Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Samuelin kirja 21:1–22

21  Mutta Daavidin päivinä tuli nälänhätä+ kolmeksi vuodeksi, vuosi vuoden jälkeen, ja Daavid ryhtyi etsimään Jehovan kasvoja. Silloin Jehova sanoi: ”Saulin ja hänen huoneensa yllä on verivelka*, koska hän on surmannut gibeonilaisia.”+  Niin kuningas kutsui gibeonilaiset+ ja puhui heille. (Gibeonilaiset eivät muuten olleet Israelin poikia, vaan amorilaisista+ jäljellä olevia, ja Israelin pojat olivat itse antaneet heille valansa,+ mutta Saul yritti lyödä+ heidät, koska hän tunsi mustasukkaisuutta+ Israelin ja Juudan poikien puolesta.)  Ja Daavid sanoi gibeonilaisille: ”Mitä minun pitää tehdä teille, ja millä toimitan sovituksen,*+ niin että varmasti siunaisitte Jehovan perintöä?”+  Niin gibeonilaiset sanoivat hänelle: ”Meidän* ja Saulin sekä hänen huonekuntansa välillä ei ole kysymys hopeasta tai kullasta,+ eikä meidän sovi surmata ketään Israelissa.” Siihen hän sanoi: ”Teen hyväksenne mitä tahansa sanottekin.”  Tällöin he sanoivat kuninkaalle: ”Sen miehen, joka perin pohjin hävitti+ meitä ja joka aikoi+ tuhota meidät niin, ettemme olisi voineet olla missään koko Israelin alueella,  hänen pojistaan annettakoon meille seitsemän miestä,+ ja meidän on asetettava heidät Jehovan nähtäville*+ Saulin, Jehovan valitun,+ Gibeassa.”*+ Niin kuningas sanoi: ”Minä annan heidät.”  Kuningas tunsi kuitenkin sääliä Mefibosetia,+ Saulin pojan Jonatanin poikaa, kohtaan sen Jehovan valan+ takia, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Jonatanin, Saulin pojan, välillä.  Niinpä kuningas otti Rispan,+ Ajjan tyttären, kaksi poikaa, jotka hän oli synnyttänyt Saulille, Armonin ja Mefibosetin, ja Mikalin,*+ Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka hän oli synnyttänyt Adrielille,+ meholalaisen Barsillain pojalle.  Sitten hän antoi heidät gibeonilaisten käsiin, minkä jälkeen nämä asettivat heidät vuorelle Jehovan eteen,+ niin että nämä seitsemän kaatuivat yhdessä; ja heidät surmattiin elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohrankorjuun alussa.+ 10  Mutta Rispa, Ajjan tytär,+ otti säkkikankaan+ ja levitti sen itseään varten kalliolle, jossa se oli elonkorjuun alusta siihen saakka kun vettä virtasi heidän päälleen taivaista,+ eikä hän sallinut taivaiden lintujen+ levätä heidän päällään päivisin eikä kedon villieläinten+ öisin. 11  Lopulta Daavidille ilmoitettiin,+ mitä Rispa, Ajjan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt. 12  Niin Daavid meni ja otti Saulin luut+ ja hänen poikansa Jonatanin luut Jabes-Gileadin maanomistajilta,+ jotka olivat varastaneet ne Bet-Sanin+ torilta, mihin filistealaiset olivat ripustaneet+ heidät sinä päivänä, jona filistealaiset löivät Saulin Gilboalla.+ 13  Sen jälkeen hän toi sieltä Saulin luut ja hänen poikansa Jonatanin luut; lisäksi he keräsivät nähtäville asetettujen miesten luut.+ 14  Sitten he hautasivat Saulin ja hänen poikansa Jonatanin* luut Benjaminin maahan Seelaan+ hänen isänsä Kisin+ hautapaikkaan tehdäkseen kaiken, mitä kuningas oli käskenyt. Ja Jumala kuuli tämän jälkeen maan puolesta esitettyjä rukouksia.+ 15  Ja filistealaiset+ tulivat jälleen sotimaan Israelia vastaan. Niinpä Daavid ja hänen palvelijansa hänen kanssaan menivät alas ja taistelivat filistealaisia vastaan, ja Daavid väsyi. 16  Ja Jisbi-Benob, joka kuului refalaisista*+ syntyneisiin, jonka keihäs+ painoi kolmesataa kuparisekeliä* ja joka oli vyöttäytynyt uuteen miekkaan*, aikoi lyödä Daavidin. 17  Abisai,+ Serujan poika, tuli heti hänen avukseen+ ja löi filistealaisen maahan ja surmasi hänet. Silloin Daavidin miehet vannoivat hänelle sanoen: ”Et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun,+ jotta et sammuttaisi+ Israelin lamppua!”+ 18  Ja tämän jälkeen tapahtui, että jälleen kerran syttyi sota filistealaisia vastaan Gobissa*. Silloin husalainen+ Sibbekai+ löi Safin, joka kuului refalaisista+ syntyneisiin. 19  Ja taas kerran syttyi sota filistealaisia vastaan Gobissa, ja niin Elhanan,+ betlehemiläisen Jaare-Oregimin poika, löi gatilaisen* Goljatin*, jonka keihäänvarsi oli kuin kangastukki.+ 20  Ja vielä kerran syttyi sota Gatissa,+ kun siellä sattui olemaan poikkeuksellisen kookas mies, jolla oli kummassakin kädessään kuusi sormea ja kummassakin jalassaan kuusi varvasta, kaikkiaan kaksikymmentäneljä, ja hänkin oli syntynyt refalaisille.+ 21  Ja hän pilkkasi+ jatkuvasti Israelia. Lopulta Jonatan,+ Daavidin veljen Simein*+ poika, löi hänet. 22  Nämä neljä olivat syntyneet refalaisille Gatissa,+ ja he kaatuivat Daavidin käden kautta ja hänen palvelijoittensa käden kautta.+

Alaviitteet

Kirjm. ”veret”. Hepr. had·da·mimʹ.
Tai ”hyvityksen”.
Kirjm. ”Minun”, M, kollektiivisessa merkityksessä; Mreunah.: ”Meidän”.
”asetettava heidät Jehovan nähtäville”, M; ts. käsivarret ja sääret murrettuina; LXX: ”ripustettava heidät aurinkoon Jehovalle”; Sy: ”uhrattava heidät Jehovalle”.
”Saulin, Jehovan valitun, Gibeassa”, M; LXX: ”Saulin Gibeassa, Jehovan valitut”; Vg: ”Saulin, Jehovan kerran valitseman, Gibeassa”. Todennäköisesti tarkoitettu luettavaksi: ”Saulin Gibeassa Jehovan vuorella.” Vrt. jae 9.
”Merabin”, LXXLagarde ja kaksi hepr. käsik.; Sy: ”Nadabin”. Targumien mukaan: ”Merabin viisi poikaa (jotka Mikal, Saulin tytär, kasvatti), jotka hän oli synnyttänyt”. Vrt. 6:23.
LXX lisää: ”ja aurinkoon ripustettujen”.
Kirjm. ”Rafasta”. ”Rafa”, hepr. ha·Ra·fahʹ. Isän nimi edustaa tässä koko tuota jättiläisten sukua.
Tai ”sekeliä kuparia”. Sekelin paino on noin 3,42 kg.
Tai ”jonka vyöllä oli uusi miekka”. Vg: ”uusi miekka”; kreik. ko·ryʹnēn ’nuija’, joka oli usein raudoitettu taistelua varten.
1Ai 20:4:ssä nimi on ”Geser”.
Tai ”Gatista olevan”.
”Elhanan, betlehemiläisen Jaare-Oregimin poika, löi gatilaisen Goljatin”, M; 1Ai 20:5: ”Elhanan, Jairin poika, löi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen”.
1Ai 20:7:ssä nimi on ”Simea”, 1Sa 16:9:ssä ”Samma”.