Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Apostolien teot 25:1–27

25  Kun siis Festus oli astunut+ provinssin* hallitukseen, hän meni kolme päivää myöhemmin Kesareasta ylös Jerusalemiin;+  ja ylipapit ja juutalaisten huomattavimmat miehet tekivät hänelle ilmiannon+ Paavalista. Niin he alkoivat hartaasti pyytää häneltä  ja anoivat itselleen sellaista suosionosoitusta tätä miestä vastaan, että hän lähettäisi hakemaan hänet Jerusalemiin, koska he olivat asettamassa väijytystä+ surmatakseen hänet tien varrella.  Mutta Festus vastasi, että Paavalia oli määrä pitää vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi lähteä pian sinne.  ”Tulkoot siksi ne, joilla on valta teidän keskuudessanne, kanssani alas”, hän sanoi, ”ja syyttäkööt häntä,+ jos siinä miehessä on jotakin sopimatonta.”  Kun hän sitten oli viipynyt heidän keskuudessaan vain kahdeksan tai kymmenen päivää, hän meni alas Kesareaan, ja seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle+ ja käski tuoda Paavalin sisään.  Hänen saavuttuaan juutalaiset, jotka olivat tulleet alas Jerusalemista, asettuivat seisomaan hänen ympärilleen ja kohdistivat häneen monia ja raskaita syytöksiä,+ joita he eivät kyenneet näyttämään toteen.  Mutta Paavali sanoi puolustuksekseen: ”En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisten Lakia enkä temppeliä+ enkä keisaria* vastaan.”+  Festus, joka halusi saavuttaa juutalaisten suosion,+ sanoi Paavalille vastaukseksi: ”Tahdotko mennä ylös Jerusalemiin ja saada siellä näitä asioita koskevan oikeuskäsittelyn minun edessäni?”+ 10  Mutta Paavali sanoi: ”Seison keisarin+ tuomarinistuimen edessä, missä asiani pitäisi saada oikeuskäsittely. En ole tehnyt mitään väärää juutalaisille,+ niin kuin sinäkin varsin hyvin huomaat. 11  Jos toisaalta olen todella väärintekijä+ ja olen tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman,+ niin en pyydä vapautusta kuolemasta; mutta jos siinä, mistä nämä miehet syyttävät minua, ei ole mitään perää, niin kukaan ei voi luovuttaa minua heille suosionosoitukseksi. Vetoan keisariin!”+ 12  Silloin Festus, puhuttuaan neuvoskunnan kanssa, vastasi: ”Keisariin olet vedonnut; keisarin luo olet menevä.” 13  Mutta muutamien päivien kuluttua saapuivat kuningas Agrippa* ja Bernike* Kesareaan kohteliaisuuskäynnille Festuksen luo. 14  Niinpä kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus esitti kuninkaalle Paavalin asian sanoen: ”Täällä on eräs mies, jonka Felix jätti vangiksi, 15  ja kun olin Jerusalemissa, juutalaisten ylipapit ja vanhimmat* tekivät hänestä ilmiannon+ ja pyysivät langettavaa tuomiota häntä vastaan. 16  Mutta vastasin heille, ettei ole roomalaisen käytännön mukaista luovuttaa ketään ihmistä suosionosoitukseksi, ennen kuin syytetty tapaa syyttäjänsä+ kasvoista kasvoihin ja saa tilaisuuden puhua puolustuksekseen valituksen johdosta. 17  Sen tähden kun he tulivat tänne koolle, en viivytellyt, vaan istuin seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen sisään. 18  Kun syyttäjät astuivat esiin, he eivät syyttäneet+ häntä lainkaan siitä pahasta, mitä minä olin hänestä otaksunut. 19  Heillä oli vain eräitä kiistoja hänen kanssaan heidän omasta jumaluudenpalvonnastaan*+ ja eräästä Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali toistuvasti väitti elävän.+ 20  Niinpä kun minä olin ymmällä siitä kiistelystä, joka koski näitä asioita, ryhdyin kysymään, haluaisiko hän mennä Jerusalemiin saadakseen siellä näitä asioita koskevan oikeuskäsittelyn.+ 21  Mutta kun Paavali pyysi,+ että hänet pidettäisiin keisarillisen majesteetin* ratkaisua varten, käskin pitää häntä vartioituna, kunnes lähettäisin hänet edelleen keisarin luokse.” 22  Tähän Agrippa sanoi Festukselle: ”Haluaisin itsekin kuulla sitä miestä.”+ Tämä sanoi: ”Huomenna saat kuulla häntä.” 23  Niinpä Agrippa ja Bernike tulivat seuraavana päivänä suurella komeudella+ ja astuivat vastaanottosaliin yhdessä sotapäälliköiden* sekä kaupungin huomattavien miesten kanssa, ja Festuksen annettua käskyn Paavali tuotiin sisään. 24  Ja Festus sanoi: ”Kuningas Agrippa ja kaikki te miehet, jotka olette kanssamme läsnä! Te näette tämän miehen, jonka johdosta koko juutalaisten joukko on kääntynyt puoleeni sekä Jerusalemissa että täällä ja huutanut, ettei hänen pitäisi enää elää.+ 25  Mutta minä havaitsin, ettei hän ollut tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman.+ Niinpä kun tämä mies itse vetosi+ keisarilliseen majesteettiin, päätin lähettää hänet. 26  Mutta minulla ei ole hänestä mitään varmaa kirjoitettavaa herralleni*. Siksi toin hänet teidän eteenne, ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla tutkinnan tapahduttua+ olisi mitä kirjoittaa. 27  Sillä minusta ei näytä järkevältä lähettää vankia ilmoittamatta myös häntä vastaan esitettyjä syytteitä.”

Alaviitteet

Ts. Juudean provinssin, jonka käskynhaltijan asuinpaikka oli Kesareassa.
Tai ”Caesaria”.
Ts. Herodes Agrippa II.
Herodes Agrippa II:n sisar.
Tai ”vanhemmat miehet”. Kreik. pre·sby′te·roi.
”jumaluudenpalvonnastaan”. Kirjm. ”demonien pelostaan”. Kreik. dei·si·dai·mo·ni′as; lat. superstitione; J17,18: ”heidän Jumalansa palveluksesta”. Ks. 17:22, alav.
Tai ”Augustuksen”, ”keisarin”. Kreik. Se·ba·stou′; lat. Augusti. Keisari Neron arvonimi. Nero oli neljäs ”Augustus” keisari Octavianuksen jälkeen, jolla tämä arvonimi ensimmäisenä oli.
Kirjm. ”kiliarkkien”.
Tai ”Herralle”.