Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

5. Mooseksen kirja 10:1–22

10  Juuri siihen aikaan Jehova sanoi minulle: ’Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, ensimmäisten kaltaista,+ ja nouse luokseni vuorelle, ja sinun on tehtävä itsellesi puinen arkku.+  Ja minä kirjoitan tauluihin ne sanat, jotka olivat nähtävissä ensimmäisissä tauluissa, jotka sinä murskasit, ja sinun on pantava ne arkkuun.’  Niin minä tein arkun akasiapuusta ja veistin kaksi kivitaulua, ensimmäisten kaltaista,+ ja nousin vuorelle, ja ne kaksi taulua olivat kädessäni.  Sitten Jehova kirjoitti tauluihin saman kirjoituksen kuin ensimmäisiin,+ Kymmenen sanaa,*+ jotka hän oli puhunut teille vuorella tulen keskeltä+ seurakunnan kokoontumisen päivänä,+ minkä jälkeen Jehova antoi ne minulle.  Sitten minä käännyin ja laskeuduin vuorelta+ ja panin taulut arkkuun, jonka olin tehnyt, jotta ne säilyisivät siellä, niin kuin Jehova oli minua käskenyt.+  Ja Israelin pojat lähtivät liikkeelle Beerot-Bene-Jaakanista+ Moseraan. Siellä Aaron kuoli, ja hänet haudattiin sinne,+ ja hänen poikansa Eleasar alkoi toimia pappina hänen sijastaan.+  Sieltä he lähtivät liikkeelle Gudgodaan ja Gudgodasta Jotbataan,+ runsasvetisten purolaaksojen maahan.  Juuri siihen aikaan Jehova asetti Leevin heimon erilleen+ kantamaan Jehovan liiton arkkua,+ seisomaan Jehovan edessä palvelemassa häntä+ ja siunaamaan hänen nimessään, kuten he ovat tehneet tähän päivään asti.+  Sen tähden ei Leevi ole saanut mitään osuutta eikä perintöä+ veljiensä rinnalla. Jehova on hänen perintönsä, niin kuin Jehova, sinun Jumalasi, oli hänelle sanonut.+ 10  Ja minä viivyin* vuorella, niin kuin ensimmäisinäkin päivinä, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä,+ ja Jehova kuunteli minua tälläkin kertaa.+ Jehova ei tahtonut hävittää sinua.+ 11  Sitten Jehova sanoi minulle: ’Nouse, mene kansan eteen lähteäksenne liikkeelle, jotta he menisivät ottamaan haltuunsa sen maan, jonka olen heidän esi-isilleen vannonut antavani heille.’+ 12  Ja nyt, oi Israel, mitä muuta Jehova, sinun Jumalasi, sinulta pyytää+ kuin että pelkäät+ Jehovaa, Jumalaasi, niin että vaellat kaikkia hänen teitään+ ja rakastat häntä+ ja palvelet Jehovaa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi,+ 13  että pidät Jehovan käskyt ja hänen säädöksensä,+ jotka minä tänään sinulle annan sinun parhaaksesi?+ 14  Katso, taivaat,+ jopa taivasten taivaat, maa+ ja kaikki, mitä siinä on, kuuluvat Jehovalle, sinun Jumalallesi. 15  Ainoastaan sinun esi-isiisi Jehova kiintyi rakastaakseen heitä, niin että hän valitsi heidän tulevat jälkeläisensä,+ niin, teidät, kaikista kansoista, kuten tänä päivänä on. 16  Ja teidän on ympärileikattava sydämenne esinahka,+ ettekä saa enää jäykistää niskaanne.*+ 17  Sillä Jehova, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala*+ ja herrojen Herra,*+ suuri, väkevä ja pelkoa herättävä Jumala,*+ joka ei kohtele ketään puolueellisesti+ eikä ota vastaan lahjusta,*+ 18  joka toimittaa oikeuden isättömälle pojalle ja leskelle+ ja rakastaa muukalaisasukasta,+ niin että antaa hänelle leipää ja päällysvaipan. 19  Teidänkin on rakastettava muukalaisasukasta,+ sillä teistä tuli muukalaisasukkaita Egyptin maassa.+ 20  Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee pelätä.+ Häntä sinun tulee palvella,+ ja hänessä sinun tulee pysyä kiinni,+ ja hänen nimensä kautta sinun tulee vannoa.+ 21  Hän on sinun ylistyksesi,*+ ja hän on sinun Jumalasi, joka on tehnyt sinulle nämä suuret ja pelottavat teot, jotka silmäsi ovat nähneet.+ 22  Seitsemänkymmentä sielua oli esi-isiäsi, kun he menivät Egyptiin,+ ja nyt on Jehova, sinun Jumalasi, tehnyt sinut paljoksi kuin taivaiden tähdet.+

Alaviitteet

Kymmenen sanaa”, ts. käskysanaa, käskyä. Hepr. ʽaseʹret had·deva·rimʹ; kreik. deʹka loʹgous ’dekalogin’; lat. verba decem. Ks. 4:13, alav.; 2Mo 34:28: ”sanaa”, alav.
Kirjm. ”seisoin”. Vrt. 2Mo 9:16: ”säilyä”, alav.
Tai ”enää olla jäykkäniskaisia”.
”jumalien Jumala”. MSam(hepr.): ʼElo·hēʹ ha·ʼelo·himʹ; kreik. The·osʹ tōn the·ōnʹ; lat. Deus deorum.
”ja herrojen Herra”. Hepr. wa·ʼAdo·nēʹ (mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä) ha·ʼado·nimʹ; kreik. kai Kyʹri·os tōn ky·riʹōn; lat. et Dominus dominantium ’ja hallitsijoiden Herra’.
Tai ”tosi Jumala”. MSam(hepr.): ha·ʼElʹ; kreik. ho The·osʹ; lat. Deus. Ks. liite 1G.
Tai ”lahjaa”.
Tai ”Häntä sinun tulee ylistää”.