 28  tehdäkseen mitä sinun kätesi ja päätöksesi olivat ennalta määränneet tapahtuvaksi.+ 29  Ja nyt, Jehova*, ota huomioon heidän uhkauksensa+ ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti,+ 30  samalla kun ojennat kätesi parantamaan ja kun tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä+ tapahtuu pyhän palvelijasi+ Jeesuksen nimen kautta.”+ 31  Ja kun he olivat rukoilleet, niin se paikka, johon he olivat kokoontuneet, järähteli,+ ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä+ ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.+ 32  Lisäksi uskoviksi tulleiden joukolla oli yksi sydän ja sielu,+ eikä yksikään sanonut omakseen mitään siitä, mitä hän omisti, vaan heillä oli kaikki yhteistä.+ 33  Ja apostolit jatkoivat hyvin voimallisesti todistuksen antamista Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta,+ ja ansaitsematon hyvyys oli suuressa määrin heidän kaikkien osana. 34  Heidän keskuudessaan ei ollut näet yksikään puutteessa,+ sillä kaikki ne, jotka olivat peltojen tai talojen omistajia, myivät niitä ja toivat myytyjen hinnan 35  ja panivat sen apostolien jalkojen juureen.+ Sitten jaeltiin+ kullekin sen mukaan kuin hän tarvitsi. 36  Niinpä Joosef, jolle apostolit olivat antaneet lisänimen Barnabas+ (joka merkitsee käännettynä: lohdutuksen poika), leeviläinen, kotoisin Kyproksesta, 37  myi omistamansa maapalan ja toi rahan ja pani sen apostolien jalkojen juureen.+

Alaviitteet

Kirjm. ”kun he”.
Tai ”vanhemmat miehensä”. Kreik. pre·sby·teʹrous.
Tai ”on pelastettu”.
Ks. liite 5C.
Tai ”tässä nimessä”.
”Suvereeni Herra”. Kreik. Deʹspo·ta; lat. Domine; J17,18(hepr.): ʼAdo·najʹ. Ks. liite 1E.
Ks. liite 1D.
Tai ”hänen Kristustaan”.
Tai ”sinä teit Kristukseksi”. Kreik. eʹkhri·sas.
Ks. liite 1D.