Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Samuelin kirja 18:1–33

18  Ja Daavid ryhtyi laskemaan väkeä, joka oli hänen kanssaan, ja asettamaan heille tuhannenpäälliköitä ja sadanpäälliköitä.+  Sen jälkeen Daavid lähetti liikkeelle kolmanneksen+ väestä Joabin+ valvonnassa ja kolmanneksen Abisain,+ Serujan pojan, Joabin veljen,+ valvonnassa ja kolmanneksen gatilaisen Ittain+ valvonnassa. Sitten kuningas sanoi väelle: ”Minäkin kyllä lähden teidän kanssanne.”  Mutta väki sanoi: ”Et saa lähteä,+ sillä jos pakenisimmekin, he eivät kiinnittäisi huomiota* meihin,+ ja jos puolet meistä kuolisi, he eivät kiinnittäisi huomiota meihin, sillä sinä vastaat kymmentätuhatta meistä,+ ja nyt olisi parempi, jos palvelisit meitä antamalla apua+ kaupungista käsin.”  Niin kuningas sanoi heille: ”Teen niin kuin silmissänne hyvältä näyttää.”+ Ja kuningas jäi seisomaan portin viereen,+ ja kaikki väki puolestaan lähti liikkeelle sadoittain ja tuhansittain.+  Ja kuningas käski vielä Joabia ja Abisaita ja Ittaita sanoen: ”Kohdelkaa minun tähteni hellävaraisesti+ nuorta miestä Absalomia.” Ja kaikki väki kuuli itse, kun kuningas antoi kaikille päälliköille Absalomia koskevan käskyn.  Ja väki lähti kedolle Israelia vastaan, ja taistelu syntyi Efraiminmetsässä.*+  Lopulta Israelin väki+ kärsi siellä tappion+ Daavidin palvelijoiden edessä, ja mieshukka osoittautui siellä sinä päivänä suureksi, kahdeksikymmeneksituhanneksi mieheksi.  Ja taistelu levisi siellä lopulta yli koko näkösällä olleen maan. Sitä paitsi metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.  Absalom havaitsi lopulta olevansa vastakkain Daavidin palvelijoiden kanssa. Ja Absalom ratsasti muulilla, ja muuli sattui tulemaan jyhkeän suuren puun oksiston alle, niin että hänen päänsä takertui kiinni suureen puuhun, ja hän tempautui taivaan ja maan välille,+ kun hänen allaan ollut muuli jatkoi eteenpäin. 10  Silloin eräs mies näki sen ja kertoi Joabille+ ja sanoi: ”Katso! Olen nähnyt Absalomin riippuvan suuressa puussa.” 11  Tähän Joab sanoi miehelle, joka hänelle kertoi: ”Kas, sinä siis näit sen; miksi et sitten lyönyt häntä siellä maahan? Silloin velvollisuuteni olisi ollut antaa sinulle kymmenen hopearahaa ja vyö.”+ 12  Mutta mies sanoi Joabille: ”Vaikkapa kouriini punnittaisiin tuhat hopearahaa, en ojentaisi kättäni kuninkaan poikaa vastaan, sillä meidän kuultemme* kuningas käski sinua ja Abisaita ja Ittaita sanoen: ’Pitäkää huolta, keitä olettekin, nuoresta miehestä, Absalomista.’+ 13  Muuten olisin menetellyt petollisesti hänen sieluaan vastaan, eikä koko asiakaan olisi pysynyt salassa kuninkaalta,+ ja sinä kyllä pysyttelisit syrjässä siitä.” 14  Siihen Joab sanoi: ”Minä en enää halua viivytellä edessäsi!” Sen jälkeen hän otti kolme keihäsvartta* kouraansa ja pisti+ ne Absalomin sydämen läpi, kun tämä oli vielä elossa suuren puun sydämessä.+ 15  Sitten kymmenen Joabin aseita kantavaa palvelijaa tuli paikalle ja löi Absalomia surmatakseen hänet.+ 16  Joab puhalsi sitten torveen,+ jotta väki olisi palannut ajamasta takaa Israelia; Joab oli näet pidätellyt väkeä. 17  Lopuksi he ottivat Absalomin ja heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat hänen päälleen hyvin suuren kiviröykkiön.+ Ja koko Israel pakeni, kukin kotiinsa*. 18  Mutta Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itselleen patsaan,+ joka on Kuninkaan alatasangolla,+ sillä hän sanoi: ”Minulla ei ole poikaa, joka pitäisi nimeni muistossa.”+ Niinpä hän antoi patsaalle oman nimensä,+ ja sitä kutsutaan Absalomin muistomerkiksi vielä tänäkin päivänä. 19  Ahimaas,+ Sadokin poika, sanoi nyt: ”Saanhan juosta viemään kuninkaalle uutisen, sillä Jehova on hankkinut hänelle oikeuden vapauttaakseen hänet hänen vihollistensa käsistä.”+ 20  Mutta Joab sanoi hänelle: ”Sinä et ole uutismies tänä päivänä, vaan sinun on vietävä uutinen jonakin toisena päivänä, mutta tänä päivänä et saa viedä uutista juuri siitä syystä, että* kuninkaan oma poika on kuollut.”+ 21  Sitten Joab sanoi kuusilaiselle:+ ”Mene, kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.” Silloin kuusilainen kumarsi Joabille ja lähti juoksemaan. 22  Ahimaas, Sadokin poika, sanoi nyt jälleen Joabille: ”Tapahtukoon nyt mitä tahansa, annathan minunkin juosta kuusilaisen perään.” Mutta Joab sanoi: ”Miksi juuri sinun täytyy juosta, poikani, kun sinulle ei ole mitään uutista?” 23  Silti hän sanoi*: ”Tapahtukoon nyt mitä tahansa, anna minun juosta.” Niin hän sanoi hänelle: ”Juokse!” Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alanteen*+ tietä ja ohitti lopulta kuusilaisen. 24  Daavid istui nyt kahden portin välissä.+ Sillä välin vartiomies+ meni muurissa olevan portin katolle. Kun hän nosti silmänsä ja katsoi, niin kas, mies juoksemassa yksinään! 25  Silloin vartiomies huusi ja ilmoitti kuninkaalle, jolloin kuningas sanoi: ”Jos hän on yksin, hänellä on uutinen kerrottavana*.” Ja hän tuli kaiken aikaa lähemmäksi. 26  Sitten vartiomies näki toisen miehen juoksevan. Niin vartiomies huusi portinvartijalle ja sanoi: ”Katso! Toinen mies juoksemassa yksinään!” Siihen kuningas sanoi: ”Hänkin on uutisentuoja.” 27  Ja vartiomies sanoi vielä: ”Minusta näyttää siltä, että ensimmäisen juoksu on kuin Ahimaasin,+ Sadokin pojan, juoksua”,+ mihin kuningas sanoi: ”Hän on hyvä mies,+ ja hänen pitäisi saapua hyvä uutinen+ mukanaan.” 28  Lopulta Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: ”Kaikki hyvin!”* Sitten hän kumarsi kuninkaalle kasvot maata kohti. Ja hän sanoi vielä: ”Siunattu+ olkoon Jehova, sinun Jumalasi, joka on luovuttanut+ miehet, jotka nostivat kätensä herraani kuningasta vastaan!” 29  Mutta kuningas sanoi: ”Voiko nuori mies Absalom hyvin?” Tähän Ahimaas sanoi: ”Näin suuren hälinän, kun Joab lähetti kuninkaan palvelijan ja sinun palvelijasi, enkä tiennyt mitä se oli.”+ 30  Niin kuningas sanoi: ”Astu syrjään, asetu tähän.” Silloin hän astui syrjään ja jäi seisomaan paikalleen. 31  Ja katso, kuusilainen+ tuli sisään, ja kuusilainen sanoi: ”Ottakoon herrani, kuningas, vastaan uutisen, sillä Jehova on hankkinut sinulle tänään oikeuden vapauttaakseen sinut kaikkien sinua vastaan nousevien kädestä.”+ 32  Mutta kuningas sanoi kuusilaiselle: ”Voiko nuori mies Absalom hyvin?” Tähän kuusilainen sanoi: ”Käyköön herrani, kuninkaan, vihollisille ja kaikille niille, jotka ovat nousseet sinua vastaan pahassa tarkoituksessa, niin kuin tälle nuorelle miehelle.”*+ 33  Silloin kuningas järkyttyi ja nousi porttikäytävän päällä olevaan kattohuoneeseen+ ja purskahti itkemään, ja näin hän sanoi mennessään: ”Poikani Absalom, poikani, poikani+ Absalom! Oi kunpa minä olisin kuollut sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!”+

Alaviitteet

Kirjm. ”sydäntä”.
”Efraiminmetsässä”, MLXXVg; LXXLagarde: ”Mahanaiminmetsässä”.
Kirjm. ”korviimme”.
Tai ”keihästä”; ”asetta”. Kirjm. ”sauvaa”.
Kirjm. ”teltalleen”.
”juuri siitä syystä, että”. Hepr. ki-ʽa·le′. M:n vokaalimerkit antavat lukutavaksi ki-ʽal-ken′ kuten joissakin hepr. käsikirjoituksissa. Kyseessä on qere (luettava) mutta ei ketiv (kirjoitettu). Vrt. Tu 20:13, alav.
”Silti hän sanoi”, LXXSyVg.
Tai ”Altaan”. Ks. 1Mo 13:10: ”alanne”, alav.
Kirjm. ”suussaan”.
”Kaikki hyvin!” Hepr. ša·lōm′ ’Rauhaa!’ Vrt. jakeet 29, 32.
MLXX:ssa 18. luku päättyy tähän.