Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Apostolien teot 26:1–32

26  Agrippa+ sanoi Paavalille: ”Sinulla on lupa puhua puolestasi.” Silloin Paavali ojensi kätensä+ ja sanoi puolustuksekseen:+  ”Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi saan tänä päivänä esittää puolustukseni kaiken sen johdosta, mistä juutalaiset minua syyttävät,+  varsinkin koska sinä olet kaikkien juutalaisten keskuudessa vallitsevien tapojen sekä kiistojen asiantuntija.+ Pyydän siksi kunnioittaen sinua kuuntelemaan minua kärsivällisesti.  Mitä tulee siihen elämäntapaan+ nuoruudesta lähtien, jota noudatin alusta asti kansakuntani keskuudessa ja Jerusalemissa, niin kaikki juutalaisethan,  jotka ovat entuudestaan tunteneet minut ensi hetkestä saakka, tietävät, mikäli vain tahtovat todistaa, että elin fariseuksena+ meidän palvontamuotomme ankarimman lahkon*+ mukaan.  Ja kuitenkin seison nyt tuomittavana sen lupauksen+ toivon+ vuoksi, jonka Jumala antoi esi-isillemme,  kun taas kaksitoista heimoamme toivovat saavuttavansa tämän lupauksen täyttymyksen suorittamalla hänelle pyhää palvelusta* hellittämättömän hartaasti yötä päivää.+ Tämän toivon johdosta juutalaiset minua syyttävät,+ oi kuningas.  Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?+  Minä puolestani todellakin ajattelin itsekseni, että minun pitäisi monin teoin vastustaa Jeesus Nasaretilaisen nimeä, 10  minkä teinkin Jerusalemissa, ja monia pyhiä minä suljin vankiloihin+ saatuani ylipapeilta valtuuden;+ ja kun heitä oli määrä teloittaa, annoin ääneni* heitä vastaan. 11  Ja rankaisemalla heitä monta kertaa kaikissa synagogissa+ yritin pakottaa heitä tekemään peruutuksen, ja koska olin hulluna raivosta heitä vastaan, menin niin pitkälle, että vainosin heitä ulkopuolisissakin kaupungeissa. 12  Kun olin näissä yrityksissä matkalla Damaskokseen+ ylipappien valtuuttamana ja määräyksestä, 13  näin keskipäivällä tiellä, oi kuningas, valon, aurinkoa kirkkaamman, leimahtavan taivaasta minun ja matkakumppaneitteni ympärille.+ 14  Ja kun olimme kaikki kaatuneet maahan, kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Jatkuva potkiminen tutkaimenpistoja vastaan käy sinulle vaikeaksi.’+ 15  Mutta minä sanoin: ’Kuka olet, Herra?’ Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.+ 16  Nouse kuitenkin ja seiso jaloillasi.+ Sillä sitä varten olen tehnyt itseni sinulle näkyväksi, että valitsisin sinut sekä sen palvelijaksi ja todistajaksi,+ mitä olet nähnyt, että sen, mitä panen sinut näkemään itsestäni, 17  samalla kun vapautan sinut tästä kansasta ja niistä kansakunnista, joiden luo minä sinut lähetän+ 18  avaamaan heidän silmänsä,+ kääntämään heidät pimeydestä+ valoon+ ja Saatanan vallasta+ Jumalan puoleen, jotta he saisivat syntien anteeksiannon+ ja perinnön+ niiden joukossa, jotka on pyhitetty+ uskolla, joka heillä on minuun*.’ 19  Sen tähden, kuningas Agrippa, en tullut tottelemattomaksi taivaalliselle näylle,+ 20  vaan lähdin viemään sekä Damaskoksessa+ oleville ensiksi että Jerusalemissa+ oleville ja kaikkialle Juudean maahan ja kansakunnille+ sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä katumukseen* sopivia tekoja.+ 21  Tämän takia juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa minut.+ 22  Mutta koska olen saanut sen avun,+ joka on Jumalalta, olen jatkanut todistamista tähän päivään saakka sekä pienille että suurille sanomatta kuitenkaan mitään muuta kuin sen, minkä Profeetat+ sekä Mooses+ esittivät tulevan tapahtumaan, 23  että Kristuksen piti kärsiä+ ja että hän ensimmäisenä kuolleista herätettävänä*+ julistaisi valoa+ sekä tälle kansalle että kansakunnille.”+ 24  Kun hän nyt puhui näin puolustuksekseen, Festus sanoi suurella äänellä: ”Sinä olet tulossa hulluksi,+ Paavali! Suuri oppineisuus ajaa sinua hulluuteen!” 25  Mutta Paavali sanoi: ”En ole tulossa hulluksi, arvoisa Festus, vaan lausun totuuden ja tervemielisyyden sanoja. 26  Kuningas, jolle puhun vapaasti, tunteekin hyvin näitä asioita; olen näet vakuuttunut siitä, ettei yksikään näistä jää häneltä huomaamatta, sillä tätä ei ole tehty missään syrjäsopessa.+ 27  Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoja? Tiedän, että uskot.”+ 28  Mutta Agrippa sanoi Paavalille: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi*.” 29  Tähän Paavali sanoi: ”Toivoisin Jumalalta, että joko lyhyessä tai pitkässä ajassa et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki ne, jotka kuulevat minua tänään, tulisitte sellaisiksi kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.” 30  Ja kuningas nousi ja samoin käskynhaltija ja Bernike ja ne, jotka istuivat heidän kanssaan. 31  Mutta poistuessaan he alkoivat puhua keskenään ja sanoivat: ”Tämä mies ei harjoita mitään, mikä ansaitsisi kuoleman+ tai kahleet.” 32  Lisäksi Agrippa sanoi Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut+ keisariin*.”

Alaviitteet

Tai ”uskontomme – – lahkon”. Lat. sectam nostrae religionis.
Kirjm. ”suorittamalla pyhää palvelusta”. J13-17: ”palvelemalla (palvomalla) Jehovaa”.
Kirjm. ”[äänestys]kiven”. Kreik. psē′fon. Ks. Il 2:17: ”pikkukiven”, alav.
Tai ”jotta he uskolla, joka heillä on minuun, saisivat syntien anteeksiannon ja perinnön niiden joukossa, jotka on pyhitetty”.
Kirjm. ”mielenmuutokseen”. Kreik. me·ta·noi′as.
Kirjm. ”ensimmäisenä ylösnousemuksesta [tulleena]”.
”kristityksi”. Kreik. Khri·sti·a·non′; lat. Christianum.
Tai ”Caesariin”.