Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

5. Mooseksen kirja 5:1–33

5  Sitten Mooses kutsui koko Israelin+ ja sanoi heille: ”Kuule, oi Israel, niitä säännöksiä ja oikeudellisia päätöksiä,+ jotka minä tänään puhun teidän korvienne kuullen, ja teidän on opittava ne ja tarkoin tehtävä niiden mukaan.+  Jehova, meidän Jumalamme, teki kanssamme liiton Horebissa.+  Jehova ei tehnyt tätä liittoa esi-isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, kaikkien meidän, jotka olemme täällä tänään elossa.  Jehova puhui kanssanne kasvoista kasvoihin vuorella tulen keskeltä.+  Minä seisoin Jehovan ja teidän välillänne juuri siihen aikaan+ ilmoittaakseni teille Jehovan sanan* (sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle),+ ja se kuului:  ’Minä olen Jehova, sinun Jumalasi,+ joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjahuoneesta.+  Sinulla ei saa koskaan olla muita jumalia minua uhmaamassa.*+  Et saa tehdä itsellesi veistettyä kuvaa,+ minkään* sellaisen hahmoa,+ mikä on ylhäällä taivaissa tai mikä on alhaalla maan päällä tai mikä on vesissä maan alla.  Et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä,*+ sillä minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala,*+ joka aiheutan rangaistuksen isien erheestä pojille* ja* kolmanteen ja neljänteen sukupolveen* niille, jotka vihaavat minua,+ 10  mutta osoitan rakkaudellista huomaavaisuutta* vieläpä tuhannetta sukupolvea kohtaan niille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.+ 11  Et saa käyttää* Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla,*+ sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.+ 12  Sapattipäivää pitäen*, pitääksesi sen pyhänä, niin kuin Jehova, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt,+ 13  sinun tulee suorittaa palvelusta* ja sinun on tehtävä kaikkea työtäsi kuusi päivää.+ 14  Mutta seitsemäs päivä on sapatti Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi.+ Et saa tehdä mitään työtä,+ et sinä eikä poikasi eikä tyttäresi eikä orjasi eikä orjattaresi eikä sonnisi eikä aasisi eikä mikään kotieläimesi eikä muukalaisasukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella,+ jotta orjasi ja orjattaresi saisivat levätä kuten sinäkin.+ 15  Ja sinun on muistettava, että sinusta tuli orja Egyptin maassa+ ja että Jehova, sinun Jumalasi, toi sinut sitten sieltä pois voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella.+ Siksi Jehova, sinun Jumalasi, käski sinun viettää sapattipäivää.+ 16  Kunnioita isääsi ja äitiäsi,+ niin kuin Jehova, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, jotta päiväsi jatkuisivat pitkään ja sinun kävisi hyvin+ siinä maassa, jonka Jehova, sinun Jumalasi, sinulle antaa. 17  Et saa murhata.+ 18  Etkä saa* tehdä aviorikosta.+ 19  Etkä saa varastaa.+ 20  Etkä saa todistaa valheellisesti lähimmäistäsi* vastaan.+ 21  Etkä saa himoita lähimmäisesi vaimoa.+ Etkä saa itsekkäästi haluta* lähimmäisesi taloa, et hänen peltoaan etkä hänen orjaansa etkä orjatartaan, et hänen sonniaan etkä aasiaan etkä mitään, mikä lähimmäisellesi kuuluu.’+ 22  Nämä Sanat* Jehova puhui vuorella kovalla äänellä koko seurakunnallenne tulen,+ pilven ja sankan hämäryyden keskeltä lisäämättä mitään, minkä jälkeen hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.+ 23  Ja tapahtui, että heti kuultuanne äänen pimeyden keskeltä, kun vuori liekehti tulessa,+ te lähestyitte minua, kaikki heimojenne päämiehet sekä vanhimpanne*. 24  Sitten te sanoitte: ’Katso, Jehova, meidän Jumalamme, on näyttänyt meille kirkkautensa ja suuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä.+ Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa ja tämä jää silti eloon.+ 25  Ja miksi meidän pitäisi nyt kuolla, sillä tämä suuri tuli voi kuluttaa meidät?+ Jos me vielä kuulemme Jehovan, Jumalamme, äänen, niin me varmasti kuolemme.+ 26  Sillä kuka kaikesta lihasta on kuullut elävän Jumalan* äänen+ puhuvan tulen keskeltä, kuten me, ja pysynyt silti elossa? 27  Mene sinä lähelle kuulemaan kaikkea, mitä Jehova, meidän Jumalamme, sanoo, ja sitten sinä puhut meille kaiken, mitä Jehova, meidän Jumalamme, sinulle puhuu,+ ja varmasti me kuuntelemme ja teemme.’ 28  Niin Jehova kuuli sanojenne äänen, kun te puhuitte minulle, ja Jehova sanoi minulle: ’Olen kuullut niiden sanojen äänen, jotka tämä kansa on puhunut sinulle. He ovat puhuneet hyvin kaikessa, minkä ovat puhuneet.+ 29  Kunpa he vain* saattaisivat sydämensä pelkäämään minua+ ja pitämään aina kaikki käskyni,+ jotta heidän ja heidän poikiensa kävisi hyvin ajan hämärään asti!+ 30  Mene, sano heille: ”Palatkaa teltoillenne.” 31  Ja seiso sinä tässä kanssani, ja anna minun puhua sinulle kaikki ne käskyt ja* säännökset sekä oikeudelliset päätökset, jotka sinun tulee opettaa heille+ ja joiden mukaan heidän on tehtävä siinä maassa, jonka minä annan heidän ottaa haltuunsa.’ 32  Ja teidän on pidettävä huoli siitä, että teette niin kuin Jehova, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt.+ Ette saa kääntyä oikealle ettekä vasemmalle.+ 33  Teidän tulee vaeltaa kaikkea sitä tietä, jota Jehova, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän vaeltaa,+ jotta saisitte elää ja teidän kävisi hyvin+ ja te todellakin jatkaisitte päiviänne pitkään siinä maassa, jonka otatte haltuunne.

Alaviitteet

”sanan”, M; SamLXXSyVg: ”sanat”.
”minua uhmaamassa”. Kirjm. ”vasten kasvojani”.
”kuvaa, minkään”, M; SamTJLXXSyVg, 61 hepr. käsik. ja 2Mo 20:4: ”kuvaa etkä minkään”.
Tai ”taipua palvomaan niitä”, ”taipua suorittamaan niille pyhää palvelusta”. Hepr. to·ʽov·dem′; kreik. la·treu′sēis au·tois′.
Tai ”olen Jumala, joka olen mustasukkainen (palavan innokas)”, ”olen Jumala, joka en suvaitse kilpailua”. Ks. 4:24, alav.
Tai ”lapsille”.
”ja”, M; SamTJLXXSyVg, 57 hepr. käsik. ja 2Mo 20:5 jättävät pois.
Kirjm. ”kolmansiin ja neljänsiin”. Ks. 1Mo 50:23, alav.
Tai ”uskollista rakkautta”.
Tai ”lausua” tai ”nostaa (ottaa käyttöön, kantaa)”.
Tai ”mihinkään valheelliseen”; vrt. jae 20. Tai ”turhaan”.
”pitäen”. Hepreassa ei ole tässä imperatiivia vaan infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Tai ”sinun tulee työskennellä”. Kreik. er·gai′.
”Etkä saa”, MVg; SamLXXSy ja 2Mo 20:14–17: ”Et saa”.
Tai ”kumppaniasi”, ”toveriasi”. LXXVg: ”lähimmäistäsi”.
”Etkä saa himoita [hepr. weloʼ taḥ·mod′] – – itsekkäästi haluta [hepr. tit·ʼaw·weh′]”. Tässä kymmenennessä käskyssä käytetään kahta erilaista hepr. verbiä, mutta vain ensimmäistä niistä käytetään 2Mo 20:17:ssä. Augustinus käytti näitä kahta eri verbiä perusteena sille, että hän jakoi tämän käskyn kahtia korvatakseen siten kahden ensimmäisen käskyn yhdistämisen. Ks. 2Mo 20:17, alav:t.
”Sanat”, ts. käskysanat, käskyt. Ks. 4:13; 10:4.
Kirjm. ”vanhemmat miehenne”.
”elävän Jumalan”. Hepr. ʼElo·him′, jota seuraa monikollinen adjektiivi ḥaj·jim′ ’elävä’; 2Ku 19:4, 16:ssa ja Jes 37:4, 17:ssä ”Jumalaa”, jota seuraa yksiköllinen adjektiivi ḥaj. Tämä on ensimmäinen kohta, jossa nimitys ”elävä Jumala” esiintyy.
Kirjm. ”Kuka antaa ja he [– – ?]”
Kirjm. ”koko se käsky ja ne”.