Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

2. Samuelin kirja 16:1–23

16  Kun Daavid itse oli kulkenut laen+ yli vähän matkaa toiselle puolelle, tuli siellä Siba,+ Mefibosetin+ palvelija, häntä vastaan mukanaan pari satuloitua aasia,+ ja niiden selässä oli kaksisataa leipää+ ja sata kakkua rusinoita+ ja sata kesähedelmänippua+ ja suuri ruukullinen viiniä.+  Kuningas sanoi silloin Siballe: ”Mitä sinä näillä tarkoitat?”+ Tähän Siba sanoi: ”Aasit ovat kuninkaan huonekunnalle ratsastamista varten, ja leipä ja kesähedelmät ovat nuorille miehille+ syötäviksi, ja viini on erämaassa+ väsyneelle+ juotavaksi.”  Kuningas sanoi nyt: ”Entä missä on herrasi* poika?”+ Tähän Siba sanoi kuninkaalle: ”Siellä hän asuu Jerusalemissa, sillä hän sanoi: ’Tänään Israelin huone palauttaa minulle isäni kuningasvallan.’”+  Silloin kuningas sanoi Siballe: ”Katso! Sinun on kaikki se, mikä kuuluu Mefibosetille.”+ Siihen Siba sanoi: ”Minä totisesti kumarran+ syvään. Salli minun saada suosio silmissäsi, herrani, kuningas.”  Ja kuningas Daavid tuli Bahurimiin+ saakka, ja katso, sieltä oli tulossa mies, joka oli sukua Saulin huoneelle, ja hän oli nimeltään Simei,+ Geran poika; hän tuli ja kirosi tullessaan.+  Ja hän alkoi heitellä kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, ja kaikki väki ja kaikki väkevät miehet olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.  Ja näin Simei sanoi kirotessaan: ”Mene pois, mene pois, sinä verivelkainen+ mies* ja sinä kelvoton mies!*+  Jehova on palauttanut päällesi kaiken Saulin huonetta koskevan verivelan, hänen jonka paikalla olet ollut kuninkaana, ja Jehova antaa kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Siinä olet nyt onnettomuudessasi, koska olet verivelkainen mies!”+  Lopulta Abisai, Serujan poika,+ sanoi kuninkaalle: ”Miksi tuo kuollut koira+ saisi kirota herraani kuningasta?+ Annathan minun mennä yli ja ottaa häneltä pään pois.”+ 10  Mutta kuningas sanoi: ”Mitä tekemistä minulla on teidän kanssanne,*+ te Serujan pojat?+ Antaa hänen vain kirota,+ sillä Jehova itse on sanonut hänelle:+ ’Kiroa Daavidia!’ Kenen siis* tulisi sanoa: ’Miksi olet niin tehnyt?’”+ 11  Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: ”Katso, oma poikani, joka on lähtöisin omista sisuksistani, tavoittelee sieluani,+ ja kuinka paljon enemmän sitten benjaminilainen!+ Antakaa hänen olla, niin että hän voi kirota, sillä Jehova on sanonut hänelle niin! 12  Ehkä Jehova näkee+ silmällään*, ja Jehova on ennallistava minulle hyvyyttä hänen tämänpäiväisen kirouksensa asemesta.”+ 13  Sen jälkeen Daavid ja hänen miehensä jatkoivat matkaansa tiellä, samalla kun Simei käveli vuoren sivua pitkin kävellen hänen rinnallaan kirotakseen,+ ja hän heitteli kiviä hänen rinnallaan, ja hän heitti paljon tomua.+ 14  Lopulta kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, saapuivat perille väsyneinä. Niin he virvoittautuivat siellä.+ 15  Mutta Absalom ja kaikki väki, Israelin miehet, saapuivat Jerusalemiin,+ ja Ahitofel+ oli hänen kanssaan. 16  Ja tapahtui, että heti kun Daavidin ystävä+ arkilainen+ Husai+ tuli Absalomin luo, Husai sanoi Absalomille: ”Eläköön kuningas!+ Eläköön kuningas!” 17  Tähän Absalom sanoi Husaille: ”Tämäkö on rakkaudellista huomaavaisuuttasi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?”+ 18  Niin Husai sanoi Absalomille: ”Ei, vaan minä kuulun sille*, jonka Jehova on valinnut ja myös tämä kansa ja kaikki Israelin miehet, ja hänen kanssaan minä asun. 19  Ja toiseksi: Ketä minä itse palvelen? Enkö hänen poikansa edessä? Niin kuin palvelin isäsi edessä, sellaiseksi osoittaudun* sinun edessäsi.”+ 20  Myöhemmin Absalom sanoi Ahitofelille: ”Antakaa te neuvo.+ Mitä meidän pitää tehdä?” 21  Silloin Ahitofel sanoi Absalomille: ”Mene isäsi sivuvaimojen luo,+ jotka hän jätti jälkeensä huolehtimaan talosta.+ Ja koko Israel on kuuleva, että olet tehnyt itsesi löyhkäksi+ isällesi,+ ja kaikkien kanssasi olevien kädet+ varmasti vahvistuvat.” 22  Niinpä katolle+ pystytettiin teltta Absalomia varten, ja Absalom meni sitten isänsä sivuvaimojen luo+ koko Israelin silmien edessä.+ 23  Ja Ahitofelin neuvo, jonka hän noina päivinä antoi, oli niin kuin mies* olisi tiedustellut tosi Jumalan sanaa*. Sellainen oli jokainen Ahitofelin+ neuvo+ sekä Daavidille että Absalomille.

Alaviitteet

herrasi”. Hepr. ʼado·nē′kha, sanan ʼa·dōn′ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
Kirjm. ”verien mies”. Hepr. ʼiš had·da·mim′, mon.
Tai ”ja – – arvottomuuden mies”. Kirjm. ”ja belialin mies”. Hepr. weʼiš′ hab·beli·ja′ʽal.
Kirjm.: ”Mitä [on] minulle ja teille [– –?]” Hepr. idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa Abisain ehdottaman menettelyn vastustamista. Ks. liite 7B.
Mreunah:n mukaan; M: ”Jos hän kiroaa ja jos Jehova on sanonut hänelle: ’Kiroa Daavidia!’ niin kenen [– –?]”
”silmällään”. Yksi kahdeksastatoista tekstin korjauksesta. Soferit korjasivat tekstiksi tähän ”erheeseeni”, ts. erheeseen, joka on tehty minua vastaan. LXXSyVg: ”ahdistukseeni”. Ks. liite 2B.
Tai ”minä osoittaudun kuuluvaksi sille”. Vrt. 2Mo 3:14.
Ks. jae 18, alav.
”mies”, 30 hepr. käsik.; M:ssä on vain vokaalimerkki. Tämä on qere (luettava) mutta ei ketiv (kirjoitettu). Ks. Tu 20:13, alav.
”tosi Jumalan sanaa”. Hepr. bid·var′ ha·ʼElo·him′. Arvonimen ʼElo·him′ edessä on määräinen artikkeli ha korostuksen vuoksi. Tämän ilmauksen ensimmäinen esiintymä. Ks. liite 1F.