Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

5. Mooseksen kirja 1:1–46

1  Nämä ovat ne sanat*, jotka Mooses puhui koko Israelille Jordanin seudulla,+ erämaassa, Suufin* edustalla olevilla aavikkotasangoilla*, Paranin+ ja Tofelin, Labanin, Haserotin+ ja Di-Sahabin välillä.  Horebista on yksitoista päivämatkaa Seirinvuoren tietä Kades-Barneaan.+  Ja tapahtui, että neljäntenäkymmenentenä+ vuonna, yhdennessätoista kuussa, kuukauden ensimmäisenä Mooses puhui Israelin pojille aivan niin kuin Jehova oli käskenyt hänen heille puhua,  sen jälkeen kun hän oli lyönyt amorilaisten kuninkaan Sihonin,+ joka asui Hesbonissa, ja Basanin kuninkaan Ogin,+ joka asui Astarotissa,+ Edreissä.+  Jordanin seudulla, Moabin maassa, Mooses ryhtyi selittämään tätä lakia+ ja sanoi:  ”Jehova, meidän Jumalamme, puhui meille Horebissa+ sanoen: ’Te olette jo tarpeeksi kauan asuneet tässä vuoristossa.+  Kääntykää ja lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten+ vuoristoon ja kaikkien heidän naapureittensa luo Arabaan,*+ vuoristoon+ ja Sefelaan* ja Negeviin*+ ja merenrannikolle,+ kanaanilaisten maahan+ ja Libanoniin,+ aina suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka.+  Katso, minä asetan sen maan teidän eteenne. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta Jehova vannoi isillenne, Abrahamille, Iisakille+ ja Jaakobille,+ antaakseen sen heille ja heidän tulevalle siemenelleen.’*+  Ja juuri siihen aikaan minä sanoin teille: ’Minä en jaksa yksinäni kantaa teitä.+ 10  Jehova, teidän Jumalanne, on tehnyt teidät lukuisiksi, ja katso, teitä on tänään paljon kuin taivaiden tähtiä.+ 11  Enentäköön Jehova, esi-isienne Jumala, teidät+ tuhat kertaa lukuisammiksi kuin teitä on nyt, ja siunatkoon+ hän teitä niin kuin hän on teille luvannut.+ 12  Kuinka voin yksinäni kantaa teitä taakkana ja kuormana ja kestää riitelyänne?+ 13  Tuokaa viisaita ja ymmärtäväisiä+ ja kokeneita+ miehiä heimoistanne asettaakseni heidät päämiehiksenne.’+ 14  Tähän te vastasitte minulle ja sanoitte: ’Se mitä olet ehdottanut tehtäväksi, on hyvä.’ 15  Niin minä otin heimojenne päämiehet, jotka olivat viisaita ja kokeneita miehiä, ja asetin heidät päämiehiksenne, tuhannenpäälliköiksi* ja sadanpäälliköiksi ja viidenkymmenenpäälliköiksi ja kymmenenpäälliköiksi ja heimojenne päällysmiehiksi.+ 16  Ja juuri siihen aikaan käskin vielä teidän tuomareitanne sanoen: ’Kuulustellessanne* veljiänne teidän on tuomittava vanhurskaasti+ miehen ja hänen veljensä tai hänen muukalaisasukkaansa välillä.+ 17  Ette saa olla puolueellisia* tuomiossa.+ Teidän tulee kuulla pientä siinä kuin suurtakin.+ Ette saa pelästyä ketään,*+ sillä tuomio on Jumalan;+ ja riita-asia, joka on teille liian vaikea, teidän tulee esittää minulle, ja minun on kuultava se.’+ 18  Ja juuri siihen aikaan aloin antaa teille käskyjä kaikesta siitä, mitä teidän tulee tehdä. 19  Sitten lähdimme liikkeelle Horebista ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan halki,+ jonka te olette nähneet, amorilaisten+ vuoriston tietä, niin kuin Jehova, meidän Jumalamme, oli meitä käskenyt, ja lopulta tulimme Kades-Barneaan.+ 20  Silloin minä sanoin teille: ’Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Jehova, meidän Jumalamme, antaa meille.+ 21  Katso, Jehova, sinun Jumalasi, on luovuttanut maan sinulle.+ Nouse, ota se haltuusi, niin kuin Jehova, esi-isiesi Jumala, on sinulle puhunut.+ Älä pelkää äläkä kauhistu.’+ 22  Kuitenkin te kaikki lähestyitte minua ja sanoitte: ’Lähettäkäämme toki miehiä etukäteen tutkimaan maata puolestamme ja tuomaan meille vastausta tiestä, jota meidän tulee kulkea, ja kaupungeista, joihin me tulemme.’+ 23  Ehdotus osoittautuikin silmissäni hyväksi, joten minä otin teistä kaksitoista miestä, yhden kustakin heimosta.+ 24  Sitten he kääntyivät ja menivät ylös vuoristoon+ ja tulivat aina Eskolin purolaaksoon+ asti ja vakoilivat sitä. 25  Sen jälkeen he ottivat mukaansa maan hedelmiä+ ja toivat niitä meille ja toivat meille vastauksen ja sanoivat: ’Maa, jonka Jehova, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä.’+ 26  Mutta te ette tahtoneet lähteä,+ vaan aloitte kapinoida Jehovan, Jumalanne, käskyä vastaan.+ 27  Ja te napisitte teltoissanne ja sanoitte: ’Koska Jehova vihasi+ meitä, hän toi meidät pois Egyptin maasta+ antaakseen meidät amorilaisten käsiin, tuhotakseen meidät.+ 28  Mihin me olemme menossa? Veljemme ovat saaneet sydämemme raukeamaan+ sanomalla: ”Me näimme siellä kansan, joka oli meitä suurempi ja kookkaampi,+ suuria ja taivaisiin asti linnoitettuja kaupunkeja+ sekä myös anakilaisten+ poikia.”’ 29  Niin minä sanoin teille: ’Ette saa säikähtyä ettekä pelätä heitä.+ 30  Jehova, teidän Jumalanne, kulkee edellänne. Hän taistelee puolestanne,+ aivan niin kuin hän teki teille Egyptissä omien silmienne nähden+ 31  ja erämaassa,+ jossa näitte miten Jehova, teidän Jumalanne, kantoi teitä,+ niin kuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka olette vaeltaneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.’+ 32  Mutta tästä sanasta huolimatta te ette uskoneet Jehovaa, Jumalaanne,+ 33  joka kulki edellänne tiellä katsoakseen teille paikan leiriytyäksenne,+ yöllä tulessa nähdäksenne, mitä tietä teidän tuli kulkea, ja päivällä pilvessä.+ 34  Kaiken aikaa Jehova kuuli sanojenne äänen. Niin hän närkästyi ja vannoi+ sanoen: 35  ’Ei yksikään näistä tämän pahan sukupolven miehistä tule näkemään sitä hyvää maata, jonka minä vannoin antavani isillenne,+ 36  paitsi Kaleb, Jefunnen poika.+ Hän tulee näkemään sen, ja hänelle sekä hänen pojilleen minä annan sen maan, johon hän on astunut, koska hän on kaikessa seurannut Jehovaa.+ 37  (Myös minuun Jehova vihastui teidän tähtenne ja sanoi: ’Sinäkään et mene sinne.+ 38  Joosua*, Nunin poika, joka seisoo edessäsi, hän menee sinne.’+ Hänet hän on vahvistanut,+ sillä hän saattaa Israelin perimään sen.) 39  Ja teidän pienokaisenne, joista te sanoitte: ”Ryöstösaaliiksi he joutuvat!”,+ ja poikanne, jotka eivät tänään tunne hyvää eivätkä pahaa, nämä menevät sinne, ja heille minä annan sen, ja he ottavat sen haltuunsa. 40  Mutta muuttakaa te suuntaanne ja lähtekää liikkeelle kohti erämaata Punaisenmeren tietä.’+ 41  Tähän te vastasitte ja sanoitte minulle: ’Olemme tehneet syntiä Jehovaa vastaan.+ Me menemme taistelemaan, aivan niin kuin Jehova, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt!’ Niin te vyöttäydyitte itse kukin sota-asein ja piditte vuorelle nousemista helppona.+ 42  Mutta Jehova sanoi minulle: ’Sano heille: ”Ette saa lähteä taistelemaan, sillä minä en ole teidän keskellänne,+ jottette kärsisi tappiota vihollistenne edessä.”’+ 43  Niin minä puhuin teille, mutta te ette kuunnelleet, vaan aloitte kapinoida+ Jehovan käskyä vastaan ja kiihtyä, ja te aioitte mennä ylös vuorelle.+ 44  Silloin ne amorilaiset, jotka asuivat sillä vuorella, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa+ niin kuin mehiläiset ja siten hajottivat teidät Seirissä* aina Hormaan asti.+ 45  Sen jälkeen te palasitte ja aloitte itkeä Jehovan edessä, mutta Jehova ei kuunnellut teidän ääntänne,+ eikä hän kääntänyt korvaansa teidän puoleenne.+ 46  Niin te viivyitte Kadesissa monta päivää, niin monta päivää kuin siellä viivyitte.+

Alaviitteet

”Nämä ovat ne sanat (asiat)”. Hepr. ʼEl′leh had·deva·rim′. Hepreassa Viides Mooseksen kirja on saanut nimensä näiden alkusanojen mukaan. LXXVg:ssa kirjan nimi on ”Toinen laki” (kreik. Deu·te·ro·no′mion; lat. Deuteronomium), ts. Lain selitys (ks. jae 5). Vrt. 17:18, alav.
”Suufin”, MSamSy; LXXBagsterVg: ”Punaisenmeren”. Ilmeisesti LXXBagsterVg:n mukaan jam ’meri’ on pudonnut pois ilmauksesta jam-suf′ ’Punainenmeri’, ja jos näin on, niin tässä tarkoitetaan sitä osaa Punaisestamerestä, joka tunnetaan Akabanlahtena.
Tai ”[olevassa] Arabassa”. Se osa hautavajoamasta, joka jatkuu etelään Punaisenmeren Akabanlahteen.
Tai ”aavikkotasangoille”.
Tai ”alangolle”.
Tai ”Etelään”, ts. Luvatun maan eteläosaan.
Tai ”jälkeläistölleen”.
”-päälliköiksi”. Hepr. sa·rē′.
”Kuulustellessanne”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Kirjm. ”saa erotella kasvoja”, ts. suosia ketään.
Kirjm. ”miehen tähden”.
Kirjm. ”Jehosua”, MSam; kreik. Ἰησοῦς (Jeesus); syyr. Je·šuaʽ. Ks. 1Mo 49:18: ”sinulta”, alav.
”Seirissä”, MSam; LXXSyVg: ”Seiristä”.