Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

4. Mooseksen kirja 14:1–45

14  Silloin koko kansankokous korotti äänensä, ja kansa huusi ja itki+ kaiken yötä.  Ja kaikki Israelin pojat alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan,+ ja koko kansankokous sanoi heille: ”Jospa olisimme kuolleet Egyptin maassa tai jospa olisimme kuolleet tässä erämaassa!  Ja miksi Jehova vie meitä siihen maahan kaatumaan miekkaan?+ Vaimomme ja pienokaisemme joutuvat ryöstösaaliiksi.+ Eikö meidän ole parempi palata Egyptiin?”+  He jopa sanoivat toinen toiselleen: ”Asetetaan päämies ja palataan Egyptiin!”+  Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen+ Israelin poikien kansankokouksen koko seurakunnan eteen.  Ja Joosua, Nunin poika,+ ja Kaleb, Jefunnen poika,+ jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa+  ja puhkesivat puhumaan Israelin poikien koko kansankokoukselle näin: ”Maa, jonka halki me kuljimme vakoillaksemme sitä, on erittäin hyvä maa.+  Jos Jehova on mieltynyt meihin,+ niin hän varmasti vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.+  Älkää vain kapinoiko Jehovaa vastaan,+ älkääkä te pelätkö sen maan kansaa,+ sillä he ovat meille kuin leipää. Heidän suojansa on väistynyt heiltä pois,+ ja Jehova on meidän kanssamme.+ Älkää pelätkö heitä.”+ 10  Koko kansankokous puhui kuitenkin heidän kivittämisestään.+ Ja Jehovan kirkkaus näyttäytyi kohtaamisteltalla kaikille Israelin pojille.+ 11  Lopulta Jehova sanoi Moosekselle: ”Kuinka kauan+ tämä kansa kohtelee minua epäkunnioittavasti,+ ja kuinka kauan se on uskomatta minuun huolimatta kaikista niistä tunnusmerkeistä, jotka olen sen keskuudessa tehnyt?+ 12  Annahan kun lyön sitä rutolla ja ajan sen pois ja teen sinusta suuremman ja mahtavamman kansakunnan kuin se on.”+ 13  Mutta Mooses sanoi Jehovalle: ”Silloin egyptiläiset varmasti saavat kuulla, miten sinä olet voimallasi johdattanut tämän kansan heidän keskeltään,+ 14  ja kertovat siitä sen maan asukkaille. He ovat kuulleet, että sinä, Jehova, olet tämän kansan keskuudessa,+ jolle olet näyttäytynyt kasvoista kasvoihin.*+ Sinä olet Jehova, ja sinun pilvesi pysyy sen yllä, ja sinä kuljet sen edellä päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa.+ 15  Jos surmaisit tämän kansan kuin yhden miehen,+ niin maineestasi kuulleet kansakunnat sanoisivat varmasti näin: 16  ’Koska Jehova ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, josta hän sille vannoi, hän ryhtyi surmaamaan sitä erämaassa.’+ 17  Ja nyt, pyydän, tulkoon voimasi* suureksi,+ oi Jehova*, niin kuin olet puhunut sanoen: 18  ’Jehova, hidas vihastumaan+ ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa,*+ hän joka antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen,+ mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta,+ koska hän aiheuttaa rangaistuksen isien erheestä pojille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.’+ 19  Annathan anteeksi tämän kansan erheen rakkaudellisen huomaavaisuutesi suuruuden mukaisesti ja niin kuin olet armahtanut tätä kansaa Egyptistä lähtien tähän saakka.”+ 20  Silloin Jehova sanoi: ”Annan toki anteeksi sanasi mukaan.+ 21  Ja toisaalta, niin totta kuin minä elän, koko maa tulee olemaan täynnä Jehovan kirkkautta.+ 22  Mutta ketkään niistä miehistä, jotka ovat nähneet kirkkauteni+ ja tunnusmerkkini,+ jotka olen suorittanut Egyptissä ja erämaassa, ja silti ovat koetelleet+ minua nämä kymmenen kertaa eivätkä ole kuunnelleet minun ääntäni,+ 23  eivät tule koskaan näkemään sitä maata, josta vannoin heidän isilleen, niin, ketkään niistä, jotka kohtelivat minua epäkunnioittavasti, eivät tule sitä näkemään.+ 24  Mutta koska palvelijassani Kalebissa+ on osoittautunut olevan erilainen henki, ja hän on jatkuvasti kaikessa seurannut minua,+ hänet minä vien siihen maahan, jossa hän on käynyt, ja hänen jälkeläisensä ottavat sen haltuunsa.+ 25  Koska amalekilaiset ja kanaanilaiset+ asuvat alatasangolla, kääntykää te huomenna ja lähtekää marssimaan erämaahan Punaisenmeren tietä.”+ 26  Ja Jehova puhui edelleen Moosekselle ja Aaronille sanoen: 27  ”Kuinka kauan tämä paha kansankokous pitää yllä tätä nurinaa, jota se jatkaa minua vastaan?+ Olen kuullut Israelin poikien nurinan, jolla he nurisevat minua vastaan.+ 28  Sano heille: ’”Niin totta kuin minä elän”, lausuu Jehova, ”minä teen teille juuri niin kuin olette korvieni kuullen puhuneet!+ 29  Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne,+ niin, kaikki ne teistä, jotka koko lukumäärästänne on luetteloitu, kaksikymmenvuotiaista alkaen, te jotka olette nurisseet minua vastaan.+ 30  Te ette mene siihen maahan, jossa olen käteni kohottaen+ vannonut asuvani luonanne, paitsi Kaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nunin poika.+ 31  Ja teidän pienokaisenne, joiden sanoitte joutuvan ryöstösaaliiksi,+ heidätkin minä vien sinne, ja he tulevat tuntemaan sen maan, jonka te olette hylänneet.+ 32  Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan.+ 33  Ja teidän pojistanne tulee paimenia* erämaahan+ neljäksikymmeneksi vuodeksi, ja heidän on vastattava haureudenteoistanne,*+ kunnes ruumiinne saavat loppunsa erämaassa.+ 34  Niiden päivien lukumäärän mukaisesti, jotka maata vakoilitte, neljäkymmentä päivää,+ päivän vuotta kohti, päivän vuotta kohti,+ te vastaatte erheistänne neljäkymmentä vuotta,+ koska teidän on tiedettävä, mitä vieraantumiseni merkitsee.+ 35  Minä, Jehova, olen puhunut, ja totisesti näin minä teen koko tälle pahalle kansankokoukselle,+ niille jotka ovat kokoontuneet minua vastaan: Tässä erämaassa he saavat loppunsa, ja sinne he kuolevat.+ 36  Ja ne miehet, jotka Mooses lähetti maata vakoilemaan ja jotka palattuaan saattoivat koko kansankokouksen nurisemaan häntä vastaan* puhumalla pahaa siitä maasta,+ 37  niin, siitä maasta pahaa puhuneet miehet kuolevat äkilliseen vitsaukseen Jehovan edessä.+ 38  Mutta niistä miehistä, jotka lähtivät maata vakoilemaan, saavat Joosua, Nunin poika, ja Kaleb, Jefunnen poika, varmasti elää.”’”+ 39  Kun Mooses puhui näitä sanoja kaikille Israelin pojille, niin kansa alkoi murehtia suuresti.+ 40  Ja he nousivat varhain aamulla ja aikoivat mennä ylös vuoren huipulle ja sanoivat: ”Tässä me nyt olemme, ja meidän on mentävä ylös siihen paikkaan, jonka Jehova mainitsi, sillä me olemme tehneet syntiä.”+ 41  Mutta Mooses sanoi: ”Miksi te sivuutatte Jehovan käskyn?+ Eihän se onnistu. 42  Älkää menkö ylös, sillä Jehova ei ole teidän keskellänne, jottette kärsisi tappiota vihollistenne edessä.+ 43  Amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat näet siellä edessänne,+ ja te kaadutte varmasti miekkaan, sillä Jehova ei ole enää kanssanne, koska te käännyitte takaisin seuraamasta Jehovaa.”+ 44  He julkesivat kuitenkin lähteä ylös vuoren huipulle,+ mutta Jehovan liiton arkku ja Mooses eivät siirtyneet pois leirin keskeltä.+ 45  Silloin amalekilaiset+ ja kanaanilaiset, jotka asuivat sillä vuorella, tulivat alas ja löivät heidät ja hajottivat heidät aina Hormaan+ asti.

Alaviitteet

Kirjm. ”silmästä silmään”. Hepr. ʽa′jin beʽa′jin.
”voimasi”, LXXSy; M: ”voima”.
Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·naj′. Ks. liite 1B.
Tai ”uskollisessa rakkaudessa”.
”paimenia”, M; lat. vagi ’maankiertäjiä’, ’kulkureita’.
haureudenteoistanne”. Hepr. zenu·tē·khem′; kreik. por·nei′an; lat. fornicationem. Ks. liite 5A.
”olivat saattaneet koko joukon nurisemaan häntä vastaan”, Vg.