Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Apostolien teot 21:1–40

21  Kun sitten olimme riistäytyneet heistä eroon ja lähteneet merelle, kuljimme suoraa kurssia ja tulimme Kosiin, mutta seuraavana päivänä Rodokseen ja sieltä Pataraan.  Ja löydettyämme laivan, joka oli menossa yli Foinikiaan, astuimme siihen ja purjehdimme pois.  Kun Kypros+ tuli näkyviin, jätimme sen taakse vasemmalle ja purjehdimme edelleen Syyriaan+ ja laskimme maihin Tyroksessa, sillä laivan oli määrä purkaa lastinsa+ siellä.  Etsinnän jälkeen löysimme opetuslapset ja viivyimme siellä seitsemän päivää. Mutta hengen vaikutuksesta+ he sanoivat Paavalille yhä uudelleen, ettei hänen pitäisi jalallaan astua Jerusalemiin.  Kun sitten olimme tulleet niiden päivien loppuun, me lähdimme ja aloitimme matkamme, mutta he kaikki saattoivat yhdessä naisten ja lasten kanssa meitä kaupungin ulkopuolelle asti. Ja me polvistuimme+ rannalla ja pidimme rukouksen  ja jätimme jäähyväiset+ toisillemme, ja me nousimme laivaan, mutta he palasivat kotiinsa.  Me päätimme sitten Tyroksesta alkaneen merimatkamme ja saavuimme Ptolemaikseen, ja me tervehdimme veljiä ja viivyimme yhden päivän heidän luonaan.  Seuraavana päivänä lähdimme ja saavuimme Kesareaan,+ ja me menimme evankelista* Filippoksen taloon, hänen joka oli yksi niistä seitsemästä miehestä,+ ja jäimme hänen luokseen.  Tällä miehellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka profetoivat.+ 10  Mutta sinä aikana kun viivyimme siellä useita päiviä, tuli eräs Agabos-niminen+ profeetta alas Juudeasta, 11  ja hän tuli meidän luoksemme ja otti Paavalin vyön, sitoi jalkansa ja kätensä ja sanoi: ”Näin sanoo pyhä henki: ’Sen miehen, jolle tämä vyö kuuluu, juutalaiset sitovat+ tällä tavoin Jerusalemissa ja luovuttavat+ kansakuntien ihmisten käsiin.’” 12  Kun nyt tämän kuulimme, niin sekä me että paikkakuntalaiset aloimme hartaasti pyytää, ettei hän menisi+ ylös Jerusalemiin. 13  Silloin Paavali vastasi: ”Mitä te teette, kun itkette+ ja saatatte sydämeni heikoksi?+ Olkaa vakuuttuneita siitä, että minä olen valmis, en vain joutumaan sidottavaksi, vaan myös kuolemaan+ Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen puolesta.” 14  Kun hän ei ollut taivutettavissa, niin me tyydyimme ja sanoimme: ”Tapahtukoon Jehovan* tahto.”+ 15  Näiden päivien jälkeen valmistauduimme sitten matkalle ja lähdimme menemään ylös Jerusalemiin.+ 16  Mutta muutamat Kesarean+ opetuslapset tulivat myös meidän kanssamme viedäkseen meidät sen miehen luo, jonka kodissa meidän oli määrä olla vieraina, erään Kyproksesta olevan Mnasonin, varhaisen opetuslapsen. 17  Kun tulimme Jerusalemiin,+ veljet ottivat meidät iloisesti vastaan.+ 18  Mutta seuraavana päivänä Paavali meni kanssamme Jaakobin+ luo, ja kaikki vanhimmat* olivat läsnä*. 19  Ja hän tervehti heitä ja alkoi esittää yksityiskohtaista selostusta+ siitä, mitä Jumala oli tehnyt kansakuntien keskuudessa hänen palveluksensa välityksellä.+ 20  Tämän kuultuaan he alkoivat kirkastaa Jumalaa, ja he sanoivat hänelle: ”Sinä näet, veli, kuinka monia tuhansia* uskovia juutalaisten keskuudessa on, ja he kaikki ovat palavan innokkaita Lain puolesta.+ 21  Mutta he ovat kuulleet huhuttavan sinusta, että olet opettanut kaikille kansakuntien keskuudessa oleville juutalaisille Mooseksesta luopumista*+ ja kieltänyt heitä ympärileikkaamasta+ lapsiaan ja vaeltamasta juhlallisten tapojen mukaan. 22  Mitä siis tulee tehdä? Joka tapauksessa he saavat kuulla, että olet saapunut. 23  Tee sen tähden tämä, minkä sinulle sanomme: Meillä on neljä miestä, joilla on juhlallinen lupaus täytettävänä.+ 24  Ota nämä miehet mukaasi ja puhdistaudu palvontamenojen mukaan heidän kanssaan ja pidä huoli heidän kuluistaan,+ jotta he voisivat ajattaa päänsä paljaaksi.+ Ja niin kaikki saavat tietää, ettei niissä huhuissa, joita sinusta on kerrottu, ole mitään perää, vaan että sinä vaellat järjestystä noudattaen ja pidät itsekin Lain.+ 25  Niistä uskovista taas, jotka ovat kansakuntien keskuudesta, me olemme lähettäneet* antamamme päätöksen, että heidän tulee pysyä erossa siitä, mikä on epäjumalille uhrattua,+ sekä verestä+ ja siitä, mikä on kuristettua,*+ ja haureudesta.”+ 26  Silloin Paavali otti ne miehet mukaansa seuraavana päivänä ja puhdistautui heidän kanssaan palvontamenojen mukaan+ ja meni temppeliin antaakseen ilmoituksen niistä päivistä, jotka oli määrä täyttää+ palvontamenojen mukaista puhdistusta varten, kunnes heidän kunkin puolesta tuli esittää uhrilahja.+ 27  Kun sitten ne seitsemän+ päivää olivat päättymäisillään, Aasiasta tulleet juutalaiset näkivät hänet temppelissä ja alkoivat syöstä koko ihmisjoukkoa sekasortoon,+ ja he kävivät häneen käsiksi 28  ja huusivat: ”Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka opettaa kaikkia joka puolella kansaa ja Lakia ja tätä paikkaa vastaan,+ ja lisäksi hän jopa toi kreikkalaisia temppeliin ja on saastuttanut tämän pyhän paikan.”+ 29  Sillä he olivat aikaisemmin nähneet efesolaisen Trofimoksen+ kaupungilla hänen kanssaan, mutta he luulivat, että Paavali oli tuonut hänet temppeliin. 30  Ja koko kaupunki joutui kuohuksiin,+ ja kansaa riensi koolle, ja he ottivat Paavalin kiinni ja raahasivat hänet temppelin ulkopuolelle.+ Ja ovet suljettiin heti. 31  Ja samalla kun he yrittivät tappaa hänet, joukko-osaston komentaja* sai tiedon, että koko Jerusalem oli sekasorron vallassa,+ 32  ja hän otti heti sotilaita ja upseereita* ja juoksi alas heidän luokseen.+ Nähtyään sotapäällikön+ ja sotilaat he lakkasivat pieksemästä Paavalia. 33  Sitten sotapäällikkö lähestyi ja otti hänet kiinni ja antoi käskyn sitoa hänet kaksin ketjuin,+ ja hän ryhtyi kyselemään, kuka hän oikein oli ja mitä hän oli tehnyt. 34  Mutta jotkut ihmisjoukosta alkoivat huutaa yhtä ja toiset toista.+ Kun hän ei siten kyennyt itse saamaan mitään varmaa selkoa metelin takia, hän käski viedä hänet kasarmiin.+ 35  Mutta kun hän pääsi portaille, niin tilanne kävi sellaiseksi, että sotilaat kantoivat häntä mukanaan ihmisjoukon väkivallan vuoksi, 36  sillä kansanjoukko seurasi jatkuvasti huutaen: ”Pois hänet!”*+ 37  Ja juuri kun Paavalia oltiin viemässä kasarmiin, hän sanoi sotapäällikölle: ”Saanko sanoa sinulle jotakin?” Hän sanoi: ”Osaatko sinä kreikkaa? 38  Etkö sinä olekaan se egyptiläinen, joka ennen näitä päiviä lietsoi kapinan+ ja vei ne neljätuhatta tikarimiestä* erämaahan?” 39  Silloin Paavali sanoi: ”Minähän olen juutalainen,+ Kilikian Tarsoksesta,+ tunnetun kaupungin kansalainen. Niinpä pyydän sinua kunnioittavasti: salli minun puhua kansalle.” 40  Hänen annettuaan luvan Paavali, joka seisoi portailla, viittasi+ kansalle kädellään. Kun syntyi syvä äänettömyys, hän puhui heille heprean+ kielellä sanoen:

Alaviitteet

Tai ”lähetystyöntekijä”. Kreik. eu·ag·ge·li·stou′; lat. evangelistae.
Ks. liite 1D.
Tai ”vanhemmat miehet”.
Tai ”tulivat sinne”.
Kirjm. ”myriadeja”, ”kymmeniätuhansia”.
”luopumista”. Kreik. a·po·sta·si′an (verbistä a·fi′stē·mi ’astua pois jostakin’). Substantiivi sisältää ajatuksen hylkäämisestä, luopumisesta tai kapinasta. Ks. Jos 22:22; 2Ai 29:19; 2Te 2:3.
”lähettäneet”, BD; P74אAVg: ”kirjoittaneet”.
Tai ”siitä, mikä on tapettu laskematta sen verta”.
Kirjm. ”kiliarkki”, 1000 sotilaan päällikkö.
Kirjm. ”senturioita”, ”sadanpäämiehiä”; upseereita, joista kullakin oli komennossaan 100 sotilasta.
Tai: ”Tapa hänet!”
Tai ”salamurhaajaa”. Kreik. an′dras tōn si·ka·ri′ōn ’tikarimiestä’.