Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Apostolien teot 27:1–44

27  Kun sitten oli päätetty, että meidän piti purjehtia Italiaan,+ niin sekä Paavali että eräät muut vangit luovutettiin Julius-nimiselle keisarillisen joukko-osaston upseerille*.  Astuttuamme Adramyttionista olevaan laivaan, jonka oli määrä purjehtia pitkin Aasian piirikunnan rannikkoa sijaitseviin paikkoihin, lähdimme merelle, mukanamme makedonialainen Aristarkos+ Tessalonikasta.  Ja seuraavana päivänä laskimme maihin Sidonissa, ja Julius kohteli Paavalia ihmisystävällisesti*+ ja salli hänen mennä ystäviensä luo nauttimaan huolenpidosta.+  Ja lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset,  ja kuljimme avomeren halki Kilikian ja Pamfylian edustaa ja laskimme satamaan Lykian Myrassa.  Mutta sieltä upseeri löysi aleksandrialaisen laivan,*+ joka oli purjehtimassa Italiaan, ja hän pani meidät nousemaan siihen.  Purjehdittuamme sitten hitaasti useita päiviä ja tultuamme vaivoin Knidokseen, koska tuuli ei sallinut meidän päästä eteenpäin, purjehdimme Salmonen kohdalla Kreetan suojaan,  ja kuljettuamme vaivoin pitkin sen rannikkoa tulimme erääseen Hyvätsatamat-nimiseen paikkaan, jonka lähellä oli Lasaian kaupunki.  Kun oli kulunut melkoisesti aikaa ja purjehtiminen oli nyt vaarallista, koska sovituspäivän+ paastokin* oli jo mennyt ohi, niin Paavali esitti suosituksen 10  sanoen heille: ”Miehet, näen että purjehdus tulee merkitsemään vahinkoa ja suurta menetystä, ei vain lastille ja laivalle, vaan myös meidän sieluillemme.”*+ 11  Mutta upseeri kuunteli ennemmin kapteenia ja laivan omistajaa kuin sitä, mitä Paavali sanoi. 12  Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, niin useimmat neuvoivat purjehtimaan sieltä pois, jotta nähtäisiin, voisivatko he jotenkin päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka avautuu koilliseen ja kaakkoon.* 13  Kun lisäksi puhalsi hiljainen etelätuuli, he ajattelivat tarkoituksensa jo oikeastaan toteutuneen, ja he nostivat ankkurin ja alkoivat purjehtia aivan Kreetan rannikon tuntumassa. 14  Mutta vähän ajan kuluttua syöksyi sen päällitse euroakvilo-niminen* myrskytuuli.+ 15  Kun laiva tempautui rajusti mukaan eikä kyennyt pitämään keulaansa vasten tuulta, annoimme perään ja kuljimme myötäiseen. 16  Laskimme sitten erään Kauda-nimisen pienen saaren suojaan, ja silti pystyimme töin tuskin saamaan laivaveneen+ hallintaamme. 17  Nostettuaan sen ylös he alkoivat käyttää apuvälineitä vyöttääkseen laivan alakautta, ja koska he pelkäsivät ajautuvansa matalikolle Syrttiin*, he laskivat rikin alas, ja niin he ajelehtivat. 18  Koska me kuitenkin heittelehdimme rajusti myrskyssä, he alkoivat seuraavana päivänä keventää+ laivaa, 19  ja kolmantena päivänä he heittivät omin käsin pois laivan takilan. 20  Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja melkoinen myrsky+ painoi meitä, niin kaikki toivo pelastumisestamme alkoi lopulta kaikota. 21  Ja kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi seisomaan heidän keskelleen+ ja sanoi: ”Miehet, teidän olisi tosiaankin pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä merelle Kreetasta ja kärsiä tätä vahinkoa ja menetystä.+ 22  Silti suosittelen teille nyt, että olette reippaalla mielellä, sillä ei yksikään sielu teistä huku*; ainoastaan laiva uppoaa. 23  Sillä tänä yönä seisoi lähelläni sen Jumalan enkeli,+ jolle kuulun ja jolle suoritan pyhää palvelusta,*+ 24  ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinun täytyy seisoa keisarin edessä,+ ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.’ 25  Olkaa siksi reippaalla mielellä, miehet, sillä uskon Jumalaa,+ että tulee käymään juuri niin kuin minulle on puhuttu. 26  Johonkin saareen+ meidän täytyy kuitenkin ajautua.” 27  Kun sitten tuli neljästoista yö ja me heittelehdimme edestakaisin Adrianmerellä*, niin keskiyöllä merimiehet alkoivat arvella lähestyvänsä jotakin maata. 28  Ja he luotasivat syvyyden ja totesivat sen olevan kaksikymmentä syltä*; sitten he kulkivat vähän matkaa ja luotasivat taas syvyyden ja totesivat sen olevan viisitoista syltä. 29  Ja koska he pelkäsivät, että saattaisimme ajautua jossakin karille, he heittivät perästä neljä ankkuria ja alkoivat toivoa päivän tuloa. 30  Mutta kun merimiehet alkoivat etsiä keinoa päästä laivasta pakoon ja laskivat laivaveneen mereen sillä verukkeella, että he aikoivat laskea ankkurit keulasta, 31  niin Paavali sanoi upseerille ja sotilaille: ”Elleivät nämä miehet pysy laivassa, te ette voi pelastua.”+ 32  Silloin sotilaat katkaisivat laivaveneen+ köydet ja antoivat sen pudota pois. 33  Juuri ennen päivän koittoa Paavali alkoi kehottaa kaikkia ottamaan ruokaa ja sanoi: ”Tänään olette odottaneet jo neljättätoista päivää, ettekä ole vieläkään syöneet, koskapa ette ole mitään itsellenne ottaneet. 34  Kehotan teitä siksi ottamaan ruokaa, sillä se on teidän turvallisuudellenne eduksi; sillä yhdeltäkään teistä ei katoa päästä hiuskarvaakaan.”+ 35  Tämän sanottuaan hän myös otti leivän, kiitti+ Jumalaa kaikkien nähden ja taittoi ja rupesi syömään. 36  Niin he kaikki tulivat hyvälle tuulelle ja alkoivat itsekin ottaa ruokaa. 37  Meitä oli muuten laivassa kaiken kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi* sielua*. 38  Saatuaan kyllikseen ruokaa he ryhtyivät keventämään+ laivaa heittämällä vehnän yli laidan mereen. 39  Kun vihdoin tuli päivä, he eivät kyenneet tunnistamaan maata, mutta he huomasivat erään lahden, jonka rantaan he päättivät mikäli mahdollista laskea+ laivan. 40  Niinpä he hakkasivat pois ankkurit ja päästivät ne mereen ja irrottivat samalla ohjausairojen köydet, ja nostettuaan keulapurjeen tuuleen he suuntasivat kulkunsa kohti rantaa. 41  Kun he joutuivat riutalle, jota meri huuhtoi kummaltakin puolelta, he antoivat laivan ajaa siihen, ja keula juuttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta perä alkoi rajusti hajota kappaleiksi.+ 42  Tällöin sotilaat päättivät tappaa vangit, jottei kukaan voisi uida pois ja päästä pakoon. 43  Mutta upseeri halusi viedä Paavalin turvallisesti perille ja esti heitä toteuttamasta aiettaan. Ja hän käski uimataitoisten heittäytyä mereen ja lähteä maihin ensin 44  ja sitten muiden tehdä samoin, keiden lankkujen, keiden eräiden laivasta peräisin olevien esineiden varassa. Ja niin tapahtui, että kaikki saatettiin turvallisesti maihin.+

Alaviitteet

Tai ”senturiolle”, ”sadanpäämiehelle”, ts. upseerille, joka oli 100 sotilaan päällikkö.
Kirjm. ”[osoittaen] inhimillistä kiintymystä”. Kreik. fi·lan·thrō′pōs.
Viljalaivan.
Tai ”[syys]paastokin”. J22(hepr.): jōm hak·kip·pu·rim′ ’sovituspäivä’.
Tai ”elämällemme”.
Kirjm. ”joka katsoo alas lounaistuuleen ja alas luoteistuuleen”.
”euroakvilo”. Kreik. Eu·ra·ky′lōn; lat. euroaquilo; eräs koillistuuli.
Kaksi Pohjois-Afrikassa Libyan rannikolla sijaitsevaa suurta, matalaa lahtea, joissa on paljon siirtyviä hiekkasärkkiä.
Tai ”ei yksikään teistä menetä elämäänsä”.
”suoritan pyhää palvelusta”. Kreik. la·treu′ō; J17(hepr.): ʼani′ ʽo·ved′ ’palvelen (palvon)’. Ks. 2Mo 3:12, alav.
Käsitti silloin nykyisen Adrianmeren, Joonianmeren sekä Sisilian ja Kreetan välisen Välimeren alueen.
”syltä”. Kreik. or·gyi·as′. Sylen ajatellaan yleensä olevan neljä kyynärää (n. 1,8 m).
”kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi”, אItkäsik:tVgSyh,p; A: ”kaksisataaseitsemänkymmentäviisi”; B: ”noin seitsemänkymmentäkuusi”. WH:ssa kreikk. sana ὡς (hōs ’noin’) on yläindeksinä olevien puolihakasulkeiden välissä ja marginaalissa esiintyy kreikk. sana di·a·ko′si·ai ’kaksisataa’. Ilmeisesti B:n jäljentäjä teki sellaisen virheen, että hän yhdisti edellä olevan kreikk. sanan πλοίῳ (ploi′ōi) lopussa olevan omegan, ῳ (ōi), seuraavaan kirjaimeen, joka on sigma, ς (s) ja joka edustaa lukua 200, ja muodosti näin kreikk. sanan ὡς (hōs ’noin’). Oikea luku on siis 276 eikä 76.
Tai ”henkeä”.